Venla Hiidensalo, Anu Kantola, Anu Koivunen – kuka syyllistää ketäkin
Sananvapauden päiväksi he sitä kutsuivat. Media ja yliopistotutkijat pääsivät kehumaan itseään.
Yliopiston naistutkijat järjestivät Rähinäpäivän. Samaan aikaan Sanomatorilla oli paneeli, sinnekin oli pakko mennä kuullakseen mitä Suomen Penin vetäjä Venla Hiidensalo sanoo. Jaoin nämä tilaisuudet puoliksi, ajattelin katsoa loput videolta mutta eipä näy tallenteita. Siksi tämä kirjoitus jää osin muistinvaraiseksi.
Venla Hiidensalo ei pettänyt. Omaperäisiä, populismitutkijoista poikkeavia näkökulmia, inspiroivia ajatelmia.
Rähinäpäivän videotallenteen puuttuessa nojaudumme Anu Kantolan HS-kirjoitukseen 1.5.2018 (linkki). Jo Kantolan otsikko kertoo kaiken: some on täynnä tolloja. Yliopistoväen tollottelu ei ole uutta. Aiemmin Kari Enqvist kirjoitti rotista, viemärirotista. Politiikan puolella samalle tasolle yltää vain kaikkein kokenein (turkulainen) kansanedustaja: eduskuntaan ei saa päästää hörhöjä, hän vaati muinoin.
Twitterissä ja facessa moni tieteilijä ja kulttuurihenkilö ylisti Anu Kantolan HS-kirjoitusta. Eikö löytynyt aihetta kritiikkiin? Somen tolloutta selittäessään Kantola puhuu ”ihmisistä”. Toisin sanoen hän yksilöllistää ja psykologisoi koko tollouskysymyksen. ”Ihminen on juoruilija”, hän pelkistää. Kantola poimii esiin amerikkalaisia psykologian mikrokokeita ja selittää niistä käsin, kuinka ihmiset heimoutuu, juoruilee, suosii omaa ryhmäänsä, jyrkentää rajoja, luottavat enemmän auktoriteetteihin kuin tietoon, kuinka tämä jyrää kykymme tehdä tarkkoja havaintoja ja kuinka vastapuolen tollot ottavat rajusti päähän.
”.. ei enää ihmettele, miksi sosiaalinen media näyttää kärjistävän mielipiteitä ja kuumentavan tunteita”, Kantola kirjoittaa.
Kantolan mikrotasolle menevä ja psykologisoiva todistelu tuo mieleen taloustieteen. Sielläkin mennään ensin mikrotasolle, luodaan oman mielen mukainen ihmiskuva ja tähän kuvaan istuva todellisuuskuva, siis maailman ontologia ja tästä kaikesta johdetaan talouden tasapainotila. Harhaa, harhaa, epätotta, valhetta, valhetta.
Taloustieteessä (ja talouspolitiikassa) mielivaltainen ihmiskuva johtaa ihmisen alistamiseen. Sosiaalitieteissä mielivaltainen ihmiskuva (tollous) johtaa vieläkin pahempaan: ihmisten syyllistämiseen. Ihmiset ovat tolloja, rottia, populisteja, heimoja, he rähjäävät.
Miten Penin vetäjä Venla Hiidensalo hahmotti nykymaailman, somen ja muun.
Hiidensalo lähti enemmän makrorakenteista. Markkinatalouslogiikka keskittää mediaa. Sosiaaliselle medialle jää yhä vähemmän tilaa. Nurkkaan ahdetussa somessa huomio kiinnittyy ‘huonoihin’ ilmiöihin. Epäanalyyttinen puhunta alkaa luonnehtia somea. Ollaan vajoamassa keskiaikaiseen tietokäsitykseen.
Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen Hiidensalo löysi muitakin selittäjiä. Kirjailijat Suomessa eivät ole poliittisia hahmoja. Kirjallisuudessa on vallalla tarinan tyrannia. Tarinalla on oltava onnellinen loppu (tai jotain vastaavaa). Muualla maailmassa, mm. Egyptissä on toisin.
– Upeaa, hienoa, kiitos Venla.
Suomesta siis löytyy yksi ajattelija joka ei näe pahan alkusyyksi ihmisten tolloutta. Hiidensalo ei pysähdy ilmiön pinnalle, ei hyppää suoraan mikrotasolle vaan etsii yhteiskunnallisia rakenneselityksiä.
Venla Hiidensalo asettaa kysymyksen terävämmin kuin yksikään tohtori, yksikään professori, yksikään Anu, yksikään yliopisto.
Monet kerrat olen yliopistolla kuunnellut terrorismin ja populismin tutkijoita. Joka kerta kuohun vihaa heitä kuunneltuani. He ottavat terrorismin, populismin tai minkä milloinkin erillisena esineenä hyppysiinsä, kiertävät ja pyörittävät, tökkivät ja tunkevat, purkavat ja kasaavat kuin rynnäriä armeijassa. Näin he suuressa tieteellisyydessään löytävät populismin tai terrorismin tunnusmerkit (siis ihmisten tollouden). Mielestäni sellainen tutkimus, sellainen tiede on harhaanjohtavaa. Se sivuuttaa historian, syntyhistorian, ilmiöiden ja tapahtumien juuret.
En tiedä millaiseen analyysiin tai intuitioon Venla Hiidensalon ajattelu nojaa, mutta hän asettaa kysymyksen terävämmin kuin yksikään tiedetutkija. Jatkaisin Hiidensalon näkökulmaa yrittämällä ymmärtää ihmisiä (siis niitä tolloja, rottia, hörhöjä, populisteja, terroristeja) uhreina. Yhteiskunnan ja markkinatalouden (tätä sanaa käytti Hiidensalo) rakenteet heittelevät ihmisiä, ajavat nurkkaan, jättävät osattomiksi, syrjäyttävät. Nurkkaan ahdettu käärme alkaa sihistä. Niin minäkin.
Jos väenväkisin halutaan nimetä ”syyllisiä”, niin Hiidensalon ajattelussa syyllisiä kai olisivat talouden toimijat ja rakenteet, valtamedia, kirjailijat, sivistyneistö. Eilen kuuntelin yliopistolla Peppi Saikun väitöstä pitkäaikaistyöttömien aktivoinnista. Miksi et nimeä roistoja suoraan, tivasi vastaväittäjä Sakari Kainulainen.
Yhteiskuntatieteiden köykäisyys, syyllistävä tollottelu on iso kysymys, joka vaatii erillisen paneutumisen ja johon on palattava. Tässäkään asiassa ei kannattane syyllistää mikrotasoa, yksittäisiä tutkijoita vaan heitä ohjaavia rakenteita, tiede-ja yliopistopolitiikkaa, rahoitusrakenteita, säätiöiden toimintaa, Suomen Akatemian ja siellä erityisesti Strategisen tutkimusneuvoston toimintaa. Näistä kaikista huokuva piilovaikutus on valtaisa. Yhteiskuntatiede Suomessa on ajettu alas, kuilujen ja kuplien penkojiksi. Tieteestä ja tolloustutkijoista on tehty ‘merkonomitason’ apulaisia politiikan ja talouden eliiteille. Tutkailkaa, hyvät ihmiset, Strategisen tutkimusneuvoston teemoja, hankkeita, kysymys- ja tavoiteasetteluja, kuplia ja kuoppia, hallinnan voimaa. Tutkikaa neuvoston sisäistä valtarakennetta, keitä sieltä löydämmekään. Entä mikä aiempi tutkimus ajettiin alas poliittisesti ohjatun Neuvoston tieltä (terveiset Sixten Korkmanille). Tässä valtapelissä yliopistojen tutkijat ovat kauko-ohjattuja tyttösiä.
Anu Kantola: Kun some on täynnä tolloja, yksi piirros auttaa. HS 1.5.2018.
Riitaa, rähinää ja paskapuhetta. Media ja demokratia 2018. Tiedekulma 3.5.2018.
Onko sananvapaus uhattuna? Miten vihapuhe vaikuttaa mediaan? Paneeli Sanomatalossa 3.5.2018.
tulkoon tämäkin: Kertomuksen vaarat (linkin takaa löytyy hauskuutta ja asiaa)
Jos tänne tulee hyviä kysymyksiä tai vihaisia kommentteja, niin pääsen vastaamaan vasta illemmalla.
Ilmoita asiaton viesti
Totean vain, että minullakin on ollut ilo lukea ha kuulla Venla Hiidensalon esityksiä, ja olen oikein havahtunut, miten positiivisesti ne övat avanneet asioita toisesta kulmasta kuin moni trendikäs narratio.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnistan myös Kahelinin esittelemät ajatuskulut. Jos nyt kyseessä tuollaisessa pinnallisuudessa on ajattelu ollenkaan. Pikemminkin kuten nobelisti I.Kertész:n teoksen ”Tappio” aloituksessa jossa mies ajatteli, tai oli ajattelivinaan koska hänellä oli tapana ajatella juuri tuohon aikaan päivästä. Ajattelulla on vain ajattelun ilmiasu, niin tekona kuin tuloksinakin mutta ei sisältönä.
Kun Kahelin tunnistaa Hiidensalon syylliset, nuo talouden ja valtamedian toimijat sekä sivistyneistön. Mutta ovatko hekään todella syyllisiä vaan juurikin yhteiskunnallisten rakenteiden uhreja? Toistavatko he ”vain” olemassa olevan yhteiskunnan rakenteiden ja luokkajaon heille asettamia rooleja?
Tilansa tiedostavat ”henkisesti huoraten” ja tiedostamattovat vain ulvovat susilaumassa kun muutkin ulvovat sillä O.Mannisen sanoin
…
Tunnolle kapalo kaavan,
tuskalle kapulavyö, –
näyttämätöntä haavan
ei susi sutta syö.
(runosta ”Modus vivendi”)
Kyseessä olisi siis mikrotason selviämisstrategia joka on omaksuttu ympäriltä makrorakenteissa selviämistä varten? Sopeutumista olosuhteisiin jota kohti evoluutio populaatioita ohjaa?
Ilmoita asiaton viesti
Vastuutonta! – oli Sipilän ja Orpon reaktio pienituloisimpien eläkkeiden korotusehdotukseen.
Ihmiset voivat huonosti, kun vastuullisuus ja vastuuttomuus vaihtavat paikkaa. Sota on rauhaa ja musta valkoista valhetta.
Ilmoita asiaton viesti
Anu Kantolan kirjoitus osiltaan on totta, ihmiset heimoontuvat ja suosivat omaa viiteryhmäänsä. Täällä Usarin puheenvuorossa se näkyy myös esim:
Heimo a. esittää heimo b:stä tiedon, jonka tarkoitus on sorsia Heimo a:ta, vailla ”todisteita ja tietoa”. Heimon yhtenäisyydellä on suurempi merkitys kuin totuudella. Aina sitä hämmästyy nähdessään, kuinka heimolaiset tykkäävät toistensa kommenteista siinäkin tapauksessa, että selvät todisteet ovat heitä vastaan.
Ei ole turhaa ja kaukaa sanoa, että elämme totuudenjälkeistä aikaa. Lusikoikaa soppanne postmodernistit, minkä olette keittäneet.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa ei liene kyse mitenkään uudesta ilmiöstä. Kysehän on ikimuistoisesta ihmislaumojen johtajien pyrkimyksestä erottua naapureista vahvistaakseen oman lauman yhteenkuuluvuutta ja lojaaliutta sekä samalla mustamaalaten naapureita jotta ne eivät houkuttelisi epävarmempia hallintoalaisia.
Pitemmälle kehittyessään siitä ovat ”jalostuneet” niin kansallistunteet kuin jalkapalloultrat aina chauvinismia ja potkupallohuliganismia myöten.
Nykyisen tiedonvälitysteknologian oloissa laumat voivat muotoutua käyttäen myös Internetiä ja sen some:a.
Totuudenkin arvostaminen on aikojen kuluessa ollut sidonnaista kulloisillekin valtasuhteille sekä alisteista vallanpitäjille kulloisessakin yhteiskunnassa ja yhteisössä. Poikkeavaa entisestä on vain, että kansalaisilla on laajempi kirjo erilaisia teknisiä kanavia sananvapautensa harjoittamiseen. Jotkut kanavat myös kantavat kauemmas kuin ennen, myös tavallisille sukankuluttajille.
Kyse ei ole siis post- mistään vaan ikiaikaisesta laumaeläimen laumakulttuurisesta käytöksestä sopeutumana nykyiseen tekniseen ja henkiseen ympäristöömme. Meillä on vain hassu tapa nostaa omaa aikaamme jotenkin erityiseksi ja keksiä sille omituisia nimiä.
Ilmoita asiaton viesti
Tarinoiden tyrannia= enemmistön tyrannia= demokratia
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko ne synnittömiä jotka yllyttivät 70:n päätoimittajan huoneessa majailevaa pientä vihreää henkilöä kantelemaan esivallalle kokemastaan nettihäirinnästä? kyseli muuan rehelliseksi sieluksi itseään kutsuva nimimerkki somessa.
Ilmoita asiaton viesti
Läntisen ja itäisen ajattelun veljessota Euroopassa kristittyjen ja juutalaisten kesken pakotti maanosan uuteen järjestykseen holokaustin tuhkasta. Saksassa asenteet ovat pehmentyneet.
Italiassa punabrigadien vielä 1980 luvun alkuvuosina käymä kaupunkisota mafiafasisteja vastaan on siirretty dosenttien kirjoihin historiallisessa kompromississa.
Sananvapaudella ylpeilevät Dosentit voisivat hyödyntää yhteyksiään Jumalaan tai millä nimellä ihmisluonteen yläpuolista ilmiötä kutsuvatkaan, myydäkseen vaikkapa saksalaisille ns. rumien hallitseman vähemmistöjen paratiisin mallin. Sehän muistuttaisi itse kommunismia?
Siinä pienen vähemmistön, vaikkapa ranskalaisten kieli määriteltäisiin Saksassa viralliseksi kansalliskieleksi, mistä seuraisi ajan myötä että ranskankieliset kehuisivat ja mielistelisivät- ei niinkään kauniita vaan pikemmin rumia – enemmistösaksalaisia jotta itse kokisivat olevansa charmantteja vetovoimaisia. Semmoinen on ihmisluonne.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaus: ”Läntisen ja itäisen ajattelun veljessota Euroopassa” po. ”Läntisen ajattelun sisällissota Euroopassa”
Ilmoita asiaton viesti