*

Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Akateemikko Eva-Mari Aron puhe Turun kirjamessuilla kuumentaa EU-metsäkiistaa

Tieteen akateemikko Eva-Mari Aro käsitteli Turun kirjamessujen avajaispuheessaan yhtä ainoaa asiaa, EU:n metsäasetusta. Puhujaksi hänet pyytäneet ja aiheen antaneet ovat tottakai tienneet akateemikon kiistanalaisen roolin asiassa. Ehkäpä he ovat ohjastaneet puheen sisältöä, vähintäänkin ennakoineet.

 ”Olen saanut aiheekseni puhua tiedon merkityksestä yhteiskunnassa ja tässä yhteydessä rajaan sen poliittiseen päätöksentekoon”, Aro aloitti.

EU:n metsäasetus on erittäin kiistanalainen juuri nyt. Kirjamessujen avajaispuheen käyttöä yhden näkökannan julistamiseen ja muiden tuomitsemiseen voi pitää epäasiallisena. Tieteen akateemikoksi Eva-Mari Aron nimitti Sauli Niinistö keväällä 2017.

Aron puhe sisälsi Euroopan parlamentin miesedustajiin kohdistuvia henkilöön saakka meneviä luonnehdintoja. Aron mukaan suomalaiset miesmepit toimivat tunnetasolla, olivat tunteidensa vietävinä, äänestivät yksittäiseen mielipiteeseen perustuen, murheellisesti, lyhytnäköisesti, todelliset asiantuntijat sivuuttaen, asioita vesittäen, suomalaislobbareihin uskoen.

Kysyn akateemikko Arolta sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä, millä tavalla Aron puhe eroaa vihapuheesta. Onhan ministeriöllä parhaillaan kampanja vihapuhetta vastaan. Ulottuuko vihapuheseurantanne kirjamessuille ja tieteilijöiden toimiin?

Yritän seuraavassa arvioida Aron puhetta tieteellisluonteiseen kritiikkiin pyrkien, toki rajoitteeni tuntien.

 

Onko ymmärrys sukupuoliperusteista?
 

Lähdetään helpoimmasta, akateemikko Aron sukupuolittuneista väittämistä. Näin Aro sanoi: ”Varsinkin kaikki miesedustajamme EU:n parlamentissa olivat tiukasti omien taloudellisten tunteidensa vietävissä ja äänestivät lisähakkuiden puolesta. Naispuoliset MEP:t luottivat selvästi enemmän tutkittuun tietoon...”.

Onko ymmärrys sukupuolittunutta? Onko akateemikko Arolla tutkittua tieteellistä tietoa siitä että europarlamentaarikkomiehet toimivat tunteidensa vietävinä? Pyydän Aroa julkisesti esittämään tätä koskevat tutkimusperusteiset lähteensa.

Mielestäni Aron puhe tältä osin loukkaa miessukupuolta yleensä ja kyseisiä miesmeppejä erityisesti.

Voisiko kysyä niinsanotun falsifikaation perään (väittämän vääräksi osoittaminen ristiriitaisen havainnon perusteella)? Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari luonnehtii neljää toisin äänestänyttä meppinaista isänmaan pettureiksi. Anne Kalmari on tietääkseni nainen mutta on silti päätynyt samalle kannalle kuin tunteidensa vietävissä olleet miehet.

 

Nobel tuli kuin tilauksesta - behavioraalinen taloustiede ja Suomen metsät
 

Kansanihmiselle metsäkiista näyttäytyy yläpilvissä leijuvana. Kiista on pelkistynyt määrälliseksi ja yhdeksi luvuksi, hakkuumiljooniksi. Kiistaa käyvät korkean tason osapuolet, toisaalta valtio ja metsäteollisuus (pelkistetysti kolme suuryhtiötä), toisaalta joukko akateemista tutkijakuntaa liepeilijöineen. Ovatko tässä kaikki toimijat?

Metlan tilaston mukaan Suomessa on 632 000 metsänomistajaa (linkki). Heidän lisäkseen metsän kanssa eri tavoin tekemisissä on ties yhtä paljon muita toimijoita. Mihin he kaikki ovat nykykiistassa unohtuneet ja kadonneet? Suomessa on puolivuosisatainen perinne laajojen ihmisjoukkojen syrjäyttämisestä metsäasioissa. 1960-luvun Mera-ohjelmissa ei ihmisiä kuunneltu. Samaan aikaan valtion tukemat urbaanisuojelijat alkoivat suoltaa suojelualueohjelmia. Paikallisen väestön olemassaoloa ei noteerattu lainkaan, heidät syrjäytettiin ja ajettiin suojelualueiden tieltä pois. Sama menettely jatkui Natura-ohjelmissa. Nyt ilmastopolitiikan nimissä (EU:n metsäasetus) yksittäiset ihmiset ja paikallinen väestö ovat kuin hiekkaa pankin lattialla. Ei sananvaltaa, äänettömiä yhtiömiehiä, vailla omaa ymmärrystä olevia osapuolettomia. On aika sanoa: nyt riittää.

Taivaan lahjana tähän tilanteeseen tuli taloustieteen Nobel-palkinto behavioraaliselle taloustieteelle.  Sen mukaan psykologiset tekijät ovat tärkeitä, niiden kautta muuttuu ihmisten ajattelu ja yhteiskunta. Ihmismielen tuntemus auttaa sekä ihmiset että yhteiskunnan toimimaan  paremmin ilman pakottamista, tätä kutsutaan tuuppaamiseksi. Ihmisten toiminta ohjautuu tiedolle perustuvaksi. (Katso esim. HS 10.10.2017, hyvin tehty kuvaus.)

Suomessa kansanjoukkojen psykologiasta lähtevä tutkimus on laiminlyöty sekä tieteessä että politiikassa, räikeänä esimerkkinä metsien käsittely. Syyttävää puhetta populismista kyllä riittää. Eikö yllämainittu väestö, sanottakoon miljoona henkilöä, todellakaan ole metsäkiistan osapuoli? Eikö akateemisille tieteilijölle, tiedeakatemioille ja niiden eurooppalaiselle yhteiselimelle EASAC:lle tule mieleen että ilmastomyönteinen metsien hoito voisi toteutua ihmisten oman ymmärryksen kasvun kautta? Oletteko tätä mahdollisuutta tutkineet (vertaa jäljempänä)? Onhan mahdollista että jonain vuonna hmisten ymmärrys sanoo ettei tänä vuonna hakata Suomessa ainoatakaan puuta. Turhaan te niistä miljoonista kiistelette.

 

Tutkittu tieto - entä tutkimaton tieto


Tieteen akateemikko Aron kahden liuskan pituisessa messupuheessa sanat ‘tutkittu tieto’ esiintyy yksitoista (11) kertaa. Sanonnan täytyy siis sisältää jotain erityisen tähdellistä.

Eikö akateemikoille tule mieleen kysyä, olisiko sellaista tietoa tai tiedon tarvetta jota ei ole tutkittu. Kysymysasetelmia tai näkökulmia, joita ei ole tutkittaviksi tiedostettu, ovat siis jääneet pimentoon. Toisin sanoen mikä on tutkitun tiedon ala, laajuus, kattavuus, paradigmaattinen monipuolisuus? Entä jos pimentoon jäänyt kysymisen alue on tärkeämpi kuin tutkittu ja julkaistu tieto. Harvoin jos koskaan tieteessä tällaista kysytään, mikä syö tieteen uskottavuutta.

Eikö tieteen ja aatteiden historian parhaat hetket rakennu yllättävistä käänteistä (paradigmamuutoksista)? Einstein ei tyytynyt klassisen fysiikan tapaan muotoilla kysymyksiä. Keynes muotoili taloustieteen kysymyskentän uudeksi, ilman sitä taloustiede yhä tänään jauhaisi tasapainomatriiseja eikä Suomen Pankilla tai EKP:llä olisi käytössään makrovakausvälineitä. Ellei Luther olisi ärissyt, laulettaisiin yhä katolisia arkkiviisuja. Yllättävä mutta tervetullut käänne löytyy Niin & näin -lehteen 3/2017 suomennetusta artikkelista, joka todistelee kansallistasolle rajautuvan tilastotieteen ja tilastojen harhaisuutta, mukaanluettuna kansantalouden tilinpito ja bkt-käsite.  

Voiko akateemikko Aro olla varma, ettei hänen mainostamansa ‘tutkittu tieto’ ole epärelevantisti rajautunutta. Ketkä ymmärretään toimijoiksi? Tutkitaanko eri toimijoita mielekkäältä tasolta lähtien, ottaen huomioon psykologia, ihmisten ymmärryksen dynamiikka, käyttäytymismuutokset (behaviorismi)? Hakkuiden tai niiden puuttumisen merkitys metsien ja hiilensidonnan dynamiikassa ja dynamiikan ajallinen kuva? Tällaista itsekriittisyyttä, itsereflektiota akateemikko Aro ei messupuheessaan harrastanut.

Suomen yliopistoissa oli kerran sellainenkin oppiaine kuin sosiaalipsykologia. Mahtaako olla enää? Onko saanut tehdä seuraa ymmärtävälle filosofialle. Tänään tieteen puoskarit laskevat hakkuumiljoonia ja hiiligigantteja, niistä leipänsä saaden.

Ilmastopolitiikka on uuselitismin tiellä. Heidän käsitteistään ja muuttujistaan on väestö, ihmiset ja ihmisryhmät putsattu pois. Tiedeväki elää ja ajattelee esoteerisessa yläpilvessä, ovat luonnontieteilijöitä sanan kapeimmassa merkityksessä. Tällaista tiedettä alkaa vaistomaisesti pelätä. Pahimmillaan kapeutuneen tieteen ympärille pesiytyy ylenkatsetta, ilkuntaa, pilkantekoa. Hah, sallikaa minun nauraa  - näin ilkkui Tiina Raevaara Suomen Kuvalehdessä kesäkuussa 2017.

Olemme mekin, metsässä möyrijät, lukeneet ekologiaa, ehkä ilmastotiedettäkin, hiilenkierron ohjailua. Koko ajan opiskelemme lisää. Eikö meidän pyrkimyksillä, tiedoilla ja toimilla ole merkitystä. Tästähän voisi avautua kokonainen tutkimusohjelma, uusi paradigma. Otetaan osamme, roolimme, toimintamme, tietomme ja viisautemme.

 

Akateemikkokuninkaat valtion johtoon


Akateemikko Aro lausui:
”On kuitenkin asioita, joista vastunalainen poliittinen päättäminen ei saisi tapahtua edellä kuvatulla ”tunne”tasolla. Näissä tapauksissa tutkitun tiedon perusteella tehtyjen johtopäätösten pitäisi olla ainoa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttava asia. ... Esim. ilmastonmuutosta koskevissa asioissa tulisi oivaltaa, että tutkittuun tietoon perustuva päätöksenteko on AINOA mahdollisuus pelastaa maapallo elinkelpoisena tuleville sukupolville.”

Aron sanat ovat uusi versio Platonin filosofikuninkaasta, nykykielellä tiedekuninkaasta. Kaukana ei ole ajatus että poliittinen demokratia on huono, tarpeeton, turha. Tutkijoiden ”tutkittu tieto” kertoo suoraan mikä on ainoa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttava asia. Tällaista yksioikoisuutta on syytä kavahtaa. Kai politiikan sfäärillä ja kansalaisilla on tiedemaailman käytännöistä ja päätelmistä tavalla tai toisella eroava maailmakatsanto.

Runoilijoita ei tule päästää valtion johtoon, sanoi Platon. Runoilijat, esseistit, blogistit, säveltäjät ja maalailijat, pysykää poissa valtion johdosta. Tutkittu tieto korvaa teidät. Filosofithan jo ajettiinkin pois, ainakin yliopistoista.

Kaikkitietävyydellään ja itsereflektion puutteellaan tiedeväki synnyttää konfliktin suhteessa politiikan toimijoihin, kansalaisiin ja toisinnäkeviin. Kannattaako tieteen nimissä tuputtaa valmista johtopäätöstä tutkimusrajauksineen, Eva-Mari Aron kuuluisaa ’ainoaa tietä’. Eikö tieteen ja tieteellisen mielikuvituksen anti voisi olla erilaisten asetelmien ja jäsentelyjen kehittely, tarjota näkökulmia, lähestymisiä eri suunnilta, myös syrjäänsysättyjen suunnalta. Muutoin käy kuten kävi Kari Raivion ehdotelmalle ja käynee nyt Eva-Mari Aron ehdotelmalle ainoasta oikeasta asiantuntijaelimestä.  

Kaiken kaikkiaan tieteen ja poliittisen päätöksenteon suhde on monimutkainen. Poliitikot ovat kaikkea muuta kuin pulmusia. Suomeen on viime vuosina pykätty rahoituselimiä joiden seulan läpi pääsee vain poliitikkojen päiväkohtaisia höpsäkeaiheita. Vilkaskaapa Akatemian kyljessä olevan Strategisen tutkimusneuvoston hyväksymiä aiheita. Tai Tekesin aiheita. Tai pääomitettuja bisnesyliopistoja, pelisaunoja. Jokohan olisi kansalaistieteen aika.

 

Tiedeväen sotaistuminen


Valistuksen taisteluhuuto nousee, kirjoitti Kari Enqvist vuonna 1999 ja jatkoi samassa hengessä syksyllä 2017 (yliopiston avajaispuhe). Sotaisuus leviää. Enqvistin seuraan pyrkivät yliopiston rehtori Jukka Kola (yliopiston avajaispuhe 2017), Eva-Mari Aro (messupuhe), Osmo Pekonen (Kanava 6/2017), joukkoon pyrkivät myös Ilkka Niiniluoto ja Sami Pihlström.

Tottahan huhtasaaret ja immoset vastavoiman ansaitsevat. Mutta eikö nämä huhtasaaret katoa historian hämärään ominkin toimin, niin höttöisiä ovat. Ja eikö tiede pärjää omalla olemuksellaan johon kai kuuluu uteliaisuus, mielikuvitus, avoimuus, kuuntelevuus, uusiutuvuus, innostavuus, nöyryys. Pitääkö tieteen ryhtyä ylimieliseksi ja sotaisaksi? Meneekö tieteeltä lapsi pesuveden mukana?

Sotaisa asenne ja kaikkitietävyys murentaa tieteen arvostusta. Mistä he tietävät mikä on totuus. Itsehän he sanovat tieteen etsivän totuutta, sitä koskaan tavoittamatta. Nyt he julistavat ‘totuudenjälkeisyyttä’, eli totuus kävi jo. Älyllinen kuperkeikka, yhtä epäuskottava kuin heidän tuomitsemansa väännetty totuus. Eikö tiedeväki huomaa omaa ristiriitaisuuttaan? Entä jos putkahtaa uusi tiedonkäänne, ellei muuta niin yllä puhuttu behaviorismi (ihmisten viisastuminen).

Katkelma Eva-Mari Aron messupuheesta: ””Elämme nykyään väännetyn totuuden ja valeuutisten aikoja - ne eivät ole ainoastaan suurvaltojen ongelmia. Väännettyä totuutta näkyy jo meidänkin poliittisen päätöksenteon taustalla ja sen eliminoimiseksi on ryhdyttävä tositoimiin. ... tutkittu tieto pitää valjastaa poliittisen päätöksenteon tueksi.”

Eikö tuo kuulosta Trumpilta: ryhdyttävä tositoimiin, eliminoitava, valjastettava.

 

Turun kirjamessujen moniäänisyys


Turun kirjamessujen teemaksi kehuttiin moniäänisyyttä. Moniäänisyyden voi rajata monella tapaa. Messuilla on ollut vihapuhesessio, on puhuttu viihteestä tieteen uutena kumppanina, ‘sallikaa minun nauraa’-kolumnistilla näyttää olleen useampikin sessio. Ja Aron puhe, joka oli yksiäänisyyden akateeminen huippusuoritus. Tyylitaju ja tieteellinen harkinta petti.

Eivätkö kirjamessujen järjestäjät huomanneet räikeää ristiriitaa?

 

Mikä on vihapuhetta?


Opetus- ja kulttuuriministeriö pyörittää kampanjaa vihapuhetta vastaan. Mikä on vihapuhetta, miten se määritellään. Laisäädännöstä määritelmää ei löydy, ihmettelee eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Joki-Sipilä Turun yliopistossa.

 

Kirjallisuus ehtii edelle


Onko 1800-luvun romaanimuoto katoamassa? Millä se korvautuu? Esseellä? Runolla? Tällaisia pohtaili Anna-Riikka Carlson.

Miki Liukkonen ja Antti Tuomainen, kuulkaa Anna-Riikkaa. Tai ryhtykää viihteellisiksi, kuten Reetta opettaa ja palkitsee, tosin toisten rahoilla. Uusiutukaa. Vain siten säilytätte paikkanne  kirjallisuuden eturintamassa ei vain tänään vaan myös huomenna.

Eva-Mari puhui kirjojen ystäville. Yhtään kirjaa hän ei maininnut. Ei puhunut kirjoittamisesta, ei lukemisesta. Riittää kun tiedämme ja ymmärrämme, mitä etevimmät tutkijat, todelliset asiantuntijat ja naispuoliset mepit kertovat.

Unohdetaan kirjat.


Lähteitä

Eva-Mari Aro: Turun kirjamessujen avajaispuhe  2017. (Tiedossani ei ole että Aron puhe olisi julkaistu netissä.)

Metsämaan omistus 2011. Metla.
William Davies: Miten tilastot menettivät voimansa. NIin & näin 3/2017.
Rehtori Jukka Kolan puhe Helsingin yliopiston avajaisissa 2017.
Kari Enqvistin puhe Helsingin yliopiston avajaisissa 2017.
Kari Enqvist: Valistuksen taisteluhuuto nousee. HS 12.1.1999.
Markku Joki-Sipilä: Valhetta on kaikki laulut maan
Osmo Pekonen: Vastarinnan katekismus. Kanava 6/2017.
Sami Pihlström: Avoin elitismi on vastaus populismin haasteeseen. Kanava 6/2017.
Anne Kalmari: Haastattelu Keskisuomalaisessa 7.10.2017.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kun Juha Sipilä tuhahti "kaiken maailman dosenteista", niin akateeminen maailma sitä kovasti paheksui. Osittain aiheellisesti mutta myös aiheettomasti. Tuhahduksen maalina olivat tietysti sellaiset dosentit, joilla ideologiset ja puhtaasti mielipidetason kannanotot pääsivät pahasti kävelemään kannanottojen tieteellisen kriittisyyden ja itsekriittisyyden yli. Sittemmin moiseen syntiin ovat langenneet myös monet professorit ja nyt on näköjään päästy jo akateemikkoihin asti. Moinen menettely ei tee tieteen arvostukselle hyvää. Ennen pitkää joku tuhahtaa kaiken maailman akateemikoista ja herättää tällä suuren närkästyksen. Närkästys on tuolloin tietysti aiheellinen, mutta se kannattaa suunnata oikeaan kohteeseen eli niihin, jotka ovat menettelyllään tämän arvokkaan arvonimen arvoa nakertaneet.

Mauri Timonen

Kerrassaan loistavaa kritiikkiä! Näin sen pitää mennäkin: pitää voida puhua asioista niin kuin ne ovat.

No hyväkin juttu saattaa "sakata" jossain kohtaa: viittauksessa Trumpiin sattui lipsahdus. Kun ei tiedä asioiden todellista laitaa, pitäisi osata välttää sortuminen samaan näkemyksemyyteen ja populismiin, jota kirjoittaja itsekin paheksuu.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Suhteellisuuden taju on kadoksissa suomalaisilta maailman pelastajilta. Ilmastonmuutoksen lopputuloksen kannalta on aivan samantekevää millaista energia - ja metsäpolitiikkaa Suomessa harjoitetaan. Niin pieni tekijä Suomi on maailman kokonaisuudessa. Erityisesti maailma ei pelastu eikä huku sen vuoksi hakataanko Suomessa 20 miljoonaa kuutiometriä enemmän vai vähemmän metsiä seuraavien vuosikymmenten aikana.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Lukaiskaapa Jaakko Lyytisen kirjoitus 'Mikä olikaan lopulta totta' HS 12.10.2017 (tämä sama toimittaja jutteli järkeviä Tieteenpäivillä 2016).

Lyytinen nojaa Paul-Erik Korvelan ja Johanna Vuorelman tuoreeseen kirjaan. Sanonta 'totudenjälkeinen' on erittäin höttöinen, itsessään tavallaan epätotta. Ajatus erityisestä totuudenjäkeisestä ajasta on lapsellinen ja romantisoiva, väittävät Korvela, Vuorelma ja Lyytinen. Oikeampaa olisi puhua luottamuksen jälkeisestä ajasta, he sanovat.

Hienoa, järjen lirut alkavat valua myös yliopiston käytäville ja helsinkiläismedian toimituksiin.

Sitäkin kummallisempaa oli, että Helsingin yliopiston avajaisissa yliopiston hienossa juhlasalissa yliopiston rehtori Jukka Kola aloittaa puheensa puhumalla totuudenjälkeisestä ajasta ja akateemikko Kari Enqvist Engelin kupolin alla Kansalliskirjastossa jatkaa samasta aiheesta sotaisalla vimmalla.

Sana luottamus on tässä juuri oikea. Tuollaisiin epätieteellisiin puhujiin Kolasta alkaen on vaikea ellei mahdoton luottaa.

Linkki Lyytisen juttuun:
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-200000540470...

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Nobel-palkitun Richard Thalerin tutkimustyöstä löytyy kirjoitus ainakin HS 10.10.2017 otsikolla 'Rationaalisen talousteorian haastaja'.

Professori Topi Miettinen selosti Thalerin ajattelua Sanomatorin nobelistit-tapahtumassa 10.10.2017 (nettilähetys).

Juuri nyt en vielä tiedä saako kumpaankaan näistä linkkiä. Luultavasti ei, koska kaikki on maksumuurin takana.

* * *

Muuten:
kun Bengt Holmström jostain kumman syystä palkittiin 2016, niin Etlan tutkijat Antti Kauhasesta alkaen, Aallon tutkijat, Economicumin tutkijat ja ennen kaikkea VM:n Martti Hetemäki järjestivät seminaarin voileipineen kuohuviineineen, missä ihasteltiin Holmströmin älykkäitä antimia. Mitä ihmettä noissa antimissa muka on, ajattelin, tavanomaista työpaikan höpöhöpöä siitä kuinka työnantaja käyttää rajatonta valtaa ja kiusaa henkilöstöä. Sellaista tiedettä, oikein nobel-tasolla.

Saa nähdä, järjestävätkö kauhaset ja hetemäet nyt Thalerin kunniaksi juhlaseminaareja tarjoiluineen.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Erikoiselta kuulostaa Aron puheenaihe, kun kyseessä oli kirjamessut. Hän myös jatkaa sillä linjalla, jossa ilmastonmuutosalaa tuntematta lähtee puolustamaan ns. virallista totuutta. Hänkin kuuluu niihin, jotka luottavat, että ilmastonmuutostiede on luonnontieteen alaan kuuluvana samanlaista tiedettä kuin muutkin luonnontieteet ilman poliittisia ulottovuuksia. Muilla tieteenaloilla ei toimi sellaista totuuskomissiota akuin IPCC. Juuri luin analyysin, että kahdessa viimeisessä IPCC:n raportissa 15 eniten siteeratun tutkijan joukossa on 13 tutkijaa, jotka ovat samalla raportin kirjoittajia. Se antaa kuvan sisäpiiristä, joka pyörittää IPCC:n tieteellistä kuviota.

Joukko tutkijoita haluaa luoda sellaisen kuvan, että suomalaiset päättäjät eivät usko tutkijoita, kun he haluavat lisätä metsiemme hakkuita. Millaisiin tutkimuksiin uskotaan niissä länsimaissa, jossa ei pelkästään käytetä fossiilisia polttoaineita runsaasti (Suomessa kolmanneksi vähiten Euroopassa) ja vieläpä tuotetaan niitä?

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Eva-Mari Aron hyppy uudelle alueelle voisi yrittää ymmärtää hänen mahdollisella pyrkimyksellä hakea jatkoa saavutuksilleen tutkijana, hänen motiivinsa on turvata elämäntyötänsä tutkimusrahoilla, joita olisi ehkä luvassa?

Ymmärrä hänen saavutuksensa ja asemansa akateemikkona olevan houkutteleva näiden ilmastonmuutospuheilla rahastavien tahojen silmissä. Kyse on veroeurojen turvaamisesta, ja se jo onnistui Vanhasen hallitusten turvatessa jälkikäteen nähtynä hulppealla uusiutuvan energian syöttötariffilla, jolla nyt voidaan ohjailla akateemikkoja muiden mukana. Uusiutuvaan energiaan liittyy Eva-Mari Aronkin elämäntyö.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Täytynee varalta sanoa että en vähääkään epäile Eva-Mari Aron ilmastonmuutosalan tuntemusta tai hänen tieteellistä perehtyneisyyttään tähän aihepiiriin omilla tutkimus- ja tieteenaloillaan. Yllä yritin sanoa sitä, että omaan alaansa rajautuneen luonnontieteellisen, fysikaalisen tietämyksen rinnalle tarvitaan paljon muutakin, erinäistä sosiaalista, poliittis-teoreettista, humanistista, taiteellista lähestymistapaa sekä kansalaisymmärrystä.

Onhan Eva-Mari Aro (tietääkseni) eurooppalaisten tiedeakatemioiden yhteiselimen (EASAC) varapuheenjohtaja ja näyttääpä olleen Suomalaisen Tiedeakatemian nykyistä edellinen esimieskin. Mutta ehkä näissä akatemioissa on oma vaaransa; kasvattavatko ne sisäpiirihenkeä, ylisuurta uskoa juuri oman tutkimusalueen ylikäyvyyteen suhteessa muihin näkökulmiin tai maallikoihin, jotka tiedemaailman silmissä todellakin ovat hiekkaa lattialla.

Suomalainen tiedeakatemia muuten masinoi sen yleiseurrooppalaisen tutkimuskoosteen, johon Aro viimeksi Turun puheessaan nojasi. Suomi eurooppalaisen tieteen eturintamassa - hyvässä vai pahassa?

Juuri tulin Helsingin yliopiston think fest -tilaisuudesta, jossa aiheena oli 'Politiikka ja tutkittu tieto'. Osa keskustelijoista, varsinkin KasKas-media tapansa mukaan yritti kaupitella tieteellistä neuvonantajaa politiikalle ja höpisi vaikuttavuudesta. Sitran Eeva Helmström vastasi: EN KANNATA. Helmström jatkoi: Se mikä on oikeaa tietoa, ei ole selvää. Tutkimuslähtöistä neuvontaa sen sijaan saisi olla: miten kootaan tietoa, mistä sitä kannattaa etsiä, tiedon moniulotteisuus, erilaiset tietotyypit, kokemustieto, tieteellinen tieto. Yhdyn.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Olen täysin sinun kritiikin kannalla.

Minusta se on arvokasta pohdintaa!

Noin yleisesti ottaen kumuloituvan tiedon on annettava kertyä ja vaikuttaa päätöksentekoon, minkä uskon tiedeakatemiankin perusteluiden olevan.

Miten tieteen sitten annetaan ohjata valtiovallan toimintaa, siihen löytyy parlamentarismista niitä keinoja.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tukehtuiko Nokian johto omiin optioihinsa? Uusi taloustieteen tutkimuslaitos voisi sitä pohtia. Kuinka monta tuhatta niistä joutui kärsimään?

Yritysjohdon palkkiojärjestelmiin MIT:ssä erikoistunut Bengt Holmström toi Nokian hallituksen jäsenenä yhtiöön optiojärjestelmän Porvoon mitalla.

Viime aikoina paljon esillä ollut Holmström kävi keväällä luennoimassa eduskunnan täysistunnossa, mitä varten edustajat oli käsketty pukeutumaan parhaimpiinsa. Lehtihaastattelussa hän ilmoittanut totalitarismin ajan olevan jonkin asteisena palaamassa länteen.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

En osaa vastata sinun kysymyksiisi.

Mutta pienemmässä mittakaavassa moni suomalainen työyhteisö on pilattu tuottamalla omistajatahon vesa ulkomailta opintojensa jälkeen yrityksen johtoon. Ei ole ymmärretty niitä kulttuuriarvoja ja tapoja, joita työpaikoilla on vaalittu, vaan on annettu uusien tuulien puhaltaa.

En vastusta muutosta, mutta Harvardin kasvatti ei taida istua heti johtajan pallille oppeineen. Olisi pitänyt pistää ensin hanttimiehen hommiin ja antaa sieltä vesan nousta jos on noustakseen. Nokiakin oli suomalainen yritys tosin kansainvälinen sellainen, joten en osaa sanoa, mitkä arvot olivat valla. Tuo palkitseminen hoidettiin Nokiassa 1990-luvulla niin, että Suomeen syntyi hetkessä kymmenittäin uusia miljonäärejä. Ehkä nähtiin, että Nokia ei voi jatkua sellaisena enää kovin pitkään.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

”Tieteen akateemikko Aron kahden liuskan pituisessa messupuheessa sanat ‘tutkittu tieto’ esiintyy yksitoista (11) kertaa”

Mistä tahansa aiheesta voisi sanoa samaa. Melkein kaikkea on tutkittu (tutkisteltu, ihmetelty). Helppoa on piiloutua passiivin taakse, ”on tutkittu”. Kuka on tutkinut ja milloin ja mikä on ollut tutkimuksen tulos, jää epäselväksi. ”On tutkittu” vaikuttaa vastaansanomattomalta mutta todellisuudessa se on vain ilmaan heitetty väite ilman perustelua.

Tästä aiheesta tulee mieleen eräs kokous, jossa piti päättää rakennushankkeesta. Kun eräs kokousedustaja epäili pitääkö hankkeen budjetti, esittelijä totesi lyhyesti: ”Kyllä pitää, se on laskettu, oliko muita kysymyksiä”?

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Sen verran kun olen aikaisemmin perehtynyt ohimennen tähän tutkimukseen, suomalaiset Luken tutkijat syöttivät EU:lle itse tällaisia tutkimuksia, joissa Suomen metsät muuttuisivat hiilen lähteiksi.

Perusteluna oli ilmastonmuutos ja mahdolliset seuraukset metsiin, ötökkätuhot, metsäpalot etc. Tällaisia esimerkkejä löytyy maailmalta, British Colombiasta esimerkiksi, jossa suuriakin alueita on tuhoutunut ja puusto on mennyt haketukseen. Tällaista tapahtuu aina ajoittain ilmastomiutoksesta huolimatta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Monet Euroopan maat ovat tuhonneet metsänsä ja pelkäävät, että Suomi tekee samoin. Onko sitä tutkittu, kuinka paljon tulisi lisää ”hiilinielua” jos Euroopan peltoja metsitettäisiin uudelleen? Mikä on muuten Euroopan maissa metsien osuus pinta-alasta keskimäärin. Suomessa osuus ei taida vielä lähennellä keskiarvoa?

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Euroopassa Saksalla, Belgialla, Ranskalla, Itävallalla, Portugalilla ja Espanjalla on metsiä. Ja niin on myös entisillä itäblogin mailla.

Saksalla on huomattavan suuret metsävarat.

Mutta Euroopan metsäisimmät maat ovat pohjoisessa, eli Suomi, Ruotsi ja Norja.

Prosentitkin varmasti löytyvät jostakin?

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Akateemikko Eva-Mari Aro ei näköjään osaa tai ei halua pysyä aiheessa. Kirjamessujen pääaihe ei taatusti ollut Suomen metsien tilanne hiilinieluna eikä sukupuolittuneet kannanotot eri asioihin. Niihin hän kuitenkin keskittyi.

Miehet muka suhtautuvar metsään tunteella ja naiset puolestaan järjellä, kun uskovat tietyn linjan eli hakkuisiin kielteisesti suhteutuviin asiantuntijoihin.

Todettakoon, että Suomen metsät ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet koko ajan hakkuita enemmän. Puuvaranto on kasvanut ja kasvaa edelleen ja on siten voimistuva hiilinielu. Siihen on päästy hakkuilla, metsänhoidolla ja puun jalostuksella.

Ainoastaan kasvavat metsä, joissa puuston kiintokuutiomäärä lisääntyy, toimii hiilineiluna. Kasvunsa päässä olevat matsät, kuten kansallispuisot ovat hiilineutraalaeja. Lahoava puusto tuottaa päästöjä sen, mitä kasvavat puut sitovat. Uudistetetut talousmetsät ovat ainoita, jotka todella sitovat hiiltä.

Se on totta, että avohakkuun jälkeen, menee noin 5 vuotta ennen kuin alue toimii hiilinieluna. Tuona lyhyenä aikana alue ei sido yhtä paljon hiiltä kuin ennen hakkuuta, mutta tilanne korjaantuu ja paranee varsin nopeasti. Puuston tehokas kasvukierto on Etelä- ja Keski-Suomessa 60-80 vuotta ja pohjoisessa noin 30-40 vuotta enemmän. Niinpä avohakattu metsä ennättää ennen seuraavaa hakkuukiertoa olla tehokkaana hiilinieluna suumman osan ajastaan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kirjailija Sofi Oksanen, yksi yhteiskunnan kärkiajattelijoista, pyytää HS:ssä presidentti Trumpin slovenialaista puolisoa korjaamaan itänaisten imagon lännessä irti "viiden pennin pimusta".

Somessa onkin hymyilty Suomelle rumien naisten hallitsemana vähemmistöjen paratiisina, jossa poliittiset naiset muistuttavat määkiviä elikoitansa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

No tästä imagosta on jo päästy irti

Käsittääkseni Slovenia on hyvinkin vauras ja menestyvä valtio siellä Italian kupeessa.

Tosin on Melanie Trump vähän itäpimun näköinen, enemmän kuin Sofi Oksanen.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Vielä yksi pikku asia:

Helsingin yliopiston em. Tiedekulma-tilaisuudessa tunti sitten professori Mari Vaattovaara sanoi, ettei hän osaa (tai ei ehdi) seurata sosiaalista mediaa.

Toisin sanoen: kaikki mitä me täällä kirjoitamme ja keskustelemme, on turhaa, turhaa, turhaa. Tutkijakunta ja yliopistoväki elelee omien seiniensä sisällä ja kisailee keskenään. Sama koskee poliitikkoja, ehkä harvoin poikkeuksin.

Tiedekulma-tilaisuuden johtoteemana yritti olla yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, dialogin aikaansaaminen. Jos Mari Vaattovaaran lausahdusta on uskominen, niin ainakin 'meidän' osalta puhe dialogista on turhaa, turhaa, turhaa.

Sen sijaan sopivasti valituilla piireillä on keskenään dialogia sitäkin enemmän. Tiedekulman tilaisuudessa ylistettiin 'Hack for society' -hanketta. Siinä kuulemma valtioneuvoston väki ja tarkoin valitut tutkijat ja mediaihmiset kuhertelevat päiväkaupalla tai viikkokaupalla keskenään. "72 tuntia valtioneuvoston kanssa", sanoi Vaattovaara.

Onko turhautumisen, vieraantumisen jopa vihan tunteilla rakenteellista syntyalustaa, kysäisen.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Hyvä tilanne vallitsi Japanissa, oikeastaan elinkeinoelämälle oli se ja sama mitä poliitikot päättivät tai kuka oli vallassa.

Nyt Suomessa on valtiovallan ja sen myötä julkisen vallan merkitys noussut. En osaa analysoida, johtuuko muutos EU sopimuksista, mutta ohjailut EU:n ja valtiovallan taholta on lisääntymään päin. Ilmastosopimuksia yli kansallisen päätösvallan ja pyrkimystä ohjata energia- ja ympäristöpolitiikkaa direktiiveillä ja rahoituksen keinoin. Nyt myös metsän käyttöä, mistä Eva-Mari Aron kirjamessupuhe käy esimerkistä.

Itse ole nähnyt asian niin, että kun olemme EU:n puolelle menneet, niin olemme myös mukana tässä yhteisössä ja sen toiminnassa. Ohjailu on menossa liiallisuuksiin asti, ellei siihen puututa.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No miten sitten Tädi Aro suojelisi metsiä ja samalla pitäisi saada työtä ja toimeentuloa jotta ei syntyisi työttömyyttä . Eikö Aro lukenut tutkimuksia joissa kerrotaan että kun peukaloidaan puun jälsisolua, niin puu voidaan saada ja on kokeissa saatukin kasvamaan jopa 80 % enemmän eli tämä on sitä tutkittua tietoa sitten. Eli metsiä voidaan genetiikan avulla saada kasvamaan paljon enemmän kuin mitä ne nyt kasvaa ja silloin voidaan tarpeet maailmalla hakata puuta pieneltä alueelta ja sillai jää sitten metsiä paljon nielemään kuuluisaa hiilta co2-

Tottkai genetiikka tulee mukaan metsäteollisuuteenkin kun kerran heinäkuussa 2017 Amerikan Setä oli korjannut sydänvaivaa aiheuttavan geeninkin

Eli kun on väestöä paljon, se lisää Pekka Kuusen kirjan Tämä Ihmisen Maailma sitten paljon informaatiotakin eli todellisuudessa yli 7 miljardin väestö onkin tiedon rikkaus ja sillai Aro jää häviöön jos inttää että metsiä ei sittan saisi ilmaston takia hakata, jos kerran Tädi Aro sitten sillai yleensä inttäisi vai?

Nii ja maailma tulee siirtymään enemmän sähköiseen kirjoituspaperiin ja sekin vähentää sitten hakkuita ja tarjoaa raaka-ainetta biojalosutkseen jolla sitten taas voidaan vähentää fossiilisia polttoaineitakin vai?Eikö Tädi Aro viisana Tädinä ole lukenut että asiat voidaan kirjoittaa sähköiseen muotoon ja rahat voivat liikkua ilman pankkikirjojakin vai?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Valtiosihteeri Paula Lehtomäen mukaan "saatiot" ovat laatineet työelämän säännöt kaikessa hiljaisuudessa uusiksi, joten Superkomitea pannaan tänä syksynä pystyyn pohtimaan 2030-luvun perusturvaa ym.

Ministeriöiden kansliapäälliköiden lisäksi siihen otetaan puolueiden edustajia ja etujärjestöjä.

Minä olen kuullut ulkomailla Suomea kutsuttavan museovaltioksi, jossa ihmisarvoa mitataan sukunimen perusteella. Niinpä en ihmettele, että Tampereen tulevaisuutta pohditaan "lylyn lykkimänä", tai kun Eteläranta haki lehti-ilmoituksella kärkiajatteluun apulaista, niin valittiin apunen.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kaikenlainen satiiri on paikallaan ja niin muodoin myös muutkin tyylilajit, saisivat kyllä olla enemmän edustettuna poliittisten ja muidenkin päättäjien edesottamuksia setvittäessä.

Parasta näissä kirjoituksissa on se kun voi antaa hörönaurun kuulua kuitenkaan ilmeilemättä kenellekään.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No metsäntutkijat ovat pitäneet Rovaniemellä kait jo 2010 seminaarin ja ovat todenneet että ilmastomuutokseen on olemassa luonnolliset syyt, kun puiden vuosilustoja tarkastellaan ja he pitävät ilmaston lämpenemistä toiveajatteluna.

Voi googlata sanalla Metsäntutkijat:Ilmastomuutoksella luonnolliset syyt

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Satiiriapa hyvinkin... Levällään makaavasta SOTEsta on uutisoitu Hartwallin ja Rettigin saatioiden kuittaavan isoimmat potit Terveystalon annista.

K: mistä voi päätellä kokoomuksen olevan valtionhoitajapuolue?
V: kansanedustaja Juhana Vartiaisen sijainnista puoluekentässä. Ruotsalaisuuden ylivertainen viehätysvoima ilmenee hänen kaikessa innostuksessaan.

Albert Camus kirjoitti viehätysvoiman, charmin, olevan sitä että osaa kuulla myönteisen vastauksen, vaikka ei olisi esittänyt selvästi muotoiltua kysymystäkään. Sartre puhui flirtistä baaritiskillä.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kansalle nykyään lakisääteisissä vuorovaikutteisissa kokouksissa tarjotaan niin sanotusti sirkushuveja. Jonkun nyt pitäisi osata kirjoittaa niistä.

Poliitikoilla on maailmanlaajuinen back up, parhaat käytännöt, ohjeistus miten toimitaan eteen tulevissa tilanteissa jne. Esim. jaetaan minuutin puheenvuorot ja vaihdetaan puheenaihetta jatkuvasti...

Ja tilaisuuden jälkeen päät pyörällä mietitään mitähän sitä tuli sanottua ja onko sillä vaikutusta mihinkään.

Tilaisuuden tarkoitus oli täyttää lain vaatima kohta, vuorovaikutteisesta infotilaisuudesta Århusin konventin mukaan.

Alkuperäinen konventin tarkoitus on vesitetty, tosiasioiden sijaan saadaankin tietoa kirjallisuuskatsauksista, joita sisäpiirin konsultit ovat muokanneet vallanpitäjien tilauksen mukaiseksi. Vallanpitäjä puhuu tiedeyhteisön näkemyksestä.

Yleisön kysymyksiä peilataan tiedeyhteisön näkemyksiä vastaan. On mahdollista mutta ei ole kovin todennäköistä kuuluu vastaus.

Yleensä tästä seuraa syvä hiljaisuus yleisön keskuudessa. Seuraavalla kerralla taas on uusi vastaus, joka on hyväksi havaittu jossakin muualla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset