Tuomas Pöystin nimitys veisi luottamuksen oikeuskansleri-instituutiolta
Sauli Niinistö väärinkäyttää perustuslain aukkoa. Vallan kolmijakokin murenee. Oikeuskanslerin valintaan liittyy tällä kertaa voimakas valtapoliittinen aspekti. Vilkaisu perustuslain historiaan valaisee valinnan poliittisen luonteen.
Nopea historiakatsaus perustuslakimurroksiin
Perustuslakiin sisällytettiin 1919 määrävähemmistösäädökset kommunismin ja vallankumouksen pelossa. Neuvostoliiton hajoaminen poisti vallankumouksen pelon ja vähemmistösäädösten tarve lieveni. Esko Ahon hallituksen säästölakien läpisaamiseksi vähemmistöturva poistettiin kokonaan. Tänään säästölakien tiellä ovat perustuslaissa kansalaisille ja kunnille taatut oikeudet. Käynnissä on mittava kampanja näiden oikeuksien heikentämiseksi. Tämän kampanjan kärkihahmo on Tuomas Pöysti.
Pöystiin henkilöityvä oikeuksien heikentämiskampanja sijoittuu perustuslakimurrosten joukossa neljän tärkeimmän joukkoon. Kyse on kaikkea muuta kuin pikkuasiasta. Oikeuskanslerin valinnassa panokset ovat jättimäiset. Henkilön valinnalla vaikutetaan siihen miten myöhemmin ymmärretään perustuslain merkitys, vallanpitäjiin kohdistuvat rajoitteet ja poliittisen järjestelmän tehtäväkenttä.
Perustuslain jääviysaukko
Oikeuskanslerin valintatilanne on tuonut esiin outouden Suomen perustuslaissa. Presidentti valitsee itse itselleen omien virkatointensa lainmukaisuuden valvojan (69 §, 108 §). Eikö tilanne ole erikoinen? Valitseeko yhtiössä tai asunto-osakeyhtiössä toimitusjohtaja itselleen tilintarkastajan? Ei, vaan osakkaat ja yhtiökokous valitsee. Tilintarkastaja valvoo osakkaiden puolesta. Laillisuusvalvoja valvoo kansalaisten puolesta. Perustuslain jääviysaukkoa hyväksikäyttäen tämä asetelma ollaan nyt vääntämässä nurin: perustuslain tulkinta halutaan hivuttaa kansalaisia sopeuttavaksi ja tyynnyttäväksi.
Perustuslain jääviysaukko on aiemmin jäänyt huomaamatta ehkä siksi että oikeuskansleriksi (samalla presidentin toimien lainmukaisuuden valvojaksi) on voitu valita poliittisesti jotakuinkin neutraali henkilö. Tällä kertaa asia ei ole näin. Tilanne paistaa läpi, vaikka Sauli Niinistö, Juha Sipilä ja Antti Häkkänen yrittävät toisin vakuutella. Vakuuttelut syövät herrojen luottamusta yhä lisää.
Miten käy vallan kolmijaolle
Laillisuusvalvojan roolissa oikeuskansleri katsottaneen tuomiovaltaan kuuluvaksi. Presidentti on osa toimeenpanovaltaa. Kun oikeuskanslerin valintaan tällä kertaa liittyy vahvoja poliittisia piilopyrkimyksiä (tästä lisää jäljempänä), tätä kautta myös lainsäädäntövalta hiipii asetelmaan mukaan. Toimeenpanovalta (eli presidentti) valitsee itselleen sopivan tuomiovallan (eli oikeuskanslerin) poliittisin perustein (lainsäädäntövalta). Vallan kolmijako on totisinta epätotta.
Tämä kiistetään, tottakai. Olkoon kiistäminen aiheellista tai ei, totta on myös se miltä asia näyttää. Suomen valtiojärjestelmän ylätasolla vallitsee järkyttävä jääviysongelma. Se mahdollistaa eräänlaisen hyvävelikerhon muotoutumisen.
Tieteellis-neutraalin analyysin tarve
Tällaisessa tilanteessa on huutava tarve poliittisen vallan rakenteistumiseen kohdistuvalle tutkimukselle ja julkiselle keskustelulle. Vallan rakenteita tulee katsoa etäältä, viileästi, analyyttisesti, syvältä, avoimen tieteellisesti. Tärkeintä on mitä kysytään ja miten kysytään. Missä on kuuluisa huippututkimus nyt? Vallan rakenteistot eivät sisälly straregisen tutkimuksen, strategisen tutkimusneuvoston eikä akatemian prioriteetteihin.
Heitän sytykkeeksi muutaman kysymyksen:
- Tarvitaanko oikeuskansleria lainkaan?
- Onko oikeuskansleri kansalaisten luottomies vai poliittisen ylätason pyrkimysten takuumies? Onko hän hallinnon sisäinen turvamies vai ihmisten kokemien ongelmien (juridinen) ymmärtäjä? Omaksuuko hän toimiensa lähtökohdaksi peruoikeudet, ihmisoikeudet, humanitaariset näkökannat vai rakenteellisten uudistusten ja säästöjen läpisaamisen ja kansalaisten sopeuttamisen niihin?
- Millaiseksi eri tahot haluavat oikeuskanslerin roolin muodostuvan: neutraali juristi, kysymysten asettaja, keskusteluagendan rajaaja, poliittis-ideologinen vaikuttaja vai mitä?
- Mikä on laillisuusvalvontaelinten kokonaisuus Suomessa? Onko niitä liikaa? Mitä pyrkimyksiä ne kukin erikseen ja kaikki yhdessä edesauttavat? Ovatko ne itseensä sulkeutuneita vai kansalaisia mukaanottavia (esim. netin kautta)? Kuinka tarpeellisiksi, merkityksellisiksi tai läheisiksi kansalaiset kokevat nuo elimet?
- Mitä merkitsee pyrkimys säädösten vähentämiseen, normien purkuun? Millaista valtarakennemuutosta tämä tosiasiassa merkitsee? Miten laillisuusvalvonta asemoituu näihin poliittisluonteisiin pyrkimyksiin?
Kysymykset saattavat kuulostaa naiveilta. Mutta esimerkiksi pyrkimys suunnata oikeuskanslerin rooli säästöjen ja niihin liittyvien yhteiskuntamuutosten mahdollistajaksi on totisinta totta ja on ponnahtanut pinnalle juuri tämänkertaisessa oikeuskanslerinimityksessä (katso Pöysti, alempana).
Havaintoja viran hakijoista
Veli-Pekka Viljasen näkemyksiä sain kuulla 12.9.2016 Helsingin yliopiston seminaarissa ‘Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa 25 vuotta’. Viime päivien media on kertonut Viljasen ja Sauli Niinistön jossain määrin eroavista näkökannoista koskien kv sopimusten roolia, maahanmuuttoa tai toimivaltuuksia kriisitilanteessa. Tuomas Pöystin tekemisistä ja näkemyksistä on asiakirjanäyttöä sekä omakohtaisia havaintojani runsaasti.
Miksi Tuomas Pöystin lainvastaisia hallintotoimia ei nosteta esiin?
Medialla (erityisesti HS) on halu kaivella esiin vaaliehdokkaiden rikostaustoja. Miksi media ei nosta esiin Tuomas Pöystin VTV:n pääjohtajan hallintotoimissaan saamaa lainvastaisuustuomiota? Pöystin pääjohtajuusaikana useat henkilöt VTV:ssä kokivat oikesturvansa uhanalaiseksi tai loukatuksi tai tulleensa väärinkohdelluksi. Lopulta eräs henkilö (en ollut minä) valitti kohtelustaan KHO:hon. ”KHO kumoaa Valtiontalouden tarkastusviraston päätöksen lainvastaisena”, kuului KHO:n päätös 13.11.2015 (taltionumero 3252, diaarinumero 1631/3/13). Päätös on varsin erikoinen, koska VTV on itse hallinnon laillisuusvalvoja poliisivaltuuksin. Nyt siis korkein tuomioistuin joutui kumoamaan laillisuusvalvojan päätöksen lainvastaisena. Mitä tämä kertoo kyseisen laillisuusvalvojan (VTV) osaamisesta, vastuuhenkilöiden pätevyydestä sekä ilmapiiristä? Eikö lainvastaisesta päätöksesta vastuulliset olisi tullut erottaa silloisista viroistaan tai muutoin ojentaa? Kuitenkin nyt sama vastuuhenkilö hakee oikeuskansleriksi, ylimmäksi lainvalvojaksi ja – kuten näyttää – presidentin toimesta aiotaan siihen nimittää. Missä on oikeus? Missä on laki? Missä on luottamus?
Tuomas Pöysti käytti VTV:tä ja asemaansa pääjohtajana poliittisiin tarkoitusperiin, ymmärrykseni mukaan lain ja perustuslain vastaisesti. Raporteissaan eduskunnalle Pöysti (VTV) hoputti panemaan pikaisesti toimeen hallituksen poliittisluonteisia tavoitejulistuksia (rakennesäästöt) vaikka jo silloin yleisesti arveltiin ja tunnustettiin että pakettiin sisältyy toimenpiteitä, jotka eivät ole sopusoinnussa perustuslain kanssa tai joiden tosiasialliset vaikutukset olivat joko tietoisen piiloisia tai oikeasti hämärän peitossa. Aiemmmassa raportissaan eduskunnalle Pöysti hoputti veropoliittisia ratkaisuja joiden perusta ei ollut silloisissa laeissa vaan veropoliittisissa pyrkimyksissä. Tätäkö on valtiontalouden tarkastus, poliittista painostamista? Eikö pääjohtaja Pöysti tullut menneeksi tehtäviensä ja virkavaltuuksiensa ulkopuolelle?
Pääjohtaja Pöysti harjoitti VTV:ssä myös pelolla johtamista, mm. näytösoikeudenkäyntejä kiinalaistyyliseen tapaan. Eräs keskitason päällikkö ei taipunut alentamaan tekemäänsä arviota alaisensa suorituspisteistä. Rangaistukseksi kyseiseltä päälliköltä riistettiin esimiestehtävät ja järjestettiin henkilöstön yleinen kokous, joka koettiin pelon ilmapiirin levittämiseksi. Pöystin metodi oli autoratiivinen, hän ei ollut ihmissuhdejohtaja.
Ympärilleen hän loi armeijamaisen esikunnan. Julkiset esiintymiset Pöysti keskitti itselleen tai esikunnalleen luoden itsestään ansioituneen tietojohtajan mainekuvan. Henkilöstön piirissä tämä kaikki aiheutti ahdistuneisuutta ja vetäytyvyyttä sekä epäluovaa ilmapiiriä. Pöystin tekemien päällikkönimitysten epäsuotuisa vaikutus jatkuu yhä tänään, mikä näkyy työilmapiirikyselyjen tuloksissa. Tästä kertoo mm. oheinen eduskunta-avustajan (ei VTV:n henkilöstöä) kirjoitus (tässä linkki).
Vuonna 2015 Tampereen yliopiston tiedekuntajuhlassa Pöystin pitämän esitelmän sanoma oli, että ns. rakennemuutosten läpiajamiseen tarvitaan voimakasta johtajuutta. Tieteellistä avartavuutta tai demokraattista henkeä Pöystin puheesta oli turha etsiä. Sote-hankkeen tiimoilta voinee havaita samaista pakkorunnovuutta. OECD:n aiemmin useasti toistama moite Suomen terveyseroista (työterveys kontra kansanterveys) on puheista kadonut ja tilalle on nostettu elinkeinopolitiikka ja säästöpuhe. Esimerkiksi synnytysten suhteen Helsingissä ja koko maassa on suurta levottomuutta. Sote-säästöjen nimissä synnytysten tilanne mitä ilmeisimmin vain pahenee. Oikeuskanslerin arvovallalla – jos Pöysti siihen nimitetään – synnyttäjät selitetään kohtaloonsa hiljaisesti alistujiksi ja auton peräpenkillä synnyttäjiksi.
Tuomas Pöystin näkemyksiä perustuslaillisuudesta
”Suomalainen perustuslaillisuus koetuksella” oli Tuomas Pöystin kolumnin otsikko (KORJAUS: ) Kanava-lehdessä tiettävästi 22.5.2015 (ohessa kuvat). Tämä kolumni rivien väleineen kannattaa nyt lukea tarkasti. Pöysti puhuu perusoikeuksien seuraavasta testistä, joka kumpuaa ”hyvin mittavista säästöistä”. Lähtökohtanaan Pöysti käyttää VM:n aineistoja, puhuu säästöjen vaikutusten kartoittamisesta ja perusoikeuksien kantavien periaatteiden punninnasta. Huomatkaa sana punninta.
Perustuslakivaliokunnan pelko ei ole viisauden alku, sanoo Pöysti. ”Suomalaisessa perustuslaillisuudessa pitää hakea joustavuutta ja perustuslain kantavimpien periaatteiden laajaa toteutumista myös muuttuvissa oloissa.”
Arvattavaa on että oikeuskanslerin tehtäväkentälle Pöysti tekisi saman saman minkä hän aiemmin teki valtiontalouden tarkastukselle, alistaisi palvelemaan ”säästöjä” ja ”muuttuvia oloja”, eli enemmän tai vähemmän hetkellisiä poliittisia pyrkimyksiä.
Ketkä ‘olojen muuttumisen’, perustuslain ’kantavien periaatteiden’ uustulkinnan ja ‘joustavuuden’ totuudeksi tietävät ja kertovat? Tarvitseeko kabinettipiiri avukseen hyvän selittäjän.
Venäjän vallan oloissa valtiosäännön tulkintavaltaa ei voitu uskoa Venäjän keisarin nimittämille tuomareille, sanoo Pöysti. Sauli Niinistön tukemana Pöysti itse nyt halajaa tulkintavallan uskomista keisarin nimittämille tuomareille, siis itselleen.
Pöysti kirjoittaa: ”Rajautuminen vain yhä tarkkarajaisempaan lailla säätämiseen on perusoikeuksien ja niiden kantavien periaatteiden turvaamisessa liian suppea ajattelutapa. Yhteiskunnan ja oikeuden kehitys asettaa lisääntyvästi rajoja tälle lähestymistavalle.”
Lailla säätäminen on ollut poliittisen demokratian keskeinen toimintatapa. Tarkoittaako Pöysti että poliittiselle demokratialle on asetettava lisääntyvästi rajoja?
Pöysti kirjoittaa: Perustuslakivaliokunnan kiinnittyminen yksinomaan aiempiin tulkintaratkaisuihin sekä lain historialliseen tarkoitukseen voi jopa tukahduttaa yhteiskunnallisen uudistamisen. Valtion vastuita on katsottava kokonaisuutena (eurokriisi) ja siltä kannalta miten ne vaikuttavat valtion mahdollisuuksiin vastata velvoitteistaan. Perustuslaillisuus ei ole juristeriaa…
Kuten huomataan, tässä ollaan politiikan ydinkysymysten äärellä. Onkohan Suomen perustuslakia säädettäessä ja oikeuskanslerius siihen kirjattaessa tarkoitettu, että lainmukaisuuden valvojat määrittelevät juristerian uusiksi, alkavat asetella rajoja muille toimintasfääreille ja tulkitsevat perusoikeuksien kantavat periaatteet kuten tulkitsevat.
Edellisessä toimessaan VTV:n ja pääjohtajana Pöystin saama lainvastaisuustuomio ei vakuuta mahdollisen oikeusansleri Pöystin tulevista oikeusvaltion kantavien periaatteien uustulkinnoista.
Veli-Pekka Viljasen puhe seminaarissa Helsingin yliopistolla
Veli-Pekka Viljanen puhui Helsingin yliopistolla 12.9.2016 seminaarissa ‘Ihmisoikeudet lakien säätämisessä 25vuotta’ (seminaarin ohjelma ohessa kuvana). Viljasen pääsanomaksi ymmärsin moitteen perus- ja ihmisoikeuksien valvonnan nykyistä epäsystemaattisuutta kohtaan ja valvonnan terävöittämisen tarpeen. Ihmisoikeustulkinnoissa on vaihtelua, systemaattisuus puuttuu. Lakien valmisteluvaiheessa ihmisoikeusnäkökulma saattaa vielä olla esillä, mutta hallituksen esityksistä se helposti unohdetaan, joskus tietoisesti. Perustuslain valvonnan hajauttaminen eduskunnassa eri valiokuntiin ei olisi toiminut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot eivät ole moitteita vaan langettavia tuomioita, Viljanen sanoi.
Mainitun seminaarin kantava moite oli että perusoikeus- ja ihmisoikeuksia ei nyt nähdä suojeltavina asioina eikä edistämistehtävänä (53 §) vaan rajoitteina, joita mahdollisuuksien mukaan kierretään, minimoidaan, ohitetaan. Valvonta jätetään jälkikäteiseksi ja siirretään tuomioistuimille tai hallinnolle (Juha Sipilän kannanotot erityisesti).
Tuo seminaarissa moitittu asenne on luettavissa myös Tuomas Pöystin yllä mainitusta kolumnista. Kaunistelevaan retoriikkaan puettuna laillisuusvalvojien, ministerien ja presidenttien tehtäväksi asetetaan ns. ‘rakenneuudistusten’ junailu siten että oikeuskarikot vältetään ja kansalaiset sopeutetaan ja alistetaan.
Veli-Pekka Viljasen ja Sauli Niinistön eroavat näkemykset?
Turun Sanomat uutisoi 28.4.2017:
”Viljanen arvosteli presidentti Sauli Niinistön viime vuoden helmikuussa valtiopäivien avajaisissa pitämää puhetta, jossa tämä käsitteli turvapaikkakriisin hoitoa. Niinistö totesi, että asiaa koskevat kansainväliset säännökset ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Hän sanoi olevansa varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia kansallisia säännöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi olennaisesti tiukempi.
Turun yliopiston professori Veli-Pekka Viljanen kommentoi Niinistön puhetta kriittiseen sävyyn Ylelle. Hän totesi, että Suomessa kansainväliset velvoitteet on yleensä otettu hyvin vakavasti ja niitä on noudatettu.
– Suomi ei kuulu niiden maiden joukkoon, jossa kansainväliset sopimukset ovat vain poliittisia julkilausumia. Meillä on katsottu, että niillä on oikeudellinen status, Viljanen sanoi.”
Vaikuttavatko poliittisluonteiset näkemyserot oikeuskanslerinimitykseen? Eikö olisi yhteiskunnan eheyden ja älyllisen ilmapiirin kannalta toivottavaa se että näkyvissä viroissa olisi näkemysvaihtelua ja keskustelualttiutta. Tehdäänkö Suomesta Kiinaa?
Tärkeäähän on myös se miltä asiat näyttää.
Sauli Niinistön huolehdinta yhteiskunnan eheydestä ja luottamuksesta
Valtiopäivien avajaispuheissaan eduskunnan edessä ja uudenvuoden puheissaan Niinistö on kantanut huolta yhteiskunnan eheydestä. Ehkä hän muistaa tämänkin huolensa valitessaan itselleen soveliasta omien toimiensa lainmukaisuuden valvojaa.
Perustuslaki on kansalaisten turva vallanpitäjiä vastaan
Ranskalainen valtiotieteilijä, professori Pierre Rosanvallon on tutkinut demokratia- ja perustuslakikäsityksen muuntumista parin vuosisadan ajalta. Hän korostaa, että perustuslaki on tarkoitettu kansalaisten turvaksi vallanpitäjiä vastaan. Tämä onkin ainoa oikea lähtökohta Englannin mainiosta vallankunouksesta lähtien. Siihen verrattuna Tuomas Pöystin edustama kanta että perustuslain pitää ”joustaa” jotta vallanpitäjien ajamat muutokset yhteiskunnassa saadaan läpi, on tuomittava.
Johtopäätös:
Tuomas Pöystiä ei tule valita valtioneuvoston oikeuskansleriksi.
Jos Sauli Niinistö Tuomas Pöystin kuitenkin nimittää, ryhdyttäköön toimiin jotta Sauli Niinistön ensimmäinen kausi presidenttinä jää viimeiseksi. Tarjoan työpanokseni.
Lähteet:
Tuomas Pöysti: Suomalainen perustuslaillisuus koetuksella. (KORJAUS:) Kanava-lehti 22.5.2015. Katso oheiset kuvat. Etsin linkkiä….
Ihmisoikeudet Suomen oikeudessa 25 vuotta. Seminaari Helsingin yliopistolla.
Olli Ainola: Presidentti ei halua poliittista päällystakkia. Iltalehti.
Mervi Syväranta: Valtiontalouden tarkastusviraston TF-yksikkö kriisissä
Hienoa Juhani, että olet tuonut esille nimitykseen liittyvät eettiset ja juridiset ongelmat, eikä minulla ole niihin lisättävää.
Sen sijaan tunnistan oikein hyvin tilanteen, jonka nojalla tällaisia kyseenalaisia nimityksiä aletaan tehtailemaan. Kyseessä on konkurssikypsän talousyksikön, eli Suomen valtion velkojen ja vastuiden uudelleen järjestelyistä ja vastuunalaisten johtohenkilöiden pelastusyrityksistä. Rikosnimikkeet ovat valtiojohtotasolla rauhanajalle vakavimpia mahdollisia, mikäli nuo voidaan näyttää toteen. Ongelma on se, että Suomessa ei ole instanssia, joka ottaisi asiat tutkittavaksi ja oikeuden arvioitavaksi.
Toimitin tämän tutkintapyynnön tammikuussa 2017 oikeuskanslerin virastoon ja valtioneuvoston kansliaan. Oikeuskanslerin virasto vastasi, ettei asiassa ole aihetta toimenpiteisiin, mutta ei perustellut päätöstään mitenkään.
http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229576-olen…
Jos joku viitsii lukea, luulisi ymmärtävän, kuinka vakavista asioista tässä on kyse. Loppulasku lankeaa kuitenkin jokaisen suomalaisen kontolle ja se tulee olemaan kestämättömän suuri.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää siltä, että Suomessa on organisaatioden, joiden pitäisi olla itsenäisiä, keskuudessa päässyt tapahtumaan pahaa ryvettymistä. Kirjoittajan havainnot oikeuskanslerista ja VTV:sta ovat karua luettavaa. Ja samalta näyttää myös kunnallinen itsehallinto, jossa useissa kunnissa laillisuuden valvontaa ei haluta suorittaa, Kittilä näistä törkypesistä pahimpana.
Ongelma on osittain laissa, mutta paljon enemmän virkamiehissä. Virkatöppäilyistä ja omavaltaisuudesta ei rangaista ja valvontaa ei suoriteta. Pitäisikö jotakin tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä-veli verkosto on suomessa jo niin laajaa, että ei enää päteviä henkilöitä ole montaa tarjolla virkoihin, joilla ei olisi hyvä-veli verkkoon kytköksiä, korruptio rehottaa. Jokainen kun näistä hyvä-veli jäsenistä on velvollisia toisilleen, tai muuten paskaa alkaa lentämään tuulettimeen jos toisin aikookin kanssatoveri tekemään.
Ilmoita asiaton viesti
Kai Kortteen jälkeen oikeuskanslereina on ollut pelkkiä poliittisia lapasia, jotka lämmittävät nimittävää kättä. Sikäli luottamusta oikeusgangsterin virastoon ei ollut vuosikymmeniin.
Pöystin nimittämisaikeiden ja Viljasen häivyttämisen suhteen asia on ollut alusta asti harvinaisen selvä. Viljasta ei voi nimittää, koska hän on vaatinut lakien noudattamista.
Kiitos Juhani Kahelin jälleen kerran tästä perustellusta tekstistä.
Ilmoita asiaton viesti
ps. Oikeuskanslerin perustehtävänä on edistää perustuslaissa säädetyn oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Oikeuskansleri valvoo tehtävässään perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskansleri valvoo perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista myös osana valtioneuvoston päätöksenteon valvontaa. Näin siis teoriassa.
”Koko kansan presidentti” Niinistö on juristi. Hänen toimintansa presidenttinä ja aiemmin kansanedustajana kuitenkin on ollut puhua julkisuudessa epäselvästi, tulkinnavaraisesti ja monikerroksisesti samalla toimien lakien porsaanreikiä hyödyntäen.
Kokoomushan lupasi aikanaan Yhdysvalloille Jori Arvolan suulla toimittaa Suomen NATO:on mikäli kokoomus nousee hallitukseen.
Suomalaiset eivät edelleenkään halua NATO-jäseniksi.
Joten nyt ps-Niinistö ja kokoomus-Niinistö yrittävät viedä Suomen NATO:n alusmaaksi porsaanreiästä (kts. PeVL 64/2016 vp).
IL:n Olli Ainola kirjoitti:
”Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halua nimittää valtiosääntötuntija Veli-Pekka Viljasta oikeuskansleriksi. Helsingin Sanomat uutisoi, että oikeusministeriö veti pois nimitysesityksensä sen jälkeen, kun presidentti oli näyttänyt punaista valoa. […]
Olen vakuuttunut, että Niinistön silmissä Viljanen sinetöi kohtalonsa viime syksynä. Viljanen uhkasi Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista kudelmaa.
Mikä on Niinistön kudelma? […]
Naton Itämeren-alueen puolustussuunnitelma – ensimmäinen 25 vuoteen – valmistui viime vuonna.
Suomella on siihen kytkös, jota on järjestelty poliittisella ja sotilaallisella tasolla. Jotta Suomi voisi hoitaa osansa näistä monen maan kesken tehdyistä sitoumuksista, Suomen sodanjohdon operatiivisten päätösten pitää perustua lakiin.
Tällaista lainsäädäntöä ei Suomessa ole entuudestaan. Siksipä hallitus antoi viime vuonna eduskunnalla lakiesityksen ulkomaisen sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta.
Lakiesitys kuitenkin törmäsi eduskunnan perustuslakivaliokuntaan – ja Viljaseen. Valiokunnan asiantuntijana Viljanen hylkäsi ajatuksen siitä, että presidentti voisi kiiretilanteessa tehdä päätöksen esimerkiksi edellä kuvatun tapaisesta Nato-koneen auttamisesta.
Viljanen oikeastaan vaati ex-pääsihteeri Seppo Tiitisen (kesk) kanssa, että perustuslakia pitää muuttaa, jos presidentille annetaan valta päättää kiireellisessä tilanteessa avusta, jossa käytetään aseellista voimaa.
Tämä muodostui myös perustuslakivaliokunnan kannaksi sekä myöhemmin vielä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kannaksi. Ulkoasiainvaliokunta pyyhki presidentin kiireellisen päätösmenettelyn pois hallituksen lakiesityksestä.
Jo tätä ennen viime joulukuussa SDP:n, vasemmistoliiton ja ilmeisesti osin myös keskustan edustajat olivat riitauttaneet hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Eduskunnan kannaksi kirjattiin hallituksen harmiksi lausuma, jonka mukaan Suomi ei salli ”alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”.
Niinistön kudelman ydin on se, että Suomi luo lailliset puitteet mahdollisuudelle osallistua Naton Itämeren aluetta koskevan puolustussuunnitelman toimeenpanoon. Eduskunnassa on oppositio, joka yrittää purkaa kudelmaa.
Viljanen on antanut purkajille ratkaisevaa apua. Ei kai ihme, jos se harmittaa Niinistöä.
Vielä kauheampaa Niinistön kannalta voisi olla vain se, että Viljanen oikeuskanslerina pääsisi vahtimaan Niinistön päätösten lainmukaisuutta. Sehän olisi aivan hirmuista.”
lähde: IL | Olli Ainola (29.4.2017): Niinistö ei halua poliittista päällystakkia — taustalla kova NATO-peli http://www.iltalehti.fi/politiikka/201704282200114…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin perusteltu kirjoitus! Olen itse tuonut valtioneuvoston jäsenten ja presidentin tietoon oman näkemykseni oikeuskanslerin nimitykseen. Koska oikeuskansleri Perustuslain 108 pykälän mukaan valvoo presidentin sekä valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta, niin on mahdottomuus, että valvottavat itse voisivat osallistua valvojansa valintaan. Oikeuskansleri voidaan valita suoralla kansanvaalilla kuten presidentti, ja presidentinvaalien yhteydessä, puolueiden asettamista ehdokkaista, jotka kampanjoivat kuten presidenttiehdokkaatkin. Meillähän ei ole koskaan toistaiseksi ollut kansan itse valitsemaa virkamiesten toimien valvojaa. (Asiasta lisää: https://www.facebook.com/esko.karkas)
Ilmoita asiaton viesti
Jottei syntyisi riippuvuutta, vähiten ääniä saanut valittaisiin!
Ilmoita asiaton viesti
Tuomas Pöysti siis valittiin oikeuskansleriksi keväällä 2017.
Eipä kaikkia tuon viran entisiäkään haltijoita maksa vaivaa syvemmin kumarrella. Tuo maininta ”poliittisesti riippumattomasta” oikeuskanslerista lienee ollut, kautta aikain, vain peitetermi.
Koko oikeudekäytön valvonta voidaan manipuloida jonkin tietyn laittoman päätöksen taakse hyvinkin helposti (mukanlukien oikeuskansleri).
Erinomainen esimerkki oikeusvalvonnan hyvävelipäätöksistä, löytyy todella ”likaisesta” omaisuudenriisto-oikeustapauksesta jonka ensimmäisiä lainvastaisia hovioikeudenpäätöksiä on suojeltu, läpi koko oikeusvalvonnan, kitkattomasti. Tapauksen käsittely on jatkunut lähes 40 vuotta. Suomalainen oikeusjärjestelmä kumoaa tässä lain ja kansalaisen dokumentoidun omistusoikeuden.
http://etelatuonti.fi/OIKEUS/hakemisto16012017.html
Ilmoita asiaton viesti
Suomen piilokorruptiosta ja rakenteisesta korruptiosta olen koonut kohtuullisen suuren läpileikkauksen oikeusministeriön ylläpitämälle ”oikeus.fi” palstalleni, projektin omaisesti. Hänen, joka ei usko Suomessa sellaista olevan, kannattaa käydä tutustumassa sen eri muotoihin. Transparency International ei tunnista rakenteista korruptiota, eikä piilokorruptiota, siitä syystä Suomi keikkuu tilastoissa jatkuvasti kärki paikoilla korruptumattomimpien maiden joukossa, joka seikka ei ole suinkaan totta. Suomalainen media yleensä mielellään vaikenee kiusallisemmista tapauksista. Lieneekä itsesuojeluvaistoa, vaiko piilokorruptiota tai rakenteista korruptiota sekin?
https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/121/osallistu…
Ilmoita asiaton viesti
Oikeuskansleri Pöysti ei ole toimissaan osoittanut kykenemättömyyttä ymmärtää tarvetta uudistaa Suomen perustuslakia, lainsäätämistä ja sen valvontaa digitaaliseen aikakauteen.
Alustatalouden vaikutusta State as a Service teknologiaan jossa esim. reaaliaikainen joukkorahoitus ja mainetalous tulee peruuttamattomasti muuttamaan nykyistä paradigmaamme ei tapahdu kitkatta.
Esim. lasten ja aikuisten vanhempien oikeus palvelumuotoilla tapahtumia, palveluja ja tuotteita joita aikuiset 25-60 vuotiaat tällä hetkellä ohjaavat ja johtavat osoittavat fasistisia tunnusmerkkejä. Kun tilanne korjataan kansakunnan psyyke ei voi enää taantua aikaisempaan kulttuuriin.
Ilmoita asiaton viesti