*

Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Euroopan henki. Vai hengettömyys?

Eurooppa ei sykähdytä, ei kosketa. Euroopalta puuttuu sosiaalinen ja kulttuurinen mielikuvitus.

Euroopan Unioni byrokratisoituu, rakentaa mekanismin toisensa perään. EU:ssa viritellyt asiat ovat kuivakoita, ulkokuorisia, pinnallisia, rajaavia, sulkevia.

Miksi Euroopan Unioni on olemassa? Komission Valkoinen kirja sanoo tarjoavansa viisi vaihtoehtoa. Ovatko ne vaihtoehtoja? Lähinnä kyse on tahtisuudesta, edetäänkö putkessa nopeasti vai hitaammin, kuka ryömii ensin. Euroopalla on putkiaivot. Päämiehet tykästyvät toisiinsa.

Euroopan laitamilla on elellyt erilaisia kulttuureja: Assyria, Mesopotamia, Egypti, Kreeta, etruskit, antiikin Kreikka, Karthago, antiikin Rooma. Kaikki ne ovat hävinneet mikä mistäkin syystä. Onko Eurooppa samalla tiellä?

Dan Steinbock ennustaa Euroopan näivettyvän 20 vuodessa. Suomi tekee virheen kiinnittyessään Euroopan talouteen, hän sanoo ja kehottaa Eurooppaa hakemaan linjaa erilaisuuksien kautta. 2060 eurooppalaisia on 4 % maailman väestöstä, ennustaa EU:n Valkoinen kirja.  

Euroopan sijasta Suomi, kuten mikä tahansa maa, voisikin etsiä omanlaistaan roolia maailmassa. Siis maailmassa, ei Euroopassa. Eurooppa pakottaa kaikki yhdenlaisiksi. Miksi juuttua sellaiseen!

Sana unioni viittaa yhteen, yhdennettyyn, rajattuun, pakotettuun. Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on monikko. Amerikan Yhdysvallat on monikko. Euroopan unioni on yksikkö, kuten Venäjä tai Kiina. Aasialainen yksimukaisuus, vaihtelun kielto. Miksi Euroopan pitäisi olla unioni, yksikkö. ”Unioni luo nahkansa, unioni tempaisee, unioni visioi, unioni uusiutuu kriisien kautta” - näin hokee UPI ja samanhenkinen herännäiskansa.

Unionin Eurooppa-neuvosto kokoontui 22. ja 23. kesäkuuta. Sykähdyttikö kokouksen asialista? Käytiinkö läpi perusoikeuksien valtavirtaistamista (läpäisevyyttä), entä Euroopan ihmisoikeusspimukseen liittymistä? Pohdittiinko innovaatiokilpailun laajentamista? Pohdittiinko Euroopan kohottautumista maailman runouden, kirjallisuuden, filosofian kehdoksi kuten aikoinaan olivat Bagdad, Ateena, Aleksandria, Intia? Pohdittiinko ihmiskunnan kehitysoppia? Ihasteltiinko uusia matemaattisia tai avaruusopillisia löytöjä (aakkoset, luvut, nolla, some, pimeä energia)? Pohdittiinko nationalismin ja valtioteorian ylittymistä? Ei, ei mitään näistä. Euroopalla on typistetyt putkiaivot.

Euroopan Unioni, komissio ja Eurooppa-neuvosto rakentavat hallintoelimiä, vakausmekanismeja, pankkiunionia, suojelua, puolustusta. He puhuvat ”kansalaisistaan”, suojelunsa alaisista. Lauri Viidan sanoin: sieltä he katsovat pilvien takaa.

Byrokratisoituminen, elitisoituminen ja totalitarismi hiipii hiljaa ja valeasussa. Virolainen Ilmar Taska kuvaa kirjassaan Pobeda 1946, kuinka neuvostovirossa elettiin kahdessa todellisuudessa. Onko tämän päivän henkis-poliittinen ilmapiiri Suomessa ja Euroopassa kaukanakaan neuvostohengestä? Euroopan Unioni näyttäytyy oliona. Poliitikot pakenevat arvopuheeseen. Juha Sipilä puhuu kuin Juri Andropov. Sampo Terho asemoituu jumalan ja kansan väliin kuin kuningas keskiajalla. Timo Soini pakenee eduskunnan luottamuskeskustelua Brysseliin, piiloutuu ulkoministerineuvostoon.

Eurooppalaisiksi arvoiksi mainitaan vapaus, demokratia ja oikeusvaltio. Ohuita ja häilyviä ovat, ellei peräti harhaisia. Käytännön merkitys vaatisi analyysiä, tutkailua. Ja miksi ylipäänsä puhutaan eurooppalaisista arvioista? Eikö olisi puhuttava inhimillisistä, humaaneista, globaaleista arvoista kuten YK vuonna 1948.

Juha Sipilä kirjoittaa: ”Eurooppalaisen tulevaisuuskeskustelun pohjana halutaan nähdä eurooppalaiset arvot ja yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen”. - Eurooppalaisuus on siis sääntöjen noudattamista. Ohueksi, epäkulturelliksi ja köyhäksi on elämä mennyt. Sääntöjen noudattamiseksi. Säännöthän piti purkaa, pääministeri Sipilä! Nytkö se jo unohtui?

Komission puheenjohtajaksi tullessaan Juncker julisti sosiaalisen ulottuvuuden tärkeyttä. Mitä on käytännössä tuo ulottuvuus? Ytimeksi paljastuu työmarkkinat. Sosiaalinen ulottuvuus on työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien yhteinen tehtävä, julistaa komissio. Toden totta, työmarkkinaosapuolet olivat keskiössä kun 19.9.2016 järjestettiin Suomessa ns. kuulemistilaisuus. Pääpuhujina olivat Jarkko Eloranta (SAK) ja Ilkka Oksala (EK). Tueksi heille oli oli haalittu työmarkkinaväen ja samanmielisten tutkijoiden joukko. ”Sosiaalisen hyvinvoinnin taso Euroopassa on korkea, maanosa on oikeudenmukainen, Unionille ei tule antaa säätelyvaltaa sosiaaliasioissa”, toisteli EK:n Oksala. ”Tuemme komissiota, työttömyysturva pidettävä kansallisena”, saneli SAK:n Eloranta. ”Suomen sosiaalilainsäädäntö on oikeudenmukainen, tehokas ja tasa-arvoa tuottava”,  sanoi TEAM:n Heli Puura. ”Suomen eläkejärjestelmät ovat onnistuneita”, sanoi tilaisuuden raportoijaksi kutsuttu vihreiden Maria Ohisalo (tosiasiassa työeläkkeet ovat suurituloisille anteliaimmat Euroopassa). ”Vastustan eurooppatason minimistandardeja”, pamautti Juho Saari (samainen herra selvittää hallituksen toimeksiannosta tasa-arvon tilaa Suomessa). ”Euroopan perusoikeuskirja on jalkautettava kaikkeen toimintaan”, vaati eduskunnan OAM Sakslin. ”Entä sen toimeenpanokelpoisuus”, torjui Juho Saari samantien. ”Nyt ei kehitellä mitään uutta, toimitaan vain nykyjärjestelmien puitteissa”, sanoi jopa Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas.

Kaiken kaikkiaan: täydellinen pysähtyneisyys, vanhoillisuus, valtalinnakkeiden suojelu. Sitä on ns. sosiaalinen Eurooppa. Harhauttavaa puhetta. Eurooppa ja Euroopan Unioni ei ole uuden sosiaalisen ajattelun kehto. EU on valtaoikeuksien säilyttäjä ja turvaaja.

EU:n muita hankkeita: finanssipolitiikan kurisäännöt, jäsenvaltioiden budjettien tarkistus, pankkiunioni, yhteinen talletussuoja, pääomaunioni, makrovakausvalvonta, yhteinen puolustus, investointirahasto, yhteinen budjetti, yhteinen valtiovarainministeriö, yhteinen työttömyysturva, suhdanne- je elvytysrahastot.

Käytännön esimerkki Suomesta juuri nyt: Kataisen investointirahasto rahoittaa Suomen kaikkien aikojen suurimman rakennustyömaan, YIT:n Triplan Pasilassa. Tämäkö on sosiaalista Eurooppaa, kulturellia Eurooppaa, makrovakautta. Itäkeskuksen suunnittelija kertoi äskettäin ettei ole käynyt Itäkeskuksessa vuosikymmeneen tai kahteen koska ei siedä sitä ilmapiiriä. Mutta kataiset ja eeuut rakentavat samanlaisia aina vaan lisää. Eurooppa on tylsyyden ja tylsistämisen keskus. Eurooppa on kauppakeskus.

Kuka sanoo näin:
” Konkreettisten tavoitteiden osalta olen tyytyväinen, että Rooman julistuksessa otetaan kantaa kilpailukyvyn puolesta sekä painotetaan päätöksenteon tehostamista ja toimeenpanoa. Nämä ovat Suomen keskeisiä tavoitteita.”  Sanoo Juha Sipilä.

Eurooppa on repaleinen niemeke meren parin kainalossa, sattumoisin veden ylle jäänyt. Niemekkeen sopukoissa häärää ihmisiä, kansoiksi ja valtioiksi kutsuttuja. Niemeke on loppuun kaluttu, metsät pääosin poissa, pölyävää maata, melua, sähellystä, ahtautta, betonoituja rakennusrykelmiä, kaupungeiksi nimettyjä. Kaduilla torvet törisee, valot vilkuu, näyttää punaista, yritäpä lentokentälle, kestää, kestää, kestää. Koneet suhajaa ristiin rastiin. Katseita vältellään, kännykät käteen, verhot kiinni. Turvavyöhyke tänne ja tuonne, ei saa häiritä, safe zone kuten amerikoissa, häiriköt poliisiautoon, vihreät ilakoi, häirintä kielletty, turvamies vahtii.

Henkisesti kuollut Eurooppa.

Euroopan Unioni on koriseva kuori. Safe zone.

 

Lähteistöä


Dan Steinbock: Euroopan talousmahti näivettyy parissa vuosikymmenessä. Yle 19.6.2017.

Euroopan komissio: Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta.

Euroopan komissio: Euroopan perusoikeuskirjan soveltamista koskeva kertomus vuodelta 2016.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tulevaisuus, kuuleminen 19.9.2016.

Komissio esittelee Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin.

Eurooppa-neuvoston kokous 22.-23.6.2017

Ilmar Taska: Pobeda 1946. Pentti Stranius, Savon Sanomat 7.5.2017.

Juha Sipilä: Rooman julistus... HS 26.3.2017.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

Eurooppa on tosiaan menettänyt ideansa, koska se on menettänyt itsekunnioituksensa ja itsekkyytensä. On aika saada nämä takaisin ja sanoa eksplisiittisesti, että oma etu on aina ja pysyvästi ensisijainen ulkopuolisen etuun nähden.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

EU:n hyöty eurooppalaisille on mitätön ja sanoisin negatiivinen, ylikansalliset yhtiöt ja pankit ovat kyllä päässeet vuolemaan kultaa eikä EU:lla ole mitään mielenkiintoa estää verokeinottelua.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Täytyy muistaa, että EU:n tarkoitus on talouselämän toiminnan edesauttaminen eli keskeisesti pääomien, työvoiman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden edistäminen. Kaikki muut tavoitteet näyttävät toissijaisilta.

Vapaa liikkuvuus on myös käytännössä sallittu EU:n ulkopuolelta tuleville ihmisille. Varsinkin tämä aiheutti taannoin suuria ongelmia ja kansalaisten nyreyttä EU:ta kohtaan.

Myös kaikenlainen liian yksityiskohtainen toisarvoisten sääntely on saanut aikaan EU-vastaisuuutta. Subsidiariperiaate on unohdettu.

EU:sta puuttuu yhteishenki, joka parhaimmillaan leimaa perinteisiä kansakuntia. Siten blogistin otsikossaan mainitsema hengettömyys on kuta kuinkin tosiasia - EU-eliittiä tietenkin lukuun ottamatta.

En silti sanoisi, että EU on esimerkiksi Suomelle hyödytön tai vahingollinen - ainakaan vielä nykyisellään. Silti EU:n pitäisi keskittyä hoitamaan ongelmiaan ja kuuntelemaan nykyistä selvästi enemmän kansalaisten näkemyksiä. Itsevarma EU-propaganda tyyliin Juncker ei lupaa EU:n tulevaisuudelle hyvää.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

#4."EU:n pitäisi keskittyä hoitamaan ongelmiaan ja kuuntelemaan nykyistä selvästi enemmän kansalaisten näkemyksiä. Itsevarma EU-propaganda tyyliin (juoppo, veroparatiisineuvos) Juncker ei lupaa EU:n tulevaisuudelle hyvää."

EU/EMU ovat polkenut lokaan ihanteitaan, tavoitteitaan ja arvojaan. "Missä EU siellä ongelma." Kuka enää uskoo sen johtajien ja finanssiaurvaarojen puppupuheita. Systeemikriisi vallitsee EU:ssa ja epäluottamus täyttää koko EU/EMUn ilmapiirin.

Olen edelleenkin samaa mieltä kuin viisas Otto von Habsburg:

- "Euroopalla ei ole kansaa, ei yhteistä poliittista kulttuuria, ei riittävän voimakasta kohtalonyhteyttä eikä yhteisvastuun tunnetta, jotta sen kansalaiset voisivat hyväksyä sen perustuslakisopimuksen kansallisten lakiensa yläpuolelle."

Ilman kansanäänestystä perustuslakisopimuksella ja EMU/eurolla ei voi olla laillisuutta ja legitimiteettiä jäsenmaiden ja niiden kansalaisten silmissä.

EU/EMU:ssa vallitsee yhä syvä demokrativaje, valuvirheisyys ja eliitin ahnehtiminen. Jäsenmaat on orjuutettu tämän harvainvallan alle juridisesti, poliittisesti ja taloudellisesti. Kuka vielä uskoo EU/EMU:n rehelliseen ja toimivaan tulevaisuuteen? Euroa ei pelasteta pankkiunionilla ja rahastoilla: euromaiden välillä on liian paljon kulttuuri- ja tuottavuuseroja. Jäsenmaiden jakaminen useammalle A-B-C- kehälle ja moneen kerrokseen ei ole oikeaa ja sitouttavaa integroimista, vaan jäsenmaiden jakoa vuohiin ja lampaisiin. Siitä ei kyllä hyvä seuraa.

Mitkä maat haluavat olla jatkossa EU-eliitin lypsylehmiä ja periferiaa?

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

HS: Saksa ei hyväksyisi tulonsiirtounionia:

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237597-...

"Suomen €urojäsenyys pahempi kuin konkurssi":

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237111-...

Mitä mieltä olette näistä kannanotoista EU/EMU/€uron:n suhteen?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

EU:ssa on paljon tehty väärin ja ongelmia riittää. Emmeköhän me kaikki ole siitä yksimielisiä. Entä sitten?

Yksi tapa on tarkastella mitkä ovat vaihtoehdot. Putinistit vihaavat eeuuta, koska se on suurin uhka Putinin diktatuurille. Jos EU hajoaa, koko Eurooppa hajoaa, myös Venäjä katoaa.

Kuvitellaanpa kiinalaista opettajaa joka pitää oppituntia vuonna 2050:
"Eurooppa on pieni niemimaa Aasian läntisimmässä kolkassa. Siellä on ollut korkea sivistys ja tekninen taso. Aikoinaan siellä oli suuri Rooman imperiumi joka hajosi palasiksi. Siellä on ollut viitisenkymmentä pientä valtiota, voimme kutsua niitä kioskeiksi, kaikissa on eri kieli ja uskonto ja lainsäädäntö, satoja vuosia ne ovat sotineet keskenään, siellä on ollut maailmanhistorian tuhoisimmat sodat. Nämä pikkuvaltiot eivät kyenneet yhteistyöhön millään alalla. Nopeasti ne taantuivat kivikylien tasolle..."

Maailmantaloudessa nämä pienet kioskit ovat elinkelvottomia. Jotta niillä olisi globaalia merkitystä, EU:n pitäisi pystyä luomaan yhtenäiset tuotestandardit ja lait ja voimakas armeija.

Markoista ja kruunuista uneksiminen on samaa kuin simpukankuorien muistelu.

Eurooppa sykähdyttää. Brysselin kaduilla aistii historian, joka korttelissa on enemmän muinaismuistoja kuin koko Suomessa. Kahviloissa voi aistia alustavasti eurooppalaisuuden...

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Eurooppa sykähdyttää. Brysselin kaduilla aistii historian, joka korttelissa on enemmän muinaismuistoja kuin koko Suomessa."

Mitä ihmettä me Brysselin muinaismuistoilla tekisimme, uusia innovaatioita ja näiden tuotteistamista eli valmistamista Suomessa me tarvitsisimme. Lisäarvoa tuottavalla palkkatyöllä lähtisi Suomikin nousuun.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Leo Miralan kuvaus siitä miten kiinalaiset saattavat kolmen vuosikymmenen päästä tai jo tänään nähdä Euroopan on opettavainen. Meillä ihmisillä on taipumus jumittua ja lukkiutua omaan elinympäristöömme ja siinä omaksumiimme ajattelutapoihin ja nähdä koko muu maailma vain siitä perspektiivistä. Kuitenkin maailma on melko iso ja siinä on - ehkäpä onneksi - monenlaisia sopukoita ja kulttuureita. Toiset näkevät maailman toisin eikä se yleensä ole yhtään vähempiarvoisempi tapa.

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

#9: Tuo kulttuuri- ja arvorelativistinen ajattelutapa on itse asiassa sen ytimessä, mikä nykyeurooppalaisessa ajattelussa on vikana. Yksi keskeisimmistä eradikoitavista ajattelusuunnista, jos itseluottamus halutaan saada takaisin. Meidän pitää pystyä taas sanomaan, että jokin asia on arvoltaan vähäisempi, jokin arvokkaampi ja että jokin asia on meidän kannaltamme arvoton.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Belgialaiset vänkäävät jatkuvasti kielistään... kuten suomalaisetkin.

Kun holocaustin jäljiltä Eurooppaa rakennettiin uudelleen, niin mitä oli se "eurooppalaisuus" jolle uusi perustettiin? Ei ollut uskonto eikä kuningas koska juuri ne olivat romahtaneet, vaan kulttuurien paikallisuus.

Ymmärrettiin, että uskontoakin pysyvämpi paikallinen ominaisuus oli ollut kansan kayttämä paikallinen kieli. Esim. Savon kieltä puhuttiin oli puhuttu Savossa jo kauan ennen kristinuskon tuloa sinne.

No miten kieli siirtyy sukupolvelta seuraavalle? Lastenhuoneessa ja keittiön pöydän äärellä äidin leperrellessä lapselleen. Niin kauan kuin tuo side äidin leperrellessä omalle vauvalleen samoilla sanoilla kuin hänen oma äitinsä oli leperrellyt hänelle, säilyy, kulttuurilla ei ole hätää. Toinen asia on jos se on joskus ulkopuolelta valtakoneiston tuoma.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Elähän Heikki höpäjä. Jokunen vuosi sitten satuin olemaan Kuopion torilla sunnuntaiaamuna. Hetken päästä tori täyttyi Savolaisuuden 300-vuotisjuhlaväestä. Kuopiossa syntynyt toimittaja Erkki Toivanen piti juhlapuheen.

Kieli ja uskonto voivat muuttua nopeasti. Savossa aiemmin asuvat puhuivat ilmeisesti karjalankieltä ja olivat uskonnoltaan ortodokseja?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #13

Voi kyllä muuttua äkistikin, mutta sitä prosessia sanotaan sodaksi väestönsiirtoineen. Minä puhunkin rauhanomaisesta kansojen rinnakkaiselosta. Äidinkieli on väkevä väline, muuallakin kuin Ahvenanmaalla.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos tuli ja vesi saadaan yhdistettyä, syntyy jotain täysin uutta, kuten positiivinen ja syrjintä tuottavat yhdessä ihmisen jonka ajatuksia ei tarvitse kahdesti arvailla. Kaksipäisen vasikan luultiin voivan syntyä vain luonnonoikkuna.

Sini(veri)nen tulevaisuus näyttäytyi Helsingissä Kaarle Kustaan ja kumppaneiden lounastaessa pormestari Vapaavuoren vieraina.

Ei ole toista tasavaltaa jossa 100-vuotisjuhlan päävieraat olisivat kuninkaallisia.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tähän Juhanin mainioon keskustelunavaukseen sopii hyvin HS:n tänään julkaisema ranskalaisen Maimouna Jagne-Soreaun artikkelin kuvaus.

Itse koen sen läheiseksi tietoisena omasta kokemuksesta miten vaikeaa on tuoda ulkopuolelta uutta ajatusta hakkaamatta päätään Åbon muuriin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset