*

Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Tiedeväeltä kadonnut sosiaalitaju. Tarvitaan Eurooppalainen Sosiaaliakatemia.

  • Metsät Euroopassa. Lähde: EASAC.
    Metsät Euroopassa. Lähde: EASAC.
  • Bioenergy with Carbon Capture and sequestration. Lähde: The Conversation.
    Bioenergy with Carbon Capture and sequestration. Lähde: The Conversation.

Kuka oikeimmin ymmärtää Suomen metsien ilmasto- ja muun merkityksen? Onko se EUn parlamentin ympäristövaliokunta, suomalaistutkijat, metsäteollisuus, valtion metsäpolitiikka vai me kansalaiset?

Kyse on Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanosta. Vaatimukset täytyy jyvittää eri valtioille ja yhteiskuntaan. Jyvitys muistuttaa ‘siirtolaistaakan’ jakoa jäsenmaiden kesken, mikä tunnetusti on riitaisa.

Pariisin sopimus nojaa vallan käyttöön ylhäältä alas. Onko tämä peruslähtökohta hyvä tai ainoa mahdollinen? Voisiko ilmaston ja ympäristön hoito rakentua suoremmin kansalaisten ymmärryksen ja toiminnan varaan? EUn toimielimille tällainen kysymys ei juolahda mieleenkään.

Keskitetyn vallan malli on hauras. Pienikin kömmähdys tai oikeudettomuuden tunne voi osua herkkään maaperään. Metsien rooli eri EU-maissa vaihtelee suuresti (kuva). Yhteisen laskentatavan löytäminen ilmastovaikutukselle tuskin on helppo jos ylipäänsä mahdollinen.

Nyt metsän hakkuiden nettovaikutusta ilmastoon (hiilensidontaan) aiotaan ryhtyä vertaamaan aiempiin hakkuisiin. EUn komissio ehdotti vertailuvuosiksi 1990-2009. Parlamentin ympäristövaliokunta ehdottaa vertailuvuosiksi 2000-2012. Olipa vertailujakso mikä tahansa, siihen liittyy satunnaisuutta. Eri maissa ja eri aikoina hakkuumäärä on vaihdellut milloin mistäkin syystä. Aina jokin maa voittaa ja toinen häviää satunnaisella tavalla.

Aiempiin hakkuisiin vertaaminen tuntuu oudolta. Mikä on sellaisen vertailuperusteen tieteellisyys? Siihen liittyy mainittu satunnaisuus ja sen tuoma mielivalta, vähintäänkin mielivallan kokemus. Karkealla politiikallaan EU syö luottamusta itseensä. Suomessa peräti eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja vaati että Suomen täytyy uhata EU-erolla ja myös oikeasti erota, ellei metsän laskentasääntö kohtele Suomea tasapuolisemmin.

Anneli Jäätteenmäki ehdottaa viitearvoksi prosenttiosuutta metsänkasvusta. Intuitiivisesti se kuulostaa luontevammalta ja tieteellisemmältä kuin hakkuumäärä joinain satunnaisina vuosina.

Osa Suomen tiedeväestä - alkaen tiedeakatemioista - on lähtenyt taistoon masinoimalla Euroopan laajuista kampanjaa. Poliittinen kenttä (osa siitä) ja tiedekenttä (osa siitä) kulkevat nyt vastakkaisiin suuntiin, mikä on erikoinen tilanne. Tiedekenttää ei huoleta se jos Suomi satunnaisperusteella joutuu maksumieheksi EUlle. Pontimena heillä sen sijaan on estää Suomen valtion ja metsäelinkeinon pyrkimys lisätä hakkuita Suomessa enimmillään viidenneksellä viime vuosiin verrattuna.

Analyyseissään tiedeväki tuskin sinänsä on väärässä. Silti heidän analyysinsä ja suosituksensa jättävät epäilyn siemenen. Ovatko heidän kysymyksenasettelunsa ja suosituksensa siten rajattuja että potentiaalisesti kiintoisaa jää huomaamatta, sellaista mikä olisi yhtä lailla totta tai mahdollista. Mitkä kaikki tekijät ja toimijat vaikuttavat metsien käsittelyyn ja sen ilmastovaikutuksiin. Millaisia käyttäytymismuutoksia voisi syntyä? Tutkijoiden analyysi vaikuttaa staattiselta, nykytilaan kiinnittyvältä, ehkä jopa pahansuovalta.

Vallitsee kilpailu siitä, kenen näkemyksen takana on ”oikea” tieteen perusta tai auktoriteetti, sanoo Lauri Hetemäki.

Tiedeväki operoi karkealla aggregaattitasolla ja rajatulla muuttuja- ja käsitejoukolla. Ylätason tarkastelu antaa aineksia sääntelykoneiston rakentamiseen ylhäältä alas: tavoitteet, keinot, säännöt, rangaistukset. Päädytään EUn talouskuria vastaavaan menettelyyn. Kansalaiset kohtaavat sääntelyn annettuna. Tiedeväeltä (ja EUlta) puuttuu mielikuva siitä että ihmiset voisivat omaehtoisesti oppia ja omaksua ilmastoystävällistä metsänhoitoa. Tiedeväki (ja EU) elää korkeassa sfäärissä, aggregaattianalyysien tasolla vailla sosiaalisen kosketusta, siltä puuttuu sosiaalitaju. Jos asiayhteyteen ilmaantuu ilakointia kuten nyt on tapahtunut, niin vastareaktio on varma (katso kohta Väheksymisen historiaa Suomessa).

Jo pelkällä EUn parlamentin ympäristövaliokunnan lausumalla on Suomessa ollut elinkeinollisia vaikutuksia: Myllykoski, Savonlinna, Nurmes, Kemi, Kemijärvi. Reaktiot niin tutkijoiden, EUn kuin elinkeinojenkin taholla ovat staattisia, nykytilaan ankkuroituvia.

Elävämmästä visioinnista voinee esimerkkinä mainita Earth System Dynamics’issa julkaistun tutkimuksen. Sen on tehnyt NASAn avaruustutkimuksen aiemman johtajan James Hansenin vetämä ryhmä. Ryhmä lähtee negatiivisten päästöjen käsitteestä, kehitelmä oheisessa kuviossa. Biomassan avulla hiili imetään ilmasta, biomassa voidaan polttaa mutta polton vapauttama hiili otetaan talteen ja varastoidaan vuosituhansiksi. Metsän käyttö, myös lisääntyvä käyttö olisi osa negatiivisten päästöjen järjestelmää. Tarvitaan lisää etanolitehtaita, artikkelissa jopa sanotaan. Suomessa staattiset päätelmät ovat olleet päinvastaisia: metsän käsittely täytyy jäädyttää. Suomen tutkijoiden näkökulma on staattinen, rajaava, taantuva. Hyvinkin toisenlainen visio voisi myös olla mahdollinen.

Tätä aihepiiriä voi ja tulee avata useammasta näkökulmasta. Seuraavassa muutama. Niitä voi lukea valikoiden otsikoiden perusteella.

  • Äänekosken sellutehdas ja EU-politiikkojen ristiriitaisuus
     
  • Entä Pasilan Tripla ja hankekohtaiset ilmastolaskelmat
     
  • Metsäpolitiikan toimivallat ja vetoaminen sopimuksiin
     
  • Tiedeakatemioiden elitismi, politiikkaneuvonnan riskit
     
  • Väheksymisen historiaa Suomessa
     
  • Mikä on BIOS ja mitä tarkoittavat evidenssi ja läpinäkyvyys?
     
  • Eurooppalaisen Sosiaaliakatemian tarve  

 

Äänekosken sellutehdas ja EU-politiikkojen ristiriitaisuus


Tohtori, tiedetoimittaja, kolumnisti Tiina Raevaara paheksuu Suomen Kuvalehdessä metsäteollisuuden haluja lisätä hakkuita muun muassa selluntuotantoa varten.

Mitä samaisessa asiassa tekee EU? Euroopan Ivestointipankki EIB kertoo Suomen metsäteollisuuden historian suurimman investoinnin eli Äänekosken tehtaan rahoituksesta näin:

”Biotuotetehtaan rahoituksesta 40 % on Metsä Groupin pääomaa ja 60 % perustuu ulkopuoliseen lainarahoitukseen. Hankkeelle on myönnetty Euroopan investointipankin rahoitusta 275 miljoonaan euroon asti, josta 75 miljoonaa on ESIRin (Euroopan strategisten investointien rahasto) mahdollistamaa rahoitusta.”

ESIR on EU:n komission käynnistämä Euroopan investointiohjelma. ESIRIN toimintaa komission nimissä pyörittää Jyrki Katainen ja EIB:n puolella Jan Vapaavuori, nyttemmin Alexander Stubb. Äänekosken hanketta sekä Pasilan Triplaa he ovat kehuneet EIB:n, ESIRin ja sitä kautta EUn lippulaivahankkeiksi Suomessa.

Kun Äänekosken tehdas alkaa toimia, sinne tuodaan puuta joka päivä 240 rekallista sekä 70 junavaunullista. Huomatkaa, siis joka päivä. Jos päivän rekat pantaisiin maantielle peräkkäin, jonon pituus olisi 7,2 kilometriä. Jos rekat koko vuoden ajalta pantaisiin peräkkäin, jonon pituus olisi 2600 kilometriä, Äänekoskelta Italian eteläkärkeen. Päivittäisen puujunan pituus (jos vaunu on 20 m) on 1,4 km, siis joka päivä. Vuodessa tehtaalle tulisi 25 200 junavaunullista. Osaammeko edes kuvitella tuollaisia puumääriä. Mistä kaikkialta tuo puu tulee? Kasvavatko metsä todella enemmän kuin hakataan? EU tätä siis rahoittaa (ESIR, EIB, Katainen, Vapaavuori/Stubb).

EU jos mikä siis tuputtaa metsien hakkuiden lisäämistä Suomessa. Nyt EU alkaisi ilmastoperusteella laskuttaa Suomen valtiota (mahdollisista) lisähakkuista. Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja arvelee laskun määräksi jopa miljardeja. Voiko EU:n toiminta tämän ristiriitaisempaa ja absurdimpaa olla.



Entä Pasilan Tripla ja hankekohtaiset ilmastolaskelmat

 

Kuinka uskottavia ylipäänsä ovat EUn hankekohtaiset ilmastolaskelmat ja niistä esitetyt väittämät? Pasilan Triplasta EIB ja ESIR kertovat nettisivullaan näin:

”EIB rahoittaa YIT:n Helsingin Pasilaan rakennettavaa Tripla-kauppakeskusta 130 miljoonalla eurolla... EIB:n, Pohjoismaiden investointipankin, Danske Bankin ja Handelsbankenin muodostama pankkiryhmittymä myönsi hankkeelle yhteensä noin 300 miljoonan euron 10-vuotiset projektiluotot, joilla tahoitetaan puolet Triplan kauppakeskuksesta. Hankkeen toteutuksen yhteisarvo .. on noin 600 miljoonaa euroa. Kaupunkikehityksen ja energiatehokkuuden mahdollistamat kestävämmät ja kilpailukykyisemmät kaupungit ovat strategisia tavoitteita EIB:lle... Lähes nollaenergiarakennuksena Tripla tukee hyvin tätä tavoitetta, toteaa varapääjohtaja Jan Vapaavuori.”

Triplan rakennustöistä rakentaja YIT kertoo näin (Yle):

Pasilan kuopasta viedään noin miljoona tonnia maata pois. Se tarkoittaa valtaisaa rekkarallia. Miljoona tonnia vastaa noin 650 000 kuutiota maata. Se kuljetetaan pois 25–27 kuutiota vetävillä täysperävaunurekoilla. Maata joudutaan kuljettamaan jopa 26 000 kuormallista ennen kuin kuopasta syntyvä maa on saatu ajettua muualle.


Siis 26 000 täysperävaunullista. Kuka pystyy rekkojen ja maamassojen määrän kuvittelemaan? Maantielle peräkkäin asettuna kuormat täyttäisivät tien Helsingistä Ouluun, noin 800 kilometriä. Osa massoista vietiin kai Hämeeseen saakka. Paljonko paloi polttoainetta (= vapautui hiiltä), paljonko paloi hiiltä rekkojen rakentamiseen, entä kaivinkoneet ja niiden möyrintä, kuopan valtaisat terässeinämät, kuoppaan ja rakennelmiin valutettava betoni, sementti ja kaikki muu. Vastaavaa tapahtuu muissakin paikoissa Helsingissä, esim. Kalasatamassa, Jätkäsaaressa tai Espoossa (Eija Nieminen: Vallanpitäjien ylimielisyys Espoossa).

Intuitiivisesti on mahdoton uskoa että tällainen möyrintä merkitsee ”ilmastotoimiin sitoutumista” kuten EU, ESIR ja Jan Vapaavuori väittävät. EU ja Suomen oma elinkeinoelämä, muukin kuin metsäteollisuus on se joka Suomessa myllää ja mällää, työntää savua ilmaan, tuhoaa ilmastoa.

Tiedeakatemian julkaisu Multi-functionality mainitsee ohimennen, että teräs ja betoni ovat erityisen hiilisyöppöjä. Tutkimusaloitetta Tiedeakatemia ei tästä aiheesta tee, ei Euroopalle eikä Suomelle, kuten teki metsien hakkuista (kyyninen toimittaja voisi luonnehtia metsäaloitetta maanpetosluonteiseksi.)

Suomen akateeminen tutkijakunta laatii intohimoisia julkilausumia metsien käsittelystä Suomessa. Miksi se ei yhtä suurella ponnella tutkaile muiden toimintojen ilmastolaskelmien oikeellisuutta. Miksi ette loppukesällä 2016 menneet Pasilan kuoppaan katsomaan jättiläismäisiä teräspalkkiseinämiä, joilla kuopan reunat tuettiin. Paljonko kului terästä, mikä oli sen valmistuksen ilmastovaikutus? Mikä on Triplan elinkaarivaikutus? Teräsaltaassa pohjaveden pinnan alla kelluu myös Musiikkitalo, harva sitä tietää.

Entä Sipoon Östersundom, pakolla otettu metsäalue, paljonko siellä kaatuu metsää, eikö se ole ilmastotuhoa, unohtuuko se ja muu kaupungistuminen ilmastolaskelmista? Entä metron vetäminen sinne, mikä on sen elinkaarivaikutus? Miksi Jätkäsaaren kärkeen kasataan kummallista kukkulaa, peittää asuntojen näköalankin, meri täyttyy muovisuikaleista, diesel palaa, meri väistyy, laivat sauhuaa, vihreän Vartian Löyly lämpiää puilla, hiili ja hiukkaset taivaalle, SYK ja EU vaikenee. Helsingin hiilijalanjälki on ties maailman huippua.

Suomen nykyisen tutkijakunnan työ on valikoivaa, yksipuolista, rajattua, korkealla aggregaattitasolla leijuvaa. Vapaavuoret ja sinnemäet löytävät sieltä tieteellisen perusteen mille tahansa, sopivasti soveltaen, viisaasti vaieten, naurulla höystäen. ”Helsinki on kustannustehokas”, aloittaa Sinnemäki aina. Metsäsuomi mykistyy, peittyy pusikkoon, ei huomaa kysyä Helsingin hiilijalanjälkeä.

Tutkijoiden julkilausumat eivät ole koko totuus. Totuuden, todellisuuden, faktan ymmärtämiseen tarvitaan monipuolista tietoa ja ajattelua.

 

Metsäpolitiikan toimivallat ja vetoaminen sopimuksiin

 

Metsäasiat eivät kuulu EU:n suoranaiseen toimivaltaan. Pariisin ilmastosopimuksen ja biodiversiteettisopimuksen kautta EU-valtaa ujutetaan metsiin. Kumpi lie parempi, kansallinen vai EU? Kansallisesta metsäpolitiikasta on karmeita kokemuksia. Vuosikymmenten ajan kaikki pakotettiin avohakkuisiin, mylläämään maa ja ostamaan kalliita taimia jotka syystä tai toisesta kuolivat tai puista tuli vänkyröitä.

Nyt metsälaki on vapaampi (kuinkahan käytännössä). Metsän käsittelyn väljentyminen antaisi hyvän lähtökohdan metsäasioiden rakentumiseksi ihmisten oman ymmärryksen ja toiminnan varaan. Metsistä voisi tulla ekologian, kauneuden (estetiikan) ja toimeentulon lähde ja kenttä.

Uudet pakot uhkaavat nousta ylätason muuttujiin kiinnittyvästä EU-sääntelystä. Jääkö kansalaisen ainoaksi mahdollisuudeksi toimia kuin Pasanen Pihtiputaalla (Mikko Niskasen elokuva)?

Eikö ilmastomyönteisen metsänhoidon hyöty voida nähdä paperiin rinnastuvana lopputuotteena ja tulonluojana. Tässä olisi innovaatio tutkijoille, Tiedeakatemialle ja BIOSille kehiteltäväksi. Kansantulo ilmasta vaikkei ilmaista.

 

Tiedeakatemioiden elitismi ja politiikkaneuvonnan riskit

 

Suomen tiedeakatemioita ja yliopistojakin luonnehtii elitismi. Vain professorit ja jäseniksi kutsutut ovat jotain, maallikot ovat ajatuskyvyttömiä. Huhtikuussa 2017 yritin mennä kuulemaan Suomalaisen Tiedeakatemian kokousluentoa Säätytalolle. Pylväiden välistä näin kuinka frakkipukuiset akatemialaiset astelivat käsikynkkää saliin, halaillen, kaulaillen, hyväillen. Livahdin hiljaa ulos, luento jäi kuulematta. Edeltävässä kokouksessa uusakateemikko Ilkka Niiniluoto oli joutunut myöntämään että saattaahan maallikoidenkin joukossa joku kansankynttilä olla. Näin sosiaalinen on suomalainen tiedemaailma.

Tiedeakatemioilla on nyt suuri halu opastaa poliitikkoja. EU:n tasolla heillä on EASEC, European Academies Science Advisory Council. Se on eurooppalaisen tieteen kollektiivinen ääni, riippumaton, näyttöperusteinen, avoin, toimissaan läpinäkyvä, EU-tasolle ponnistava. Suomessa Matti Raivio tarjoili vastaavaa.

Riippumattomuus-sanaa on syytä kavahtaa. Mitä riippumattomampi, sen pahempi. Riippumattomuuden suomenkielinen nimi on omavaltaisuus, sisälähtöisyys, itsemääritteisyys, omahyväisyys, tunnottomuus, ylimieli. Tällaista asennetta ei ole vaikea löytää Suomen (ehkä Euroopankaan) tiedemaailmasta. Suomalaistieteeltä puuttuu sosiaalitaju. Poliitikot eivät voi sosiaalitajua tyystin unohtaa. Vaalien alla joutuu kättelemään vähempiäkin kynttilöitä.

 


Mikä on BIOS, mitä tarkoittavat evidenssi ja läpinäkyvyys?

 

Antti Majava puolusteli EU:n ympäristövaliokuntaa HS:ssä 15.7.2017. Allekirjoituksena lukee BIOS-tutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto. BIOS on siis  yliopiston virallinen yksikkö, sen kuvan väkisin sai. BIOSin nettisivulta virallisuuteen ei löytynyt vahvistusta, ei näyttöä, ei evidenssiä. Vapaa ryhmä tutkijoita, toimittajia, sinänsä arvostettavaa. Mutta millä perusteella BIOS-ryhmä verhoutuu yliopiston nimen taakse? Missä on evidenssi, tämäkö on evidence-based menettelyä? Yliopiston ja tieteen arvovaltaa käytettiin kiistanalaisen EU-päätöksen yhden näkökannan tukemiseen. Onko minulla oikeus vastaavaan menettelyyn? BIOS-ryhmää tukevat rahallisesti tai muutoin mm. Koneen Säätiö, Yle ja Suomen Kuvalehti. Parissa jutussa yliopisto lienee yhtenä kumppanina. 

Viime aikoina on voinut havaita, että eri ministeriöt, Sitra ja muut instituutiot hyödyntävät piiloisia tukiporukoita maksaen niille varmaankin reilun korvauksen. BIOSin ohella tällaisia  ovat mm. Demos ja KasKas. Kimpassa niiden kanssa ovat mm. Sitra, Koneen Säätiö, Suomen Kuvalehti, Yle, valtioneuvoston kanslia, opetus- ja kulttuuriministeriö, Sanomakonserni, Helsingin yliopisto, Aalto, Slush. Demoksen sivuilta etsin mainintaa sen osuudesta Tampere3 -hankkeeseen. Ei löytynyt, vaikka ministeriön (OKM) ylijohtaja luotettujensa seminaarissa kehui Demosin roolia. Mitä on läpinäkyvyys?

 

Väheksymisen historiaa Suomessa


Ylhäältä alas rakennettu valta on herkkä oikeudettomuuden tunnoille. EU:n metsäsanelut osuvat herkkään maaperään.  

Vähäväkiseen väestöön kohdistuvalla ylimielellä on Suomessa yli satavuotinen perinne, kartanonherra Mannerheimista  alkaen, kauempaakin. Tässä muutama pyykitys:

  • Torppareiden pakkotyöt
  • Torppareiden ja vähäväkisten kohtelu sisällissodassa ja sen jälkeen, mannerheim-asenne.
  • Jokivesistöt kanavoitiin, joenvarsikulttuurit tuhottiin, samoin vaelluskalakannat.
  • Kemijoen sähköä Helsinki on imenyt lähes ilmaiseksi 70 vuotta. Joenvarsilta häädettyjä kohtaan kaikaa Helsingistä tänään ylenkatse ja iva.
  • 1960-luvulla ojitettiin Suomen suot (Mera), kuivattiin lakkasuot, pienistä järvistä tuli mutahautoja.
  • 1960-luvun lopulla tuhottiin pientilat ja väestö ajettiin betonibunkkereihin.
  • 1970-luvulla jokapaikan haukkumasana politiikassa oli maajussi.  
  • Valtion ja kuplaväen toimesta luotiin luonnonsuojeluohjelmat. Paikallinen väestö, joka myös on osa luontoa ja siinä mielessä suojeltava, suljettiin ulos. Luonnonsuojelu on siis harhaanjohtava sana.
  • EU moukaroi Natura-ohjelmat. Maaseutuväestön yli käveltiin, mikä herätti syvää katkeruutta, ministerinä lie ollut Satu Hassi.
  • Kautta vuosikymmenten avohakkuupakko on estänyt metsien hoitamisen kauniisti.
  • Kirjallisuudessa ja taiteessa on rienattu: Ryysyrannan Jooseppi, Punainen viiva, Peter von Baghin ylenkatse, SKS:n kirja Maamme (2016).
  • EU:n ympäristövaliokunnan metsälausuma heinäkuussa 2017 herättää nyt uudet ilkkujat. Hah, sallikaa minun nauraa, kirjoittaa jokapaikan kolumnisti Tiina Raevaara Suomen Kuvalehdessä. Ilkkujakuoroon liittyy myös espoolaisen kokoomusliikemiehen, vanhustaloyrittäjän (oikeasti yrittäjän) vihreä tytär Emma Kari seuranaan tiedetoimittajien terävät: ”ollaan kiitollisia EU:lle”, ”onneksi on EU”.

Sosiaalitajuttomuuden johtoon Suomessa on astunut akateeminen tutkijakunta, tiedeakatemiat, tiedetoimittajat, kolumnistit, suuri osa mediaa Kuvalehdestä alkaen, urbaanipoliitikot.  

Tämä rintama esiintyy tieteen ja faktojen nimissä. Yhtä lailla heidän asenteistaan, puheistaan ja julkaisuistaan löytyy kliseisiä ja tunteikkaita mielikuvia, epäfaktaa ja epätotuutta. Puupelto on yksi heidän mielisanoistaan (esim. Raevaara). Toki siinä on tiettyä perää, mutta oma kokemukseni kertoo toista: metsä ryöppyää, tulee silmille, valtaa, metsän hoitelu on jokavuotinen työ, eikä se ole vähäinen työ. Mikä oli kerran uljasta männikköä, tuuhea kuusikkoa tai salskeaa koivikkoa, voi käsittelytavasta riippuen olla hetken ties puupeltoakin, mutta ei aikaakaan kun nuori metsä tai ryteikkö taas ryöppyää, vesakko peittää taimikon, kuusi valtaa koivun. Suomi on ryöppyävän metsän maa.

Väheksymisen ja estelyn historia ei kohdistu vain ihmisiin. Outokumpu Oy lähes kaatui, kun EU:n komissio esti Thyssen-kaupassa italialaisen Ternin tehtaan oston. Nyt EU on estämässä Kaidin tehdashankkeen Kemissä. EUn tappava käsi estää uuden kehittelyn Tornionjoen alajuoksulla ja entisen Kemijoen varsilla. Onko EUlla aito oikeus tällaiseen? Onko syytä alistua sellaiseen?

Samaan aikaan EU siis työntää rahaa Helsingin kauppakeskuksiin, myllätään kuopat ja onkalot täyteen terästä ja betonia, möyrytään, savutaan, hiilet taivalle, musiikkitalo kelluu teräsaltaassa. Helsinkiläinen ylimielisyys on sietämätöntä. Suomi ja Eurooppa on EUn kauppakeskus. Minun kotimaani tämä ei ole.

 

Eurooppalaisen Sosiaaliakatemian tarve

 

Toisen maailmansodan jälkeen parin vuosikymmenen ajan oli jakso, jolloin länsimaiden tiede yritti älyllisesti hahmottaa yhteiskunnan olemusta: sosiologia, antropologia, valtio-oppi, Parsons, Merton, Etzioni, Allardt, Eskola, Koli jne. Tuo älyllisyys kuoleutui talouskasvuksi nimetyn ilmön ja sen suojaksi luodun valtiobyrokratian alle. Ihmisestä tuli koneen hippu vailla omaa ajattelua (Chaplin ym).

1925 Helsinkiin perustettiin Kansalaiskorkeakoulu. 1930 nimi muuttui Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi, ’kirjailijoiden korkeakouluksi’. 1960 se muuttui Tampereen yliopistoksi. Nyt Tampereen yliopistosta tehdään tamperelaisen liikemiehistön markkinointisihteeristö, Tampereen uusi yliopisto. (Emma Kari muuten näyttää Aamulehdessä kehaisseen tätäkin hanketta.)

Tiedeväki on eristäytynyt suojamuuriensa taakse tieteen ja tietämisen portinvartijoiksi ja omien etujensa vaalijoiksi, vertaisarviointi, referee, urakilpailu. Pilvien yltä se katsahtaa alas rahvaaseen, mikäli ylipäänsä tunnistaa rahvaan olemassaoloa - niiniluoto-asenne.

EUn käsitteillä Sosiaalieurooppa tai sosiaalinen ulottuvuus on väärä nimi (tämä on esimerkki kieleen kätkeytyvästä vallasta). ”Sosiaalieuroopassa” on kyse työmarkkinajärjestöjen vallan betonoinnista EUn tasolle. Tämä kävi selväksi ‘sosiaalikuulemisessa’ syyskuussa 2016.

Eurooppalaiset tiedeakatemiat halajavat EU-tason neuvonantajiksi, EASAC. Tiedeväen itsetunnolla ei ole rajaa, kysymyksenasettelulla sitäkin enemmän. Horisontista on kadonnut maailmansodan jälkeinen laaja-alainen, älyllinen, ihmisyyden ja sosiaalisen elämän perustalta lähtevä kysymisen ja näkemisen tapa.

Filosofit ulos yliopistoista, käskyttää liike-elämä Joensuussa. Humanismi pois yliopistoista, keksi Japani. Humanismin opinala on saneerattava, käskyttää Suomi, OKM ja Jussi Nuorteva.

Eurooppaan tarvitaan Sosiaalinen tiedeakatemia.

 


Lähteistöä
 

EUn parlamentien ympäristövaliokunnan päätös. Parlamentin tiedote.

EUn komission tiedote

68 suomalaisen tutkijan julkilausuma 24.3.2017

Anneli Jäätteenmäki: Suomen metsälinjan kriitikot puhuvat aiheen vierestä.

Lauri Hetemäki: Tutkijoiden tulisi pyrkiä kokonaisnäkemykseen. HS 10.5.2017.

Multi-functionality and sustainability in the European Union's forests. EASAC 2017.

Inaction on climate change risks leaving future generations 530 trillion dollars in debt. The Conversation. 

Äänekosken tehtaan EU-rahoitus (ESIR)

Helsingin Triplalle satojen miljoonien EU-rahoitus

Tripla (ESIR)

Katainen hoputtaa investointirahaston pariin. Talouselämä 10.7.2017.

Mikä on ESIR

Tiina Raevaara: Me emme hävinneet, vaan saimme erävoiton. Suomen Kuvalehti 13.7.2017.

Antti Majava: Tieteellinen tutkimus ei tue hakkuiden lisäämistä. HS 15.7.2017.

Eija Nieminen: Kaupunkilaisten hyvinvointi tuntuu olevan Espoossa toissijaista - samanlaista vallanpitäjien ylimielisyyttä ei ole missään muualla Pohjoismaissa. HS 4.7.2017.

Bios. bios.fi

Lapin kansanedustajien näkemyksiä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Pitkä kirjoitus, mutta hyvä kuvaus ristiriitaisuuksista EU:ssa. EU:lla on agenda josta on vaikea löytää hyötyä suomalaisille, tuskin muillekaan eurooppalaisille. Pidetäänkö pistoolia Sipilän ohimolla, kiristetäänkö ministereitä, kansanedustajia tekemään haittaa Suomelle ja suomalaisille? Vihreiden Niinistö sanoi tultuaan yhdestä ilmastokokouksesta ettei halunnut ottaa puheeksi Suomen metsiä ettei kokous venyisi, silloin Ruotsi sai etua metsistään ja Suomelle nämä jäivät rasitteeksi.

Reijo Mäkinen

Heip!

Ihan mielenkiintoinen ja avartava juttu taas Juhanilta. Kannattaa lukea, varsinkin, kun tietää vähän taustoja...

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Itsekin tutkimusta ja "tiedettä" tehneenä ja muiden tekemisiä seuranneena en voi kuin ihmetellä, kuinka vähällä järjellä tiedettä tehdään. Tosiasia on, että tutkijajoukko ei mitenkään älyllisesti eroa keskiverto kansasta, voisi jopa sanoa, että monet ovat vain jääneet tutkijoiksi, koska eivät ole muualle kelvanneet.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset