Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Oikeuden perusteet karkaavat - arkkitehteinä Tuomas Pöysti, Sauli Niinistö ym.

Oikeuden perusteita käännetään nurin. Käänne pilkahti esiin aktiivimallissa. Käänteen arkkitehtejä ovat Tuomas Pöysti, Sauli Niinistö, Martti Hetemäki, Vesa Vihriälä, Juhana Vartiainen sekä käytännön toimijoina Juha Sipilä, Mika Lintilä, Jari Lindström.

Käänne vilahtaa kautta rantain Tuomas Pöystin sanoissa ”aktiivimallin tavoite työllistää ihmisiä on perusoikeusmyönteinen” (TV Ykkösaamu).

Perusoikeudet, ihmisoikeudet ja oikeudet yleensä eivät enää olekaan (Kantia lainaten) ’das Ding an sich’, itsessään ja itselleen, ilman ehdollistamista, kehystämistä tai kanavointia. Ulkopuolelta pulpahtaa jokin peruste tai mekanismi (esim. työllistää, vastaanottopakko, muutto työn perässä), joka hiipii oikeuksien sisällön määrittäjäksi ja portinvartijaksi?

Muita nimityksiä oikeuden uusmäärittelylle ovat:
 - ”yleinen etu” (VM:n Hetemäki, TEM:n Räsänen, Etlan Vihriälä)
 - ”järjestelmätaso” (valtioneuvosto käyttää tätä ilmaisua toimeliaisuushankkeen perusteluissa)
 - uusi "taloustieteellinen ihmiskuva” (Juhana Vartiainen)

Sana ”järjestelmätaso” on erityisen kiintoisa. Löydämmekö vastaavaa politiikan filosofian klassikoilta? Mikä on järjestelmätason suhde yksilöperusteisiin oikeuksiin?

Entä mikä on ”yleinen etu”, joka yht’äkkiä kävelee työttömän yksilön yli. Kuka tietää tai määrittelee kulloisenkin yleisen edun? Onko se presidentti, eduskunta, hallitus, puolueet yhdessä, ekonomistit, Etla, Sitra, kansalaiskokous, arvottu kansalainen vai mikä?  

Yksilöperusteisuus lie länsimaissa ymmärretty vuosisatojen ajan oikeuksien syvimmäksi ja loukkaamattomaksi perusteeksi? YK:n ihmisoikeuksien julistus, kansainväliset sopimukset, Suomen perustuslaki. Yksilöllä on luovuttamattomia oikeuksia: henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus, oikeus uskontoon tai olla uskomatta, vapaus valita asuinpaikkansa jne. Nämä oikeudet ovat itselähtöisiä, itsessään, eivät määrity mistään ulkopuolisesta seikasta tai ilmiöstä käsin.

Tänään oikeus yht’äkkiä kävelee työttömän yli. Oikeuden perusteet ovat kääntymässä nurin. Yksilön on alistuttava ulkoa tuleviin ilmiöihin ja vaateisiin - mitä ne kulloinkin ovatkin. Tilanne ei eroa siitä kun torpparin kartanoherra, keskiaikainen linnanisäntä, sokeriplantaasin isäntä, kuningas tai Jumala sanoi: laki olen minä.

1930-luvulla yleistä etua ja järjestelmätasoa edusti mm. rotuoppi, myös Suomessa ja Ruotsissa. Ihmisiä steriloitiin, vietiin Seiliin, saamelaisten kalloja mittailtiin ja heidän lapsensa ryöstettiin vanhemmiltaan. Yksilön oli alistuttava yleiselle edulle = rodun jalostamiselle. Tänään jalostetaan työttömiä, ja kas vain: yleisen edun nimissä.

Ollaan upottavalla suolla. Oikeus on muuttumassa hetteiköksi, suon silmiksi. Oikeuksien uusperustaksi tarjottavat ilmiöt ovat hetkellisiä, historiallisia, satunnaisia ja joidenkuiden toiminnasta määräytyviä. Ovat he, jotka määrittävät ja he, jotka ovat määrittelynalaisia. Toisin sanoen kyseessä on luokkajako. Tätä on myös aktiivimalli, luokkuutta luova.

Onko talouden ja elinkeinojen kulloinenkin tila ja rakenne (esim. ”työllisyysaste”) se joka määrittää yleisen edun ja asettaa yksilöille alistumisvaateen (”työmarkkinain käytettävissä”)? Oikeuden ja elämän tulee kulkea toisinpäin: talous on sellaiseksi järjestettävä että oikeudellisia perusteita (perusoikeudet, ihmisoikeudet, muut oikeudet) ei loukata. Jos sairailla ihmisillä ei ole varaa lääkkeisiin samaan aikaan kun apteekkarit ovat verotilastojen kärjessä ja apteekeilla on monopoli, on monopolirakenne ( = järjestelmätaso) murskattava, ilman armoa. Suomen talouden on annettu keskittyä muutamasta vientiyrityksestä riippuvaksi. Jos parikin romahtaa (Nokia, paperi, sellu), oikeudellisiksi uhreiksi ja talouskurin uhreiksi joutuvat yksilöt. Talous on uudestirakennettava tämän opetuksen pohjalta.

”Työllistäminen” on peitenimi keskittyneen elitismin suojelulle. Nyt tätä uusoikeutta legitimoidaan presidentin, oikeuskanslerin ja valtionhallinnon toimin. Eräs tutkija sanoi ettemme elä totuudenjälkeistä aikaa vaan luottamuksen jälkeistä aikaa.

Pilvien tavoin kauas karkaavan oikeusajattelun (uuden paradigman) ammattimaisin piilottelija ja hyväksi selittäjä on Tuomas Pöysti. Jos luit tarkoin Pöystin kolumneja Suomen Kuvalehdessä hänen VTV-kautenaan, huomasit oikeusajattelun karkailun jo silloin. Presidentti Sauli Niinistö tiesi tasan tarkkaan miksi hän vastoin koko muun hallinnon kantaa pakolla valitutti oikeuskansleriksi Pöystin.  Veli-Pekka Viljasen valinnasta oli jo julkisesti tiedotettu. Oikeuskanslerin nimityksessä kulminoitui oikeusparadigmojen kilpailu. Nyt olemme palaamassa 1930-luvulle.

Jo VTV-toimessaan Pöystin perustemäärittely (argumentaatio) liikkui järjestelmätasolla. Hän syötti eduskuntaan raportteja ja vaatimuksia joiden perusteena oli politiikan ohjelmalliset tavoitejulistukset (”kestävyyspaketit”) tai veropoliittiset muutospyrkimykset. Valtiontalouden tarkastus muuntui politiikaksi. Vastaavaa käännettä levitetään nyt oikeuden kenttään aktiivimallin kautta. Kyse on syvemmästä asiasta kuin yksittäiset kaltoinkohtelut (palvelujen tai työpaikkojen paikallinen puute). Hallituspuolueet sekä Sipilä, Lintilä jopa Pöysti pakenevat yksittäistapauksia koskevan seurannan taakse. Se on asian tahallista pinnallistamista tai osoittaa ymmärryksen ohuutta.

Veli-Pekka Viljasen oikeusajattelun lähtökohdaksi olen ymmärtänyt normiperusteisen oikeuden (kv. sopimukset, Suomen sisäiset normit). Tämä on (olisi ollut) oikeuskanslerin työn ainoa oikea lähtökohta, ihmisen ja kansan turva. Perustuslakihan on kansalaisten turva julkisen vallan mielivaltaa vastaan.

Kun Pöystin ensiesiintyminen on nyt nähty (TV ykkösaamu 12.1.), tiedämme että lähivuosien ydintehtävä suomalaispolitiikassa on taistelu oikeusideologian eliittilähtöistä käännettä vastaan. Alkulaukaus tuli aktiivimallista.

Vähemmän tätä taistelua tarvitaan mikäli presidentiksi Niinistön sijasta tulee Haatainen, Haavisto, Vanhanen, Väyrynen, kuka tahansa heistä.


Tuomas Pöysti TV:n Ykkösaamussa 13.1.2018.

Valtioneuvosto: Perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistus.  (”hanke toimii järjestelmätasolla”).

Juhana Vartiainen: Aktiivimallin politiikasta ja ihmiskuvasta.

 

LIITE / ote Juhana Vartiaisen kirjoituksesta:

Suomalaisten omakuvan kulttuurinen murros?

Aktiivimallin kiivas vastustus kertoo kuitenkin pikku hiljaa tapahtuvasta kulttuurisesta murroksesta. Olemme eläneet jonkinlaisessa yhtenäisessä talkoohenkikulttuurissa, jossa poliittisen keskustelun yhteiseen itsepetokseen on kuulunut ajatus siitä, että me suomalaiset olemme jotenkin erityisen ”kovia tekemään työtä” ja taloudellinen kannustekeskustelu ei koske meitä ollenkaan. Nyt kun työvoimapolitiikkaa aletaan enemmän perustaa taloustieteelliseen ihmiskuvaan, se koetaan uudeksi ja loukkaavaksi. Erityisesti vasemmiston parissa elää jonkinlainen myyttinen käsitys ”jalosta köyhästä”, työttömästä uhrina, joka ei voi lainkaan vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Toisin kuin jopa vasemmistolaiset tutkijat kuvittelevat, kukaan täysjärkinen ei tietenkään väitä, että työttömyys tai työllisyys riippuisi vain yksilön omista valinnoista. Totta kai se riippuu myös sekä markkinatilanteesta että onnesta. Mutta totta kai se riippuu myös yksilön omista valinnoista – siitä, miten aktiivisesti hakee työtä ja mitä on valmis ottamaan vastaan. Eikö tämän pitäisi olla itsestään selvää?

... Aktivointipolitiikka perustuu siihen, että lähes kaikkien ihmisten taloudelliset valinnat riippuvat taloudellisista kannustimista. Ihminen on älykäs ja mukavuudenhaluinen olento, ja kaikki arvostavat omaa vapaa-aikaa. Työttömät ovat ”laiskoja” ihan samassa mielessä kuin me kaikki olemme ”laiskoja”: meillä on oma elämä, arvostamme vapauttamme, olemme järkeviä ihmisiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pääministeri kutsuu helikopteriperspektiiviä ymmärtämättömiä yrittäjiä lampaiksi, niskalaukaus on mainittu.

Totuuden jälkeinen aika syntyy kipuillen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen tunnistanut myös muutoksen josta Vartiainen tuossa Kahelinin liittämässä tekstissä puhuu. En kuitenkaan noin kuten hän sen tulkitsee.

Minusta muutos alkoi kun eliitiltä poistui NL:n aiheuttama pelote. Siihen asti rakensimme porvarillisen eliitin vastustuksesta huolimatta n.s. "hyvinvointivaltiota" (oik. rakenteita joilla torjutaan pahimpia pahoinvoinnin oireita). Kun NL romahdutettiin, porvarillinen eliitti koki, ettei heitä enää uhkaa sosialismi ja he aloittivat vastaoffensiivin. Ensin varovaisemmin ja sitten vauhtia kiihdyttäen ja tapoja raaistaen. Nyt on meneillään n.s. aktiivimalli(sic!).

Kampanjaan ja offensiiviin liittyy termoinologian orwellilainen uudelleenmäärittely ja näköjään myös oikeusperusteiden muutos. Kuten V.Linna laittoi A.Koskelan suuhun Pohjantähdessä: "Niiden Suohan tää onkin".

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Toteutuu v2.0. Kaikkea mitä hallitus tekee ja veivaa on suuniteltu Sitran Suomi 2015-seminaareissa viime vuosikymmenellä yliopistojen ja kirkon ylimpien läsnäollessa.

Jotakin on lähihistoriasta opittu, luvattiin.

https://www.sitra.fi/hankkeet/suomi-2015-ohjelma/

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Rönkkö linkitti hyvin paljastavia asiakirjoja - kiitos siitä. Lueskelin etenkin viimeistä loppuraporttia ja sieltä löytyvät kaikki nykyhallituksen mahtisanat ideologisena yksityisohjelmana ja tehostamiskehotuksina.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

En lainkaan hämmästyisi, jos yhtenä vakionimenä noissa seminaareissa istui Ralf Sund, STTK:n nykyinen ekonomisti joka toimi jossakin vaiheessa vasemmistoliiton puoluesihteerinä, ja tänään on otsikoissa ns.aktiivimallin ymmärtäjänä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #5

Niinpä. Tulkitsin aiemmin siis ennen tuon loppuraportin selailua, että hän k.o. aktiivimallin työryhmän jäsenenä olisi ikäänkuin Tukholman syndrooman uhri siitä työryhmästä. Ilmeisesti hänen uhriutumisensa tai ihan omaehtoinen aktiivisuutensa on jo kauempaa perua.

Mutta toisaalta nuo muutkin nimet ovat paljon puhuvia. Tosin ihan kaikki eivät liene ihan kaikkea nielleet ja jotkut ovat olleet asialla jo ennen tuota kurssitustakin. Mutta raportti taustoittaa paljastavasti viimeisimpien hallituksien toimia niiden kokoonpanosta riippumatta. Jonkinlainen köyhän miehen lokaali Bilderberg kotoisassa Korpilammen hengessä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Seminaareista, joita pidettiin mm. Kiinassa ja Kaliforniassa, tihkui ulos huoli 'elinvoimasta".

Termi lienee johdannainen "kulttuurin hiljaisesta hautatumisesta elävältä". Sitä ei pidetä vaarattomampana kuin mitä juutalaisille kävi.

Timo Soini leuhki Jytkyn osoittaneen ettei heitä haudata elävältä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset