Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Ihmisten oma toimijuus valtion aktiivimallin tilalle


Kai Mykkänen pyysi vaihtoehtoja valtion aktiivimallille. Vaihtoehto on nyt löytynyt. Se on Riikka Haapalaisen väitöskirja Utopioiden arkipäivää. Väitös tarkastettiin Helsingin yliopistossa viime perjantaina (26.1.).

Haapalaisen väitöskirja auttaa ymmärtämään, miksi valtion aktiivimalli vihastuttaa. Väitöskirja antaa ainekset asioiden toisinhoidolle.

Haapalainen kertoo osallistavasta taiteesta. Kirjan perussanomaksi nostaisin ihmisten oman toimijuuden. Kenellä nykymaailmassa on toimijuus, kenellä ei ole? Mitä toimijuus sisältää? Miten toimijuus syntyy ja elää yhteisössä.

Toimijuuden vastakohta on ulkoa tuleva kontrolli. Taidepohjainen toimijuus ja kontrolliin nojaava valtion aktiivimalli ovat toistensa vastakohtia. Siinä piilee aktiivimallin vihastuttavuuden syy. Ihmisten oma toimijuus on aivan muuta kuin olla työmarkkain käytettävissä.

Minkälaista toimijuutta taide synnyttää, kysyy Haapalainen.

Osallistavassa taiteessa huomio on sosiaalisissa yhteenliittymissä. Taiteen päämäärät ovat yhtäläisiä elämän päämäärille. Taide on myös tiedon muodostuksen tapa. Osallistava taide tuottaa kulttuurista ja sosiaalista muutosta. Siihen liittyy instituutiokriittisyys ja -pakoisuus (unohdetaan siis ely-toimistot ja työmarkkinat). Taiteen kielellä katsojista tulee tekijöitä, taiteilijoista katsojia. Sama politiikan kielellä: työttömistä tulee tekijöitä, ely-toimistojen johtajista katsojia.

Taiteen poliittinen muutosvoima piilee toisin ajattelemaan oppimisessa. Taiteen muutosvoiman Haapalainen pelkistää arkisiin sanoihin:

    osallistavuus - arki - leikki - utopia

Taiteellisessa toimijuudessa ei toimita annettujen asialistojen (työllistämissuunnitelma tms) kautta. Haapalainen käyttää sanontaa ”radikaali vieraanvaraisuus”. Siihen ei sisälly mitään kontrollia. Kuka tahansa voi tulla. Yliopisto on kaikille halukkaille avoin (näin oli Kööpenhaminan vapaassa yliopistossa). Vieraanaoleminen on uteliaisuutta, etsintää, luovaa. Taide leikkii: vähintäänkin hetkellisesti taide poistaa kauppaostosten maksullisuuden, siirtyy rahavälitteisyyden tuolle puolen. Taide tarjoaa ilmaisen aamiaisen (tätä kokeiltiin Kalliossa). Taide on uudenlaista tiedon muodostusta, ajattelemaan harjaannuttavaa ja oppivaa.

Haapalainen käy läpi kymmenkunta taideprojektia Suomesta ja muualta, Perua myöten. Tavalla tai toisella niitä elähdyttää osallistava henki.  

Aktiivimallin luonnetta valaiseva projekti oli Perussa. Pääkaupunki Liman köyhällä alueella sadat opiskelijat siirsivät lapioimalla valtaisaa hiekkadyyniä 10 sentillä. Näennäisesti täysin merkityksetön hanke, mutta siihen liittyi jaettu innostus ja todistus jostain erityisestä. Hiekkaa lapioimalla Perun poliittiselle ilmapiirille luotiin taiteellinen vastarintaliike, eeppinen vastine, joka oli yhtä aikaa hyödytön ja sankarillinen, absurdi ja akuutti. Se oli maattomien maataidetta ja samalla luomiskertomus ja myytin syntytarina. Se oli toimintaa jota ei yhteiskuntasuunnittelulla hallittu eikä kontrolloitu. Se oli jättömaata, ei-kenenkään maata, asujina köyhät. Usko siirtää vuoria, synnyttää yhteisöllistä kuvittelua, utooppisen siemenen, pyhän tunteen, kertoo nykyelämän merkityksettömyydestä ja juurettomuudesta. Vuoren tyhjä lapioiminen ei lupaa kehitystä eikä muutosta parempaan, mutta tuo ihmiset yhteisen kokemisen alueelle, tarkoituksettomana näyttäytyvän yhteisyyden löytämiseen. Pyhän kokemus, toivo ja yhteinen tekeminen, joka saa vuoretkin sijoiltaan. Toisin ymmärtämisen utopia, joka horjuttaa luonnollistuneita valtasuhteita. Lapioijat katsovat maailmaa aktiivisemmin ja toisin kuin aikaisemmin (he siis aktivoituvat!). Hiekka liikahtaa taiteeksi, pyhäksi, keskiöksi vastakohtanaan ihmisten erillisyys (yksilö työmarkkinoilla). Vaikka lapioinnin jäljet katoavat tuuleen, luo vuoren siirtämisen myytti kuvittelun kykyä, toisinajattelua, utopiaa. Lapioinnin näennäinen tarkoituksettomuus paljastaa turhautuneisuuden, kiveä pyörittävän Sisyfoksen. Vuoren siirto (”työ”) vaikuttaa ajan ja energian tuhlaukselta. Työn tuottamattomuus vastustaa kapitalistisen logiikan vaadetta työn tehokkuudesta. Se on vain ‘työtä’. Nykymaailmassa työtä tuotetaan ja luodaan ilman että syntyy mitään ‘oikeaa’. Päättymätöm prosessi, tuuli siirtää hiekan takaisin. Tehdään vain työtä käskettyä. Huudot ja kannustus lisääntyy.

Näin elämäämme kuvaa siis taide.

Perun taideteos on kuvaus suomalaisesta aktiivimallista, paitsi että aktiivimallista puuttuu taideteoksen ymmärrys ja henki. Aktiivimalli on pakkotyötä vailla ymmärrystä.

Näennäisesti hiekan siirto on absurdia. Mutta absurdia olisi myös aktiivimallin kumoaminen, todistaa Etlan Vesa Vihriälä.

Suomi ei tarvitse kontrolliin nojaavaa aktiivimallia. Suomea elähdyttäköön Haapalaisen väitöskirjan henki.


Entä SAK


Spektaakkelikokouksessaan SAK päätti järjestää mielenosoituksen. Jarkko Elorannasta huokuu kiusaantuneisuus. 'Kentän paineisiin' pitää jotenkin vastata, huokaa Eloranta vailla sisäistä intohimoa.

SAK laatii oman aktivointimallin (häämöttähän taustalla ay-liikkeen oma bisnesmahdollisuus). Sen mukaan työtön saa ensimmäisellä kerralla vain varoituksen. Sen jälkeen karenssit kiristyvät portaittain. Työtön välttää karenssin korjaamalla virheen. Karenssit kasvavat, jos työttömän rike on toistuva. Näin työtöntä tulee kohdella luottamusyhteiskunnassa, sanoo SAK.

- Hopsan!

Siis: varoitus, virhe, rike, rikkeen toistaminen, kohtelu. Tämä os SAK:n kieltä.

Kuka huomaa jujun? SAK omii oikeuslaitoksen roolin, syyttäjän ja rankaisijan roolin. Valtakunnansyyttäjän tuoli onkin sopivasti vapaana. Kumpi ehtii, Jarkko Eloranta vai Riku Aalto? Vai sittenkin Vesa Vihriälä?

Eikö työttömyysturvassa ole mukana hitunen myös perustuslaillista toimeentulon ja hengen turvaa. Nyt SAK haluaa siis jaella varoituksia (rangaistuksia) perustuslaillisista oikeuksista. Mikä on tällaisten ehdotusten älyllinen ymmärrys ja älyllinen taso?

Sipilän hallitus, elinkeinoelämä ja työmarkkinajärjestöt luulevat ja väittävät, että aktiivimallin herättämässä vihastuksessa on kyse vain rahasta tai yksittäisistä oikeudenloukkauksista. Sanottujen tahojen ymmärrys ei riitä tajuamaan aktiivimallin sosiaalista ja psykologista loukkaavuutta eikä oikeudellista periaatteettomuutta.

Lainaan sosiologi Eeva Luhtakalliota:

”Suomessa noudatetaan tällä hetkellä luokkaperustaista politiikkaa, joka ei tarkoita vanhaa luokkayhteiskuntaa vaan luo uudentyyppistä luokka-ajattelua. Nykypäivän luokkayhteiskunta on limittyneempi eikä se palaudu suoraan pelkästään toimeentulon tai omistamisen kysymyksiin kuten vanhanmallisessa luokkayhteiskunnassa. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on ylhäältä ohjattu projekti, jossa osallistumisen oikeus tarkoittaakin velvollisuutta. Sama eetos näkyy niin sotessa kuin työttömien aktiivimallissakin. Jos osallistumisesta kieltäytyy eikä täytä ylhäältä asetettuja aktiivisuuden normeja, on uhkana, että menettää oikeutensa toimeentuloon.”


Suositus

Suosittelen nykyministereille, poliitikoille, työmarkkinajärjestöille, elinkeinoelämän pomoille Riikka Haapalaisen väitöskirjan opiskelua. Varmaankin voitte hyödyntää vuorotteluvapaata ja aikuisopintorahaa - tosin niihin voi liittyä kontrollia ely-toimiston taholta.

 

Riikka Haapalainen: Utopioiden arkipäivää (väitöskirja)

Riikka Haapalainen: Radikaalia vieraanvaraisuutta - ilmaisen aterian lahja

SAK runnoo läpi omaa aktiivimalliansa. Yle 23.1.2018

Eeva Luhtakallio: Suomalainen demokratia ylhäältä ohjattua

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hei Juhani Kahelin,

olisiko tässä se vaihtoehto hallituksen aktiivimallille?:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810

Olisi hyödyllistä kuulla arviosi "Aidosti palkitsevasta aktiivimallista".

Ystävällisin terveisin

Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Jotta kansalaisaloitteesta uskaltaisi jotain sanoa, pitäisi aloitteen perustelutekstiä lukea ajan kanssa ja mietiskellä. Mutta jos kylmiltään saa jotain kysyä ja kommentoida, niin ehkä tällaista:

1) aloite: "...4,65 % lisäyksenä aktiiviselle työttömälle työttömyyskorvausta korottaen, jos hän työllistyy joko palkkatyöhön tai sovittuun vapaaehtoistyöhön tai muuten osoittaa aktiivisuuttaan HE 124/2017 mukaisesti"

Onko tuo kohta riittävän täsmällisesti muotoiltu? Lähinnä tuo korvauksen korottaminen jos työllistyy palkkatyöhön. Eikö se työttömyyskorvaus lakkaa jos työllistyy palkkatyöhön. Eli täsmällisempää rajanvetoa ja sanallista muotoilua?

2) Mielenkiintoinen kohta on tuo:
"työtön tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti oman lähiomaisen, esimerkiksi kotona asuvan vanhuksen, tai oman lähinaapurinsa avuksi oman kunnan sosiaalitoimen hyväksymin perustein."
Omaishoito ja perhehoito kai sisältyvät hyväksyttyyn lakiin. Mutta tuo lähinaapurin hoito ja nimenomaan kunnan sosiaalitoimen hyväksymin perustein. Olisiko kunnan sosiaalitoimi tässä siis uusi toimija, ely-keskuksen rinnalla tai sijasta. Tästä voisi avautua hyvinkin suuri uusi näköala ja lain luonteen muutos. Tämä voisi olla jopa olennainen muutos ja hyvinkin tervetullut. Elyt ymmärtävät vain kovaa "työmarkkinaa" mutta eivät sosiaalista, humaania, kulttuurista puolta lainkaan.

Myös tuo vapaaehtoistyö yleishyödyllisessä yhdistystoiminnassa voisi olla olennainen ja myönteinen muutos. Siinähän lähestyttäisiinkin ylempänä omassa tekstissäni mainitsemia juttuja, vaikkapa taideprojekteja, teatteria, mitä tahansa yhteisöllistä ja kulttuurista toimintoa.

Nämä olivat nopeasti ja kylmiltään heitettyjä pikkuajatelmia. Muut voisivat jatkaa. Ehkäpä itsekin.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hei Juhani!

Lämmin kiitos perusteellisesta analyysistäsi.

Ihan aluksi haluan todeta, että ko. kansalaisaloitetta ei ole ollut tarkoituskaan viilata ihan valmiiksi, jotta siihen voisi helpommin tarttua.

Yhdessä mallia kehittäen tulee hyvä, ja lopulta tämän aloitteen mukainen palkkatyö tai vapaaehtoistyö ei saisikaan olla mittatikulla ja vaa'alla mitattua, vaan juuri nimenomaan niin, että se jättäisi ns. maalaisjärjelle tilaa - tai kaupunkijärjelle, ihan miten vaan.

Esittämääsi 1) kohtaan vastaus:

a) Jos työtön saisi palkkatyötä vaikkapa bruttona 250 euron edestä kuukaudessa, niin silloin hänen työttömyyskorvauksensa olisi vakiotyöttömyyskorvaus + 4,65 %, koska suojaosuus suojelee 300 euroon saakka.

b) Jos työtön saisi palkkatyötä 350 euron edestä kuukaudessa, niin silloin hänelle maksetaan työttömyyskorvaukset 4,65 % korotettuna, mutta soviteltuna työttömyyskorvauksena, koska saatu palkkatulo menee suojaosuuden 300 euron yli.

c) Jos työtön ilman virallista omaishoito- tai perhehoitosopimusta hoitaa vaikka naapurin vanhaa tätiä sopimalla siitä kuitenkin kunnan sosiaalitoimen kanssa, niin silloin hän myös saa 4,65 % lisää sen kuukauden työttömyyskorvaukseensa. Mutta ei muuta palkkaa tai korvausta. Työksi voidaan sosiaalitoimen kanssa sopia vaikka kerran viikossa kauppa-apuna toimiminen taikka lehden haku aamulla kaukana sijaitsevasta postilaatikosta. Autettava, työtön ja kunnan sosiaalitäti sopivat asiasta yhteisessä tapaamisessa.

d) Myös jossakin yhdistyksessä esim. kuukausittainen laskujen järjestely ja vienti kirjanpitäjälle tai jäsenkirjeiden jakaminen omalla asuinalueella voisi tuoda myös tuon saman 4,65 % korotusta työttömyyskorvaukseen.

Esittämääsi 2) kohtaan vastaus:

Ihan oikein, Juhani! Kunnan sosiaalitoimi olisi tässä uusi toimija, ely-keskuksen rinnalla tai sijasta. Tästä voisi avautua hyvinkin suuri uusi näköala ja lain luonteen muutos, kuten hienosti asian muotoilit...Elyt oppisivat pikku hiljaa ymmärtämään sitä sosiaalista, humaania, kulttuurista puolta - edelleen analyysiäsi lainaten.

Ja mikä parasta, näistä pienistä aktiivisuuden vapaaehtoisista poluista muutama työtön äkkäisi ryhtyä lähihoitajaksi, kirjanpitäjäksi, talonmieheksi, kotipalveluyrittäjäksi jne. tai innostua opiskelusta tai päästä vakituisempaan muuhun työhön.

Kannattaisikohan viedä asiaa eteenpäin ministeri Mykkäselle? Onko Sinulla hyviä yhteistyösuhteita sinne suunnalle?

Media ei nyt tunnu löytävän tätä aloitetta, vaikka olen sitä esim. Keskisuomalaiselle tarjonnut... Suomenmaa ja Ilkka taisivat pienet artikkelit asiasta kuitenkin kirjoitella, ainakin verkkouutisiinsa. Jotenkin tämä tulisi saada paremmin laajempien piirien tietoisuuteen. Osaisitkohan Sinä auttaa siinä?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tuo SAK:n ja sen huippujohdon suhteutuminen on todella kammottavaa. Elovaara & kmpnit toistavat ay-liikkeen omaksumaa virhettä. He ovat menneet mukaan työnantajan diskurssiin. Hekään eivät osaa kuin karsia pahimpia työnantajien raakuuksia mutta tyarjoavat sitä samaa hieman silotellussa paketissa.

Oksiala-Mäki-Petäjän kansalaisaloite on kannustavuudessaan ja palkitsevuudessaan ihan toista maata ja ajaisi SAK:n mallia paljon paremmin sen jäsenistön etuja. Se antaisi tilaa työttömien omalle toimijuudelle ja palkitsisi siitä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset