Musta keskiviikko – Juha Sipilän EU-puhe eduskunnalle
Politiikan musta päivä ei ole perjantai vaan keskiviikko (black wednesday). Juha Sipilä antaa 22.11. ilmoituksen hallituksen EU-politiikasta. Puheen sisällön arvaamme ennalta, kylmät väreet käy.
Mikä on EU ja sen ideologia? Miksi EU ei kosketa.
Seuraavat kohdat voi lukea vapaavalintaisessa järjestyksessä.
- EU:n korporatiivisuus, Rooman ja Göteborgin julistukset 2017
- EU:n 'sosiaalipilarin' valmistelu Suomessa
- EU-komission paperi Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta
- Suomen EMU-kanta, mm. työttömyysturvan torjunta
- Ns. sosiaalioikeuksien julistus Göteborgissa 17.11.2017
- Göteborgin julistukseen piilotettu vallankaappaus
- Milloin vakuutusperusteinen eläke on tullut EU:n periaatteeksi?
- Yhteisvastuun inho ja into, piilotettu yhteisvastuu
- Sosiaalinen Eurooppa
EU:n korporatiivisuus, Rooman julistus 2017
Eurooppalainen Suomi ry järjesti 21.11.2017 seminaarin EU:n suunnasta. Eurooppa-saliin oli saapunut muutama kuulija, tungosta ei ollut. Keitä oli kutsuttu puhumaan? Kaksi ay-liikkeen edustajaa (SAK ja Fipsu), kaksi ns. työnantajaa (EK ja Yrittäjät), lisäksi Petteri Orpon avustaja, UPI-militaristi, kehy-nuorikko, myötäilijä Vasemmistoliitosta ja perussuomalaiskriitikko. Valikoima kuvasti hyvin EU:n perusluonnetta, korporatiivisuutta.
Huhtikuussa 2017 EU-komissio julkaisi paperin Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta. Peräti sen alkusivulle on printattu ote valtionpäämiesten julistuksesta Roomassa 2017 (Sipilä oli mukana). Näin se kuului: ”unioni ottaa huomioon työmarkkinajärjestöjen avainaseman”.
Työmarkkinajärjestöjen avainasema! Tässä on EU:n tylsyyden syy ja perimmäinen valuvika. Eikö EU:n pitänyt olla poliittinen demokratia? Nyt se onkin työmarkkinajärjestöjen käsissä. Tämä valuvika pahenee päivä päivältä ja syövyttää EUn läpeensä. Räikeimmin valuvika näkyy EU:n sosiaaliajattelussa juuri nyt, Göteborgin julistuksessa.
EU:n ’sosiaalipilarin’ valmistelu Suomessa
EU:n sosiaalisen ulottuvuuden politiikkaa valmisteltiin parisen vuotta. Keväällä 2016 oli julkinen kuuleminen. Keitä olivat pääpuhujat: SAK:n Eloranta ja EK:n Oksala. Tilaisuuden kulku oli muutenkin tarkkaan mietitty sihteereineen kaikkineen: runsaasti ay-johtoa ja EK-johtoa, myötäileviä pikkuviherikköjä, mitäänsanomattomia Kiukaita (Soste). Ei työelämätoimivaltaa EU:lle, ei minimistandardeja (Juho Saari), Suomen työeläkelakeihin ei kosketa, Suomen sosiaalilait ovat erittäin laadukkaita, nyt ei tarvita muutoksia – tähän tyyliin koko tilaisuus.
Suomi ei lausunut sosiaaliulottuvuudesta EU:lle yhtään mitään. Tämän alemmaksi ei politiikka voi vajota. Syy on Suomen hallituksen ja vain sen. Arvelen perussuomalaisten, Juha Sipilän ja muidenkin kielteisyyden olleen syinä. Sanoihan Sampo Terho vuosia sitten, että EU:ssa ei tule olla sosiaalitoimintoa, vapaakauppa riittää. Sipilä sanoi Rooman julistuksen jälkeen (maaliskuu 2017) että tärkein asia on talouden kilpailukyky. Totaalinen väheksyntä sosiaalisuutta kohtaan, sitä huokuu läpeensä nykyhallitus.
Elinkeinoelämän Keskusliitto järjesti 11.10.2017 seminaarin EU:n tulevaisuudesta ja ns. sosiaalisesta ulottuvuudesta. Seminaarin päähenki oli torjua EU:n pääsy sotkemaan suomalaisen työmarkkinavallan keskiötä. YTN:n Jenni Karjalainen kertoi, kuinka työmarkkinajärjestöt pillastuvat heti jos EU:n suunnalta aiotaan sorkkia suomalaista työttömyysturvaa. Paltan Minna Etu-Seppälä säesti. Tosiasiassa järjestöt ovat jäävejä puuttumaan tähän asiaan (tarkemmin jäljempänä).
EU-komission paperi Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta
Komission paperissa (Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta) ei mainita esim. Euroopan parlamenttia kertaakaan. Sen sijaan työmarkkinoita ja työmarkkinajärjestöjä hoetaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Eikö voisi olettaa että kansalaisia periaatteessa edustava parlamentti olisi keskeinen foorumi Euroopan sosiaalista olemusta pohdittaessa. Yleisölle annettava kuva EU:sta vaaleineen on valheellinen.
Komission paperin nimen ei pidä antaa hämätä, on katsottava sisältö ja toimintapolitiikka. Paperi vaikutti latteahkolta empiiriseltä kuvailulta. Sosiaalisuudesta tai ihmisyydestä ei erityisen lennokkaasti puhuta. Enemmän faktaa kuin fiktiota.
Suomen EMU-kanta, eurooppalaisen työttömyysturvan torjunta
Valtioneuvoston EMU-kannanotossa 13.10.2017 Sipilän hallitus lausui: ”Suomen näkemyksen mukaan euroalueelle ei ole tarvetta perustaa uusia makrotaloudellisia vakautusjärjestelyitä suhdanteiden tasaamiseksi, kuten yhteiseurooppalaista työttömyysvakuutusta tai pahan päivän rahastoa.”
Onko yhteiseurooppalaisen työttömyysvakuutuksen mielekkyydestä käyty asianmukaista keskustelua tutkimuksellisesti, suomalaisjulkisuudessa, eduskunnassa tai EU:ssa? Tuskin mitään näistä. Sipilän hallitus heittää rajun kannan ja kanta kätketään eduskunnan valiokuntiin ja kirjelmiin. Mutta – kuten avustaja Riikka Pakarinen todisti – ”kokousagendan ulkopuolelta pääministeri Sipilä on vahvasti ajanut myös Suomen vastuullisia, vasta linjattuja EMU-kantoja Eurooppa-neuvostolle”.
Tutkija Johanna Perkiö (Tampereen yliopisto) ehdotteli että perustulo (yhtä hyvin työttömyysvakuutus – jk) voitaisiin nähdä osuutena, osinkona ihmiskunnan yhteisestä varallisuudesta. Tämä haastaa ajattelemaan perustuloa (tai työttömyysvakuutusta) globaalina ratkaisuna. Globaali osingonjako kytkeytyisi aloitteisiin globaaleista veroista ja niiden hallinnointiin perustettavista globaalin demokratian instituutioista. Yhteiseurooppalainen työttömyysvakuutus voitaisiin siis nähdä askeleena kohti globaalia osinkotuloa. Tällaista edistäen EU nousisi sosiaalisen innovoinnin tiennäyttäjäksi koko maailmalle ja lunastaisi oikeutuksen olemassaololleen.
Nyt Suomen hallituksen linja on taaksepäin kääntyvä ja epäsosiaalinen. Työmarkkinajärjestöt ovat jäävejä vastustaessaan eurooppalaista työttömyysvakuutusta. Niiden oma tulopohja palkkoineen kaikkineen on sidottu kansalliseen työttömuusturvaan.
Ns. sosiaalioikeuksien julistus Göteborgissa 17.11.2017
Onko outoa että julistavan ”huippukokouksen” järjesti EU.n komissio, ei päämiesneuvosto? Sipilä ja Merkel eivät kokouksessa olleet.
Juha Sipilä vähättelee julistusta ja ylistää Suomea. Hänen mukaansa julistus on poliittinen, ei oikeudellinen. Suomessa sosiaalisten oikeuksien tilanne on Sipilän mukaan korkealla tasolla ja kunnossa. Suomi ei halua luovuttaa toimivaltaa sosiaaliasioissa EU:lle, nykyinen toimivaltajako on hyvä, perussopimuksia ei tule muuttaa. Näkemys on täsmälleen sama kuin EK:n ja Oksalan, paljolti myös ay-liikkeen.
Julistuksessa ihminen nähdään työmarkkinaolentona, ihmisyys määritellään ‘työmarkkinoista’ käsin. Tätä tarkoittavia sanontoja vilisee: työmarkkinoille siirtyminen, työmarkkinoille osallistuminen, urakehitys, työttömien arviointi, kannustimet työpaikan etsimiseen, työmarkkinaosapuolten itsenäisyys jne. jne. Pohjoismainen sosiaalidemokratia yrittää kukkia – viimeisenkö kerran (Löfven, Juncker).
Julistus vilisee työ- ja sosiaalifraseologiaa vailla täsmällistä sisältöä: oikeudenmukainen palkka, kohtuullinen elintaso, riittävä vähimmäispalkka, riittävät vähimmäistoimeentuloetuudet. Nämä tarkoittavat mitä tahansa tai ei mitään. Mitä on ”riittävä”? Riittää kun on riittävä. Hae leipäsi leipäjonosta, se riittää. Näinhän Suomen perustuslakikin sanoo: riittävä.
Göteborgin julistukseen piilotettu vallankaappaus
”Työmarkkinaosapuolten välillä tehdyt sopimukset on tarvittaessa pantava täytäntöön unionin ja sen jäsenvaltioiden tasolla.” Näin sanotaan Göteborgin julistuksessa.
Onko EU:lla, sen huippukokouksella, valtioilla tai valtioiden päämiehillä oikeutta ja valtuutusta tuollaiseen lausumaan? Kyseessä on toimivallan ylitys, puhdasoppinen vallankaappaus. Sen mukaan mitkä tahansa järjestöt, yksittäinen ryhmä tekevät keskinäisiä sopimuksia ja EU:n on pantava ne täytäntöön. Valtio-opillinen keikaus, eikä aivan pieni. Kuinka tällaista kehdataan sanoa? Ensin he vakuuttavat, että perussopimuksia ei muuteta, mutta heti perään ne luovuttavat vallan joillekin järjestöille heittäen perussopimukset kaikkinensa roskakoriin (ellei perussopimusten sisältö tarkkaan ottaen olekin yhtä kuin työmarkkinajärjestöjen yksinoikeudellinen valta). EU on työmarkkinajärjestöjen valtaelin, ei muuta.
Milloin vakuutusperusteinen eläke on tullut EU:n periaatteeksi?
Göteborgin julistus sanoo: ”…oikeus eläkkeeseen, joka on oikeassa suhteessa heidän sosiaalivakuutusmaksujensa kanssa ja joka varmistaa kohtuullisen toimeentulon”.
Siis: ”oikeassa suhteessa heidän sosiaalivakuutusmaksujensa kanssa”. Ohimennen ja huomaamatta EU määrittelee eläkepoliittiseksi kannakseen vakuutusperusteisuuden. Eikö tämä ole jokseenkin sama kuin ansioperuste Suomessa? Onko EU:ssa otettu aiemmin tällaista kantaa? Tai ylipäänsä kantaa eläkepolitiikan perusteisiin? Onko EU:lla tähän toimivaltaa – eikö toimivallan työelämä- ja sosiaaliasioissa pitänyt olla kansallinen? Ovatko Euroopan ihmiset tietoisia tästä kannanotosta? Onko asiasta käyty kansalaiskeskustelu? Onko asia käsitelty jäsenvaltioissa, niiden parlamenteissa ja muutoin? Tuskin mitään näistä, tuskin mitään. EU:ssa toimitaan totaalisen omavaltaisesti.
Vakuutusperusteisuus ja ansioperiaate ovat olleet työmarkkinajärjestöjen kuningasajatus (Suomessa vuodesta 1960 alkaen). Ansioperiaate betonoi yhteiskunnalliset tuloerot. EU ryhtyy tuloerojen vakiinnuttamisen takuumieheksi. Millä oikeudella? Onko tuollainen EU ylipäänsä oikeutettu?
Yhteisvastuun inho ja into, piilotettu yhteisvastuu
EU:n suunta -seminaarissa 21.11. keksittiin ihmetellä suomalaisen yhteisvastuu-puhunnan ristiriitaisuutta. Yhteisvastuu torjutaan jyrkästi sosiaaliasioissa mutta puolustuksessa yhteisvastuuta himoitaan. Vaateet kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Muiden maiden silmissä tämä voi näyttää erikoiselta (jää lääkevirastot saamatta).
Sosten seminaarissa (EU:n tulevaisuus) 9.11.2017 ekonomisti Jussi Ahokas sekä meppi Kumpula-Natri puhuivat, kuinka EKP ja Suomen Pankki koko ajan toteuttavat yhteisvastuuta miljardikaupalla (arvopaperiostot). Eduskunta ei sitä sellaiseksi tajua. Matti Mikkolan mukaan tietyt vähimmäistandardit koskevat jo nyt EU:ta, komissiota ja EKP:ta, niitä ei vain käytetä.
Kaiken kaikkiaan Suomen EU-politiikka ja EU-rakennelma näyttäytyy epäuskottavana, salailevana ja omavaltaisena pelaamisena.
Sosiaalinen Eurooppa
Sosiaalisuutta Suomessa, Euroopassa ja maailmassa on lähestyttävä ilman mitään etukäteismääreitä. Työmarkkinakäsitteistö on heitettävä kokonaan ulos. Jo siitäkin syystä että noin puolet väestöstä on muuta kuin osallisia ns. virallisilla työmarkkinoilla.
EU:lta puuttuu sosiaalinen melikuvitus. EU on tylsä. EU on korporatiivinen.
EU:n sijasta älyllisen ja käytännöllisen toiminnan foorumiksi paremmin sopii Euroopan neuvosto. Sen lähtökohtana ovat ihmisoikeudet, ei työmarkkinajärjestöjen avainasema kuten EU:lla.
Lähteitä, lukemistoa
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periatetta.
EU yrittää muuttua talouskurin ajajasta työntekijän ystäväksi. Yle 17.11.2017.
EU:n komissio: Pohdinta-asiakirja Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta.
EMUn kehittäminen. Valtioneuvoston EU-ministerivaliokunta 13.10.2017.
Suomen Pankki paisuu kuin pullataikina Euroopan elvytyksen takia. Yle 18.11.2017.
Juhani Kahelin: Sipilän hallitus yhtiöittää Euroopan – valtioneuvoston EMU-linjaus.
Johanna Perkiö: Perustulo tuo oikeuden yhteiseen varallisuuteen. HS 14.10 2017.
Onpa ytimekäs kuvaus. Siinä oli paljon uutta, mutta kaikkihan muuttuu nyt niin valtavan nopeasti.
Työstä on tehty aivan kuin vipuvarsi (system leverage). Tässä kuvassa Donella Meadowsin aikanaan laatima 12-askeleen kehityskulku, millä systeemiä voi muuttaa, jopa siirtää uuteen aikakauteen.
http://www.existencia.org/pro/wp-content/uploads/2… Donella oli aikanaan yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista systeemiajattelijoista, yhdessä miehensä kanssa.
Nyt valtaapitävä (näkymätön käsi) on perustamassa uudenlaista paradigmaa, missä ihmisarvo on ehdollinen ja se perustuu omaehtoisuuteen (vakuutus, työ, …). Tarvittaisiin vastaliike, paradigma, missä ihmisyyttä ei aseteta kyseenalaiseksi. Vipuvarsi rakentuisi palveluun: kaikki haluamme palveluita, mutta myös palvella toisiamme sen mukaan mitä on mahdollisuuksia. Se avaisi ihan uudenlaisen paradigman. Barrettin arvojohtamisen malli on juuri siihen. https://www.valuescentre.com/
Ilmoita asiaton viesti
Erkki Laitilan kommentissa pysähdytti erityisesti yksi lause:
”..myös palvella toisiamme sen mukaan mitä on mahdollisuuksia. Se avaisi ihan uudenlaisen paradigman.”
Kiintoisa näkökulma. Jos tuota vertaa EU:ssa ja Suomessakin politiikan ylätasoilla vallitsevaan ajatteluun, niin ehkä ero on selvä. EU komissaarit hokevat sitä kuinka EU ”suojelee kansalaisiaan” (ja olkaa siksi tyytyväisiä). Suomessa hoetaan kuinka julkinen valta ”tarjoaa palveluja” ja kuinka palvelut on turvattava. Miksei noinkin, mutta silti tuo haiskahtaa jollain tapaa vanhanaikaiselta, setämäiseltä, holhoavalta, ihmiset siinä ovat passiivisia ”palvelujen” varassa eläviä. Vähän tylsä ja tyhjentävä elämänkuva.
Toissapäivämä Helsingin Tiedekulmassa julkaistiin uusi kirja jakamistaloudesta. Sali pullisteli kiinnostuneita. Ei jakamistalous ainoa uusi juonne ole mutta kuitenkin yksi sellainen. Näistä aineksista Laitilan uutta paradigmaa voisi kehittyä.
Suomen valtiolla on suurisuuntainen hanke sosiaaliturvan uudistamisesta ensi vaalikaudella. Sitä pohjustetaan kovaa vauhtia (Juha Sipilä, Juho Saari ym). Jälleen tuntuu että lähtökohtana siinä on vanhakantainen sosiaaliturva-ajattelu jota hieman hienosäädetään ja jonka (piilo)pyrkimyksenä on ihmisten ohjailu työvoimaksi. Siihen liittyy niinsanottu toimeliaisuus-hanke, jota kai myös junailee samainen Juho Saari, valtion suuruskottu tänään. Nämä valtion ja Saaren hankkeet herättävät minussa suuren epäuskon ja ärtymyksenkin. Toimintatavaltaan ne ovat erittäin elitistisiä.
Ilmoita asiaton viesti