Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Kysyn Kari Enqvistiltä

Tieteen olemukseen kuuluu pyrkimys täsmälliseen ja ymmärrettävään kieleen. Käsitteiden ja sanojen tulisi olla sen verran avattuja ja hyvin määriteltyjä, että lukija ymmärtää niiden sisällön jotakuinkin yksiselitteisellä tavalla.

Nyt joudun kysymään Kari Enqvistiltä, mitä hän tarkoittaa seuraavilla sanoilla ja käsitteillä:

some, rottajoukko, viemäri, viemärin pimento, lauma, karmea sotku, somen rottalauma, somekommentaattori, vinkaisu, polvilumpiorefleksi, parkaisu, kupla, fakta, vanha jäärä.

Miten nuo sanat pitäisi ymmärtää? Löydänkö jostain niiden tieteellisen määritelmän?

Tärkein kysymys: mitä on ”some”, sosiaalinen media? Mitä te somella tarkoitatte? Missä on somen rajat? Mikä ei ole somea? Ketkä ovat some-ihmisiä, ketkä jotain muuta, mitä se muu on eli miten some erottuu siitä ulkopuolisesta?

Aina kun joku puhuu somesta, olen ihmeissäni mistä he puhuvat. Kysymys on aiheellinen ja polttava siksikin, että Kari Enqvistin ohella moni muukin nyt jopa valtioita myöten tuomitsee somen. HS-toimittaja, vierailuprofessori Jussi Pullinen kirjoitti pitkän esseen siitä kuinka somea pidetään demokratian uhkana.

Onko esimerkiksi tämä Uuden Suomen Puheenvuoro-sivusto somea? Kuuluuko tänne kirjoittava henkilö some-tuomittaviin?

Järkyttävää on, ettei kukaan vaivaudu vastaamaan. En muista törmänneeni määritelmään tai määrittely-yritykseen mitä on some. Kuitenkin huipuista huipuimmat tiedemiehet ja muut puhuvat pokkana somesta, nyt jopa somen rottalaumoista. Kari Enqvist, olenko minä rotta?

”Rottapuheessaan” Kari Enqvist ei ole ainoa. Tieteiden yössä 18.1.2018 HY:n yliopistomuseolla oli tutkijain paneeli tieteen asemasta yhteiskunnassa. Puhetta johti Erkka Railo. Railon tutkijakollegoilleen suuntaamat mutta yleisön kuullen lausumat lopetussanat olivat: ”älkää lukeko itseänne koskevia kirjoituksia netissä”. Minua nuo sanat närkästyttivät. Sanojen sisällöksi ymmärsin: kaikki muut paitsi me akateemista laatua ylläpitävät tutkijat, kaikki te jotka somessa tutkimuksiamme kommentoivat, olkaa hiljaa, turhaan te kirjoitatte, emme niitä lue. Sama sävy elähdytti paneelia muutoinkin. Panelistit vetivät rajaa akateemisiin tutkijoihin ja niihin jotka esiintyvät tutkijoina, kompetenssin arviointi ei kuulemma ole heillä hallussa (sanoi Malkki). ”Jos ei ole akateemisia meriittejä, ei näy akateemisessa yhteisössä, voi heihin silti jotain yhteyttä pitää mutta se on vain sidosryhmäluonteista” (Malkki). Panelisti Tillin sanat menivät harmikseni osin ohi mutta näin ne ehkä kuuluivat: ”somessa kriittinen analyysi ei ole tiedettä”. Kuinkahan tiede määrittyy, instituution perusteella, oppiarvon perusteella, virka-aseman perusteella vai miten? Journalisti Vuorikoski valitti paneelissa moneen kertaan kun ”somessa juttumme ovat kenen tahansa arvioitavissa”. Onneksi yleisön joukossa oli muutama henkilö, tutkijoita, jotka toppuuttelivat paneelin akateemista eristäytymistä ja somen tuomitsemista. Pari henkilöä mainitsi että tutkijatkin ovat keskenään erimielisiä ja että tvitterissä kinataan aiheellisesti. Joku kysyi, moniko henkilö oikeasti lähettää rumaa palautetta, jolloin panelistit alkoivat vetää sanojaan takaisin.

Somen tuomitsijat yleistävät mielivaltaisesti. Onko sokkoyleistäminen tiedettä ja tieteellistä laatua? Mitä on yleistäjien aineisto, sen kattavuus, uskottavuus ja validiteetti? Sokkoyleistäminen kääntyy julkisen keskustelun väheksynnäksi, lopulta siinä pilkistää ajattelun ja sanomisen vapauden kielto. Tätäkö on yliopisto tänään? Onko yliopisto muuttumassa eturyhmäluonteiseksi portinvartijuudeksi, itsensä ylentämiseksi?

Kari Enqvist kertoo hioneensa mielipiteitään 10 tai 20 vuotta ilman että ne vieläkään olisivat erityisen hyviä. Enqvist kertoo Darwinin hioneen ajatelmiaan 20 vuotta. Hienoa, näin tekee kunnon tiedemies ja kunnon kansalainen.

Rohkenenko ottaa esimerkin, peräti omakohtaisen ja tuoreimman mahdollisen? (Oletan että Uuden Suomen Puheenvuoro on osa somea ja että minä olen somisti Uuteen Suomeen joskus juttuja syöttäessäni).

Mielipiteitäni olen hionut Kari Enqvistin eliniän ajan. Vihdoin eilen, vuosikymmenten ajattelutyön jälkeen, sain muotoiltua yhden mielipiteen some-kelpoiseksi tekstiksi ja julkaisin sen (jos somea voi julkistamiseksi kutsua, tieteellistä se ei ainakaan ole, vielä vähemmän vertaisarvioitua). Tässä on linkki vanhan jäärän vinkaisuun, polvilumpiorefleksiin, parkaisuun.

Kainosti pyydän, että te, tieteellistä laatua kannattelevat tahot neuvoisitte, kuinka meidän, akateemiseen yhteisöön kuulumattomien sidosryhmäkansalaisten tai tiestulkoon viemärirottien tulisi kehittää analyysitaitoamme, päättelykykyämme, vihapuheen välttelyämme ja tieteellis-sosiaalista mielenlaatuamme jotta emme jäisi viemärin pimentoon emmekä häiritsisi tieteentekoanne.  

Vai onko teidän, hyvät professorit ja tutkijat, akateeminen kollegialisuutenne niin vahva että kaikki te noudatatte Erkka Railon neuvoa: älkää lukeko itseänne koskevia kirjoituksia netissä.

 

Kari Enqvist: Perustetaan Ajattelun Päivä, jolloin kukaan ei kommentoi mitään. Yle kolumni 29.1.2018.

Jussi Pullinen: Somen piti pelastaa maailma, mutta nyt sitä pidetään jopa uhkana demokratialle. HS 19.11.2017.

Juhani Kahelin: Ihmisten oma toimijuus valtion aktiivimallin tilalle (”julkaistu” somessa 29.1.2018, ei vertaisarvioitu)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän asco73 kuva
Asko Telinen

"Vai onko teidän, hyvät professorit ja tutkijat, akateeminen kollegialisuutenne niin vahva että kaikki te noudatatte Erkka Railon neuvoa: älkää lukeko ITSEÄNNE KOSKEVIA kirjoituksia netissä."

Ja hyvä neuvo onkin. Henkilöön kohdistuva kirjoittelu ei ole tiedettä.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Rajanveto (milloin kommentti kohdistuu henkilöön, milloin asiaan) on hyvin hyvin liukuva eikä sellaista rajaa ole aina nähtävissä. Kohdistuuko esimerkiksi yllä oleva kuvaukseni Erkka Railon puheenjohtajuudesta yliopistomuseon paneelissa henkilöön vai asiaan? Minä en sellaista rajaa monestikaan pysty näkemään enkä vetämään.

Sitä paitsi tähän liittyy pelkoaspekti. Uskallanko sanoa jostain asiasta tai henkilön puheista julkisessa tilaisuudessa tai Ylen sivuilla yhtään mitään jos se katsotaan henkilöön meneväksi.

Kohdistuuko yllä oleva kommentointini Kari Enqvistin kolumnista asiaan vai henkilöön? Kertokaa kun tiedätte.

Ja vielä: eikö muiden kutsuminen rottajoukoksi tai vanhoiksi jääriksi ole henkilöön menevää?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ethän sinä Enqvistin henkilöön käynyt, kuin yhdellä kommentilla. Mitä ihmettä Enqvistin ikä liittyi asiaan?

Sitä vastoin tunnut kokeneen Enqvistin kolumnissaan käyneen henkilöösi. En kuitenkaan osaa arvata miksi. Rottajoukoksi hän ei kuitenkaan kutsunut ketään, vaikka värikäs vertaus toki saattaa osuessaan loukatakin.

Muutoin olen sitä mieltä, että Enqvistin kolumni oli hyvin kirjoitettuna sekä viihdyttävä että ajatuksia herättävä. Vaikka itselläni onkin mielipide joka asiaan - tai ehkä juuri siksi.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin Vastaus kommenttiin #4

Viittaus Enqvistin ikään oli tietenkin retorinen heitto. Ajattelin vain piruillaan panna paremmaksi: kun Enqvist kehuu miettineensä jotain asiaa 10-20 vuotta niin olettaisin Enqvistin iän olevan enemmän kuin 20 eli olen pohjustanut omaa näkemystäni häntäkin kauemmin.........

Mutta jos vakavaksi ja tosikoksi heittäydytään, niin tulipa mieleen että mikä olikaan Halla-ahon saaman tuomion peruste. Oliko se islaminuskoisiin kohdistunut herjaus. Siis islaminuskoisiin yleensä, ei erityisesti johonkuhun yksilöön. Miten Enqvistin puhe rottalaumasta ja ties mistä eroaa Halla-ahon puheesta? Tuskin mitenkään. Toisin sanoen: oikeudellisesti tuomittava kolumni Enqvistiltä. Kuka nostaa kanteen?

Edelleen: opetus- ja kulttuuriministeriöllä on (ainakin ollut) kampanja vihapuhetta vastaan. Jos jollakulla on oikeus herjata ihmisiä rottalaumaksi, niin millä perusteella muita moititaan vihapuheesta?

Käyttäjän aesalli kuva
Arto Salli

Some on media, johon rottalaumakin pääsee kirjoittamaan viemärin pimennosta. Kyllä nykytekniikka on hienoa, ennen joutui kirjoittelemaan vain vessan seinille.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Oppineiston, papiston, tehtävä on ollut turvata Sitran valmistelurauha sivistyksen nimissä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kaikki mitä lestadiolaisten ja liberaalien hallitus on tehnyt, veivannut ja vatuloinut on sieltä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Enqvistin pakina oli minusta hyvinkin osuva vaikka sisälsikin somelaisittain yleistyksiä. Kaipaisin someen myös hidastavaa ajattelua. Mutta on Kahelinin elitismikritiikissäkin on puolensa. Kaikkein onnettominta olisi jos n.s. tieteilijät eristäytyvät railolaisittain "norsunluutorneihinsa" kyhnyttämään kirppuja toistensa turkeista. Juuri kun tieteen popularisointia on saatu edes jonkinlaiselle tolalle (kiitos myös Enqvistin).

Ehkä hän kypsyteltyään ajatustastaan vielä hieman, havaitsee, ettei rottalaumassa ainakaan etummaisina ole aina samat rotat. Ainakin somen laumoissa rotillakin on omat mielenkiintonsa kohteet. Mutta kun tarpeeksi korkealta katsoo, kaikki rotat näyttävät samanlaisilta.

Kannatan siis Enqvistin ehdottamaa ajattelupäivää. Meillähän on jo m.m. "en osta mitään" -päivä joten voisi meillä olla "en kommentoi mitään" -päiväkin. Mieleeni tulee kuitenkin unkarilaisen nobel-kirjailija I.Kertész:n teoksen "Tappio" (A kudarc) alku: siinä ukko ajatteli n. klo kymmenen aamupäivällä koska hänellä oli tapana ajatella joka päivä samaan aikaan. Hän oli jopa saavuttanut sellaisen ajattelurutiinin, että saattoi näyttää ajattelevalta vaikkei ajatellut mutta kuvitteli ajattelevansa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset