*

Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Helsingin Sanomien kulttuuripopulismi

”Jos Seppo Heikinheimo olisi vielä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa, ei juttua Antti Tuiskusta olisi tehty.”

Professori Janne Seppäsen heittoon pelkistyi Arkadia-seuran keskustelu kulttuurijournalismin tilasta Suomessa.

Mitä sanoi HS:n kulttuuritoimituksen esimies Katarina Baer. ”Meillä on netissä tutka päällä, Antti Tuiskusta kertova juttu oli klikatuin tänään. Viihde vetää ja klikkaukset vaikuttaa, mistä kirjoitamme.”

Miten populismi määriteltiinkään? Löydämmekö HS:n Antti Tuisku -jutusta populismia.

HS-toimittaja Mari Koppinen kirjoittaa: ”Yhtäkkiä Tuiskun rohkeutta, räävittömyyttä ja kekseliäisyyttä ihailtiin läpi kansan”. Siis ”läpi kansan”. Koppinen jatkaa, kuinka Tuiskun musiikki ”puhuttaa ihmisiä”, ”kuulostaa ihmisistä”, kuinka ”kaikesta tuli niin merkityksellistä”, kuinka ”Tuisku on nyt niin korkealla”.

Puhe kansasta ja ihmisistä kaikenkattavana on samaa mistä populisteja haukutaan, katteetonta kansan nimissä puhumista. Mistä HS:n kuttuuritoimitus tietää, millaista merkityksellisyyttä ihmiset kokevat tai ovat kokematta. Helsingin Sanomatko tietää mikä on korkeaa tasoa. Yhtä vakuuttavaa kuin se että opetus- ja kulttuuriministeriö luulee tietävänsä mikä on korkaa laatua tieteessä.

Tämänkaltaista populismia HS:n kulttuurisivut ovat täynnään joka päivä. Juuri muuta sieltä ei löydykään. Lehdet valittaa ettei taustoittavalle, syventävälle, monipuolisemmalle, erittelevälle, analyyttiselle kirjoittelulle löydy enää tilaa. Kuitenkin HS käyttää joka päivä kokonaisen sivun tai enemmän tyhjänpäiväiseen kuvaan, milloin kuvassa maataan, milloin työnnetään persettä esiin, milloin julistetaan Hanuria (katso 12.9.). Lähemmäksi sitä ei pääse. Helsingin Sanomat näyttää mallia.

Parhaillaan televisiossa näytetään upeaa sarjaa antiikin teatterista. Sarjan ensi osassa kerrottiin kuinka antiikin Ateenassa teatterin ja demokratian synty tukivat toinen toistaan. Sarjan toisessa osassa (12.9.) kerrottiin kuinka teatteri ja sen myötä antiikin kulttuuri, yhteiskunta, demokratia, kaupunkivaltio rappeutui ja mureni. Teatterista ja näyttelijöistä tuli oligarkkien ja kuninkaiden vallantavoittelun välineitä. Suuret eettiset ja poliittiset teemat kuten varoittelu sodasta, vallanhimosta ja ahneudesta katosivat näytelmistä. Tilalle tuli yksilötasolle pysähtyvä viihteellistävä komedia, kansan naurattaminen eli sen ajan populismi. Makedonian Filippos ja muut ostivat ja lahjoivat näyttelijöitä, sen ajan anttituiskuja.

Näin on käynyt kulttuurijournalismille ja pääosin myös teatterille Suomessa tänään. Erityisesti Helsingin Sanomissa ja Sanoma-konsernissa.

Muutama poiminta Arkadia-seuran keskustelusta:

Kulttuuri on erottautumisen väline, siinä luodaan piirejä (hs-piiri, yle-piiri), tutkijat pidetään poissa (sanoi Maarit Jaakkola). Ovatko isojen yhtiöiden esiinnostamat ilmiöt aitoa vai markkinoituja? Isot jutut voimistaa itseään, syntyy kierre. Sisällön hajonta katoaa klikkijahtaamisen myötä. Klikit ovat väärä arvio kiinnostuksesta. On tosi masentavaa jos kukaan ei huomaa näyttelyä. Hiljaisuus on kestävää (sanoo japanilaisarkkitehti). Taiteen sisäisen jutustelun tilalle taiteen kentän tematisointia. Kulttuurikirjoittamisen on nojattava sisällön ja yhteiskunnan tuntemukseen. Analysoiva kritiikki on parempi kuin löpsö taiteilijahaastattelu. Kritiikin tehtävä on etsiä laveampia totuuksia (metatotuus). Klikkaus ei ole taiteen motiivi, klikkijahti on kurjuutta (sanoi kuvataiteilija). Yliopistojen kohtelu ja hallinnon uudistus on kulttuurivihamielinen teko.

Entä mitä sanoivat HS:n ja MTV:n päivätoimittajat: Sitä tehdään mitä klikataan. Miten löytää yleisö, uusi yleisö? Katsojia haetaan. Mitä se yhteiskunta on? Katso tuostakin ikkunasta, laitoksia piisaa.

Kulttuuri ja kulttuurikirjoittelu on mennyt pelehtimiseksi kuten kävi antiikissakin. HS ihastelee kuinka Antti Tuisku keksi juonen: haetaan katuhälinää ja soundia Barbadokselta. Eikös Jenni Vartiainen hakenut mystiikkaa Lofooteilta. Napapiirin sankarit uskovat löytävänsä viihdekomediaa tunturijärveltä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän NikoSillanp kuva
Niko Sillanpää

Jep. Olin todella ihmeissäni, että Tuisku-juttu oli kulttuuritoimituksen. Olisi sopinut profiililtaan saumatta Nyt-liitteeseen.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Sanoma Oy oli välillä tapiollinen yritys, jonka tulos taisi juuri kääntyä voitolliseksi. Siinä se on avain journalismin ymmärtämiseen. Pienistä klikkauspuroista kasvaa suurempi rahavirta, jota yritys tarvitsee. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen ja journalismia säädetään tuon mukaan - vaikka "klikkausjournalismiksi". Jälki näkyy, kun avaa lehden.

Muistelen, että aivan alussa HS:n K-liite oli erilainen ja sen tekijöillä korkeat journalistiset tavoitteet. Mainostajat olivat erimieltä lehden sisällöstä ja etteivät olisi äänestäneet rahoillaan, lehden toimistusta rukattiin piirun parinkin verran kaupallisempaan suuntaan.

Se oli silloin, enkä K-liitteen alkuaikojen lehtiä edes enää muista. Toki nykyisin juuri Kuukausiliite edustaa parhaimmilaan Suomen kärkeä laajoine artikkeleineen.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Helsingin Sanomat kirjoittaa siitä ja sitä, mistä se uskoo saavansa kiitosta Kallion ja Rööperin punavihreiltä sekä Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen yliopistoväeltä.
Yliopistoväestä sen verran, että katselin ennen viime kunnallisvaaleja semmoisen ammattiryhmän kuin psykologien osallistumista ehdokkaina vaaleihin eri vaalipiireistä. Pari kepulaista, pari kokoomukselaista joku RKP:läinen ja loput parikymmentä vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaina. Tällaiset ovat Helsingin Sanomien viiteryhmät, vaikka se yrittääkin olla laaja kansallinen laatulehti.

Antti Tuisku on kehittynyt showmiehenä aimo harppauksia Idols -ajoistaan ja on pentujen keskuudessa suosittu. Tuiskun habitus on vuosien kuluessa muokkautunut naapurinpoika -lookista enemmän, sanoisinko dtm -uskottavaksi. Tiedä häntä, mitä HS:n "läpi kansan" -buukkausjuttu haluaa viestiä?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Joskus on sanottu perhosen siiven iskun Amazonilla voivan aiheuttaa klikkauksia toisella puolella palloa.

HS:n tiedeosasto julkaisi eilen laajan katsauksen kirveen historiaan. Voisi kuvitella lastujen lennelleen lehden perustajiin kuuluneen Juhani Ahon synnyinseuduilta Ylä-Savosta.

Nimittäin viime lauantaina kommentoin sikäläisen opettajan FB: sivulla hänen kuvaansa jossa hän seisoi tekemänsä halkopinon vieressä:

"Meni yksi ilta videoilta katsellessa miten ihmisen mielikuvitus onkaan lentänyt maailmalla keksittäessä eirlaisia puun pilkkomislaitteita. Täällä Espoossa naapuritontilla möyri Ponssen iso japanilainen kilpailja Komatsu. Vähän ajattelin vilkaista vehkeitä netistä ja jäinkin kiinni koko illaksi. Mielikuvitus on uskomaton!

pienessä tuiterissa puita sirkkelilla pätkiessä Isä-Samppa sai Punapellolla terän peukalon varteensa. EI siinä pahemmin käynyt, mutta vieläkin pysyy kymmenvuotiaan apumiehen mielesä veren väri. Toisella kerralla pilkoin yksin pakkasen kovettamia koivuklapeja saaden kirveen peukalooni. Tänäkin päivänä vasemman peukalon ylin nivel on puolisen senttiä oikeaa lyhyempi.

Luulin puiden pätkimisen Fiskarsin laitteilla olevan sitä suomalaisuutta mitä haluamme maailmalle esittää, joten avartavaa oli huomata ongelman ratkaisuineen olevan mitä globaalein."

http://www.hs.fi/tiede/art-2000005363406.html

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Myös Timo Vihavainen kirjoittaa tänään blogissaan Juhani Ahosta.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Näköjään Satu Hassi oli Juhani kanssasi samassa tilaisuudessa?

Istuin arkana maalaispoikana -70 luvun lopuilla Kauppiksen ja teekkareiden opiskelijoiden yhteisen Contactor- lehden hallituksessa uskaltamatta sanoa koskaan sanaakaan. Hallitustoveri Satu Hassi ehti muutaman kerran käydä kokouksessa julistamassa seisaaltaan taistolaista asiaansa.

Kävipä maailman miten hyvänsä, hän ui pinnalla, taisin tuumata.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Kuka se Antti Tuisku oikein on? Joku humppatähtikö?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Vilkaisin uudemman kerran Arkadia-seuran FB-sivua. Tilaisuuden moderaattori Paula Holmila toimi samaan aikaan Kauppakorkean taistolaisopiskelijoiden vetäjänä kuin Satu Hassi teekkareissa.

Omalla FB-sivulla olen saanut klikkauksen sekä eräältä sähköasentajalta että muutamalta muulta ns. kansanihmiseltä:

Läntisen ajattelun kehdoksi Italiaa näkee sanottavan. Mitä siellä tänään, sitä ajan myötä muuallakin; sekä hyvässä että pahassa.

Minuun teki suuren vaikutuksen tutustuminen Vaclav Havelin tekstien kautta ns. eurokommunismiin: rohkeiden italialaisten pesäeroon Moskovan komennosta. Marxin pakkoideologian sijaan löydettiin kulttuurien paikallisuus. Sillä aikaa vasemmistoälyköt oli täällä ohjattu jonottamaan Tamminiemen leikkimökille.

Huomattiin myös, että juutalaisten hävittäminen maanpäältä oli annettu ns. Sanassa tehtäväksi aina Kristuksen ristiinnaulitsemisten syyllisten rankaisemisesta saakka

Niin romahtivat ideologiat, sekä kommunismi että fasismi. Mukana meni myös Paavin auktoriteetti, joka tämän päivän Italian politiikasssa liene verrattavissa Joulupukin asemaan Suomessa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

" juutalaisten hävittäminen maanpäältä oli annettu ns. Sanassa tehtäväksi aina Kristuksen ristiinnaulitsemisten syyllisten rankaisemisesta saakka" – kerrotko, mistä tuo toimeksianto Sanassa tarkalleen löytyy?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Etsivä löytää. Yksi läntisen parituhatvuotisen ajattelun vaelluksen kasaamista tavoitteista.

Iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni ohjaa. Minä, herrasi, olen puhunut.

Kts. sanatarkasti esim. Hesekiel mistä kohtaa hyvänsä ja varo ettei tukkasi nouse pystyyn. Toki jo paljon ennen Kristusta.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Silloin aikanaan, kun en uskaltanut sanaakaan pukahtaa, Satu Hassin ja vuorineuvoksen poika Hernbergin liittoa esiteltiin julkisuudessa tulevaisuuden ihmisen mallina. Nyttemmin tytär-Hernberg on alustavasti nähty iltapäivälehdissä äitinsä vierellä nousevana vihreänä poliitikkona.

HS:n kulttuuriosastolta voi tänään hoksata kuinka toisen kulttuurisuvun vesaa totutellaan isänsä olan takaa "ottamaan julkisuus haltuun".

Ettäs Lipposen märkäkorvaisiksi lärväkkeiksi kutsumat toimittajat tietävät keneltä kysyä.

Ilmeisesti useampiakin seminaareja joudutaan pitämään ettei Facebookissa läpitunkeva rahvaan klikkailu pääse häiritsemään kansanedustajia.

Sujuvasti sekä asiaa että siansaksaa kirjoittavat blogikommentaattorit eivät taida tietääkään kuinka vaikeaa monelle ns. tavikselle on ilmaista itseään kirjoitetulla suomenkielellä! Silloin voi käydä kuten sdp:n presidenttiehdokkaan valinnassa kävi: eliitti tuki yhtä ehdokasta, puolueväki klikkasi toisen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset