Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Kansallistunne yhdistää. Vai erottaako?

Kansallistunne yhdistää, julistaa Suomen Kulttuurirahaston ja ajatuspaja e2:n otsikko. Media laidasta laitaan on valjastettu kansallisen uustotuuden levittämiseen.

Pyrkimättä tieteelliseen vastaväitäntään poimin muiden tieteilijöiden väitelmiä jotka enemmän tai vähemmän menevät ristiin e2-kyselyn kanssa.

Tieteellisestä artikkelistaan vuoden tiedekynällä palkittu Miika Tervonen kyseenalaistaa yhden kulttuurin Suomen. "Yhden kulttuurin Suomi on siis ollut, paitsi myytti, myös poliittinen ohjelma ja itseään toteuttava ennuste" (Tervonen). Tervosen artikkelia selostaneen lehtiotsikon mukaan 'Suomen kansaa ei ole olemassa' (mm. Aamulehti).

Janne Saarikivi kertoi professorin virkaanastujaisesitelmässään Helsingin yliopistolla viikko sitten (kerron tämän muistinvaraisesti), että mielikuva selvärajaisesta Suomesta ja kansasta on väärä. Suomi tai suomalaisuus on vaikutteiden risteymä. (Hetkeä myöhemmin Saarikivi yliopiston juhlasalissa tuomitsi kansan keskuudesta nousevat kaiken maailman professorit.)

Filosofi Panu Raatikainen tviittasi 6.5. näin:  "...koko 'yhteinen' etninen suomalaisuus on lähinnä ruotsinkielisen eliitin kansainvälisen kansallisromantiikan muodin huumassa luoma sosiaalinen konstruktio".

e2: "lähes puolet myös korkeasti koulutetuista arvioi tutkijoilla olevan julkisissa kannanotoissaan poliittisia vaikuttimia".

Juuri tämäntapaisten kyselyjen (e2) suoltaminen ja niiden heppoisa levittely luo (kenties osuvaa) kuvaa poliittisista vaikuttimista. Tottakai vaikuttimet voivat joskus olla ohuita, tekijöilleen jopa tiedostamattomia mutta aina ne ovat piiloisia, julkilausumattomia. Kulttuurirahastokin haksahtaa tällaiseen, eikä varmasti ensi kertaa. Kyselyillä ohjataan ihmisten mielentilaa ja "kansallista" tietoisuutta vahvasti. Tällaisten "tutkimusten" heppoisan levittelyn sijaan pitäisi olla tiedekritiikkiä ja tiedekeskustelua. Liikaa vaadittu Suomessa.

Tämän päivän suomalaisuuteen ja siihen liittyvään vallankäyttöön on mahdoton kokea kuuluvansa. Tänään häpeän suomalaisuutta. Tänään en ole suomalainen.

Viikko sitten oli Inarissa saame-kulttuurin konferenssi. Se tarjosi kritiikkiherkän katsannon Suomeen ja suomalaisuuteen (en ole saamelainen). Kalevalaseuran vuosikirjassa 91 (Saamenmaa) Tero Mustonen sanoo: "Siirtomaavallan henki voidaan paikallistaa valistuksen aikaan. ..jos valistus ymmärretään laajemmassa viitekehyksessään, imperialismi tulee keskeiseksi osaksi modernin kansallisvaltion perustamista ja toimintaa, sen työkaluksi." - Professori Kari Enqvist otsikoi vuonna 1999: "valistuksen taisteluhuuto nousee".

Mistä löydämme totuuden?
 

Järki, tunne, totuus, epätotuus, tiede, epätiede, valistus

Tunnepohjaisen nationalismin paluu tuhoaa Euroopan, valittaa media tänään (Venäjä, Unkari, Puola, Katalonia jne). Populismi tuhoaa liberaalin demokratian. Some on demokatian uhka, julistaa The Economist, perässään suomalaisprofessorit.

Ja nyt sitten: kansallistunne yber alles, yli kaiken. Huomatkaa siis: tunne, kansallinen. Toisin sanoen nationalismi. Yht'äkkiä kansallinen tunteilu onkin ylvästä ja pyhää. Tohtoreiden ja median otsikot kirkuvat. "Kansallistunne on enemmän  myönteinen kuin kielteinen asia", toistelee  HS 7.6. "Suomalaiset ovat hämmästyttävän yksimielisiä....", tulkitsee HS.

Lähtemättä tieteelliseen opponointiin totean vaikkapa sen että kysyttäessä "onko kansallistunne enemmän myönteinen kuin kielteinen asia" pitää olla melkoinen veijari jos tuohon vastaa kielteisesti. Monia kiinnostaa enemmän hölmöstä kyselijästä eroonpääsy ja päästä jatkamaan Villikortin katsomista.

Kyllä on maa tyhmäksi mennyt. Sama koskee tieteilyä, yliopisto- ja pajapörrääjiä sekä rahanjakosäätiöitä, kulttuurirahastoja ja tiedeneuvostoja (stn).

Kyselyitä ilman kritiikkiä julkistavien uskottavuus kärsii. HS , ylipäänsä pintamedia, Yle sekä 'tieteellisemmät' tahot kuten Juha Sipilän propagandaministeri professori Juho Saari jakavat kyselyiden kirkuvia otsikoita auliisti. 

Ikuisesti muistan kuinka eduskunnan Tutkas-seuran seminaarissa pari Turun yliopiston tutkijaa luennoi siitä, millä kaikilla konsteilla kyselytutkimuksissa tai niiden julkistamisessa ja tulkinnoissa saadaan mikä tahansa tulos. Harvoin jos koskaan otan kyselytutkimuksia vakavasti. Kyselyt ovat uusmodernin propagandismin (uusgöbbelmismin) väline. EVA suoltaa kyselyjä virtanaan, niistä näkee heti millainen tulos on haluttu saada. Taannoin myös SAK todisteli kyselyillä tarpeellisuuttaan. Samaa harrastavat kaikki valtatahot. Siksi pysyn tahoista kaukana.

 

Miika Tervonen: Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta.
https://www.koneensaatio.fi/wp-content/uploads/Tervonen_Historiankirjoit...

Janne Saarikivi: luento 30.5.2018 (onkohan se julkaistu, tekstinä tai videona?)

e2: Kansallistunne yhdistää...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Nyt lähden pariksi tunniksi kuulemaan Strategisen Tutkimusneuvoston (STN, Akatemia, valtioneuvosto) osallisuushanketta, PALOa, sen osallisuuskokeiluja.

Me ollaan osallisia. Todellakin.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Olen samoilla linjoilla.

Ihmisten suhtautuminen kansallisuustunteeseen on "surkuhupaisa" tai vähintäänkin paradoksaalinen:
- kuuluminen EU:hun
- oma armeija
- urheilu
- maahanmuutto
- alkuperäisväestön syrjiminen
- käsitys kansainvälisyydestä
- verojen maksaminen Suomeen
- matkailu ulkomailla
- "mikä on paras paikka maailmassa?"
- leikkauspolitiikka
- makro- ja mikrotalous
- pakolaisten karkoittaminen takaisin syystä tai syyttä
- paikallisten ihmisten tukeminen tai lamaaminen
- not invented here, not in my back yard jne sloganeita

Noita kun pitkään miettii, niin kyllä lopulta hulluksi tulee itse kukakin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kahelin kertoo The Economist:n väittävän, että populismi tuhoaa liberaalin demokratian. Jos The Economist tarkoittaa tätä läntistä (EU-)menoamme niin enpä näe siinä juuri kumpaakaan, en liberalismia eli vapaamielisyyttä enkä demokratiaa sen kansanvaltamerkityksessään.

Populistinen chauvinismi ja xenofobia vain täyttävät ihmisten mielissä demokratian ja liberalismin puutteen jättämän aukon. Kun emme oikeasti ole vapaita eikä meillä ole valtaa niin olkaamme edes osa jotain menneisyydestä kaivetuista elementeistä rakennettua suuruutta, kulkenee monen ajatus.

On myös syytä muistaa mistä demokratia aikoinaan sai alkunsa: Muinaisesta Ateenasta jossa vapaat miehet huomasivat sen voiman alettaessa toteuttaa ateenalaista imperialismia ja Aegeanmeren laajuista eli silloisissa oloissa globaalia ryöstötaloutta.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

The Economist -lehden kansikuvana äskettäin oli jättikirjaimin: Uhkaako sosiaalinen media demokratiaa?

Euroopassa on jokunen hyväntuntuinen demokratian pohtija. Ranskalainen Rosanvallon kiistää enemmistöpäätösten oikeutuksen. Suomea on ainakin parinkymmenen vuoden ajan (EU-jäsenyydestä alkaen) johdettu raa'alla enemmistödemokratialla. Nytkin ns. sote vaikka yhden äänen enemmistöllä. Rosanvallonin mukaan 1800-luvun demokratia-ideaali oli keskustelu ja hionta niin kauan että kaikki voivat aidosti hyväksyä eikä kenenkään yli kävellä väkivaltaisesti.

Algerialais-ranskalainen Ranciere panee paremmaksi. Väheksyttyjen, syrjittyjen ryhmien pitää asettaa politiikan asialista uudelleen ja taas uudelleen, juuri tämä on politiikan (ja demokratian) oikeanlainen määritelmä. Ei siis keskitettyä sosialismia, ei työmarkkinajärjestöjen pakkovaltaa, tuskin ay-liikettä, tuskin ns. työväenliikettä (ainakaan ylhäältä tietävänä).

Ei Suomessa tällaista haluta ymmärtää eikä omaksua. Eivät myöskään politiikan tutkijat. Tutkijat jauhavat vain populismia eli syrjäytettyjen tyhmyyttä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Itse asiassa meidän n.s. demokratian suurimpia ongelmia on "enemmistön diktatuurin" asemesta sen soveltamisen kapeus. Sitä ei ole tarpeeksi talouselämässä ja hallinnostakin sitä koko ajan siirretään liikesalaisuuksien kätköihin yhtiöittämällä ja yksityistämällä.

Toisaalta meille esitetään demokratian olevan vain edustuksellisuuden aritmeettisesti laskettuja voimasuhteita. Siten päästään tuohon sote vaikka "yhden äänen enemmistöllä" -ajatteluun jolla silläkin ollaan viemässä kansalaisten edustuksellisesti käyttämää valtaa kunnissa ja niiden liitoissa osakeyhtiöille. Pahainta ja tehokkainta demokratiaa on kuitenkin kansalaisten suora ja osallistuva sellainen.

Ay-liike kai on kansalaisten demokraattista eli kansanvaltaista oikeutta ajaa etuaan yhteenliittymällä ja yhdessä toimimalla. Samaten sosialismin yksi oleellinen osa on yhteiskunnan kaikki alueet lävistävä demokratia joten en sulkisi sitä ulkopuolelle vaan pitäisin nimen omaan yhtenä mahdollisena tapana järjestää yhteiskunnallisia suhteita niin, että demokratiakin toteutuu mahdollisimman laajana.

Mutta sikäli olen Kahelinin lainaamien ajattelijoiden kanssa samaa mieltä, että demokratiaan vaaditaan lisää diskuteerausta ja erilaisten vähemmistöjen omaa edunvalvontaa. Kuulummehan koko ajan monissa suhteissa kaikki kokoajan johonkin vähemmistöön, luultavasti useampaan vähemmistöön kuin enemmistöön.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Erittäin hyvä huomio Myyryläiseltä:

"Kuulummehan koko ajan monissa suhteissa kaikki kokoajan johonkin vähemmistöön, luultavasti useampaan vähemmistöön kuin enemmistöön."

Vähemmistön koostumus ja sijainti vaihtelee koko ajan, kukin on helppo painaa alas, yksi kerrallan ja vuoronperään. Mutta lopputulema kaiken kaikkian on että pieni eliitti pallottelee massoja (vähemmistöjä vaihtelevalla kokoonpanolla) mielin määrin.

Eliitin vastaisuus (jota nykytutkijat kutsuvat "populismiksi") on siis perusteltu, tarpeellinen, hyvä asia.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #6

En vetäisi populismin ja eliitinvastaisuuden välille yhtäläisyysmerkkejä.

On toki totta, että populismi on ylensä eliitinvastaista mutta siihen sisältyy muutakin. Etenkin populismin oleellinen piirre on puuttuminen vain pintailmiöihin eikä juurisyihin joista eliitin valta kumpuaa.

Sen sijaan laajalta osin populismi on eliitin työkalu jolla ihmisten aiheellista tyytymättömyyttä ohjataan mihinkään vaikuttamattomaan älämölöön. Tästä ovat mainioita esimerkkejä suomalaiset populistiset liikkeet E.Henttusesta V., S. ja P.Vennamon kautta T.Soiniin. He kaikki olivat sitäpaitsi itse elitistejä jotka ovat sitä puolta itsessään eri tavoin yrittäneet peitellä. V.Vennamolla kerrotaan olleen erikseen nuhraantuneita ja huonosti istuvia pukuja niitä tilanteita varten kun "kentän miehet" tulevat käymään ja T.Soini kirjoitti itsestään kirjankin maisterisJÄTKÄnä.

Niinpä kaikki eliitinvastisuus ei ole populismia eikä kaikki populismi eliitinvastaista.

Meidän pitäisi ainakin nykymuotoisen populismin asemesta päästä pureutumaan juurisyihin mutta silloin päädymmekin ihan nykyisen talousjärjestelmän ja tuotantosuhteiden perustaan. Se olisi aidosti eliitinvastaista, ainakin nykyisen, mutta onko se enää populismia?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos riviin pannaan seisomaan kymmenen eriväristä maahanmuuttajaa, niin kenet heistä tavallinen suomenkielinen tossunkuluttaja tunnistaa suomalaiseksi?

Sen joka puhuu suomenkieltä. Strömsössä testi ruotsinkielellä tuottaa samanlaisen kielipohjaisen vastauksen.

Pitäisi kyetä katsomaan asiaa niiden turvallisuustunteen kannalta joilla ei ole halua, voimaa eikä tarvetta pyrkiä julkisuuden valokeilaan. Ja heitä on Suomessa paljon.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Mitä Italia tänään, sitä muut huomenna:

Uusi pääministeri Giuseppe Conte siteerasi eilen Dostojevskin puhetta Puskin-juhlasta 1880:

Jos "populismi "on hallitsevan luokan asenne kuunnella ihmisten tarpeita, ja jos "anti-system" tarkoittaa pyrkimistä ottaa käyttöön uusi järjestelmä, joka poistaa vanhat etuoikeudet ja vallan kuorrutukset, niin nämä poliittiset voimat [Lega ja Cinque Stelle] ansaitsevat molemmat luokitukset".

Dostojevski vietti piktiä aikoja Italiassa.

Minä luin Roomasta palattuani työkomennukselta (Suomea väitettiin läntisen ajattelun umpiperäksi) muutaman Dostojevskin romaanin, joskin media väitti lukijaa Paavo Väyryseksi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ei tarvita eduskuntatason tutkimusta vaan ihmisjärjen käyttöä:

Harras suhde uskontoon on värittänyt parin vuoden puoluejäsenyyden vimmalla sdp:n puheenjohtajaksi pyrkineen Timo Harakan lapsuutta. Hän kasvoi Keski-Suomessa mykkien uskovaisten ottovanhempien huostassa.

Opiskeltuaan teatteritaiteen maisteriksi hän jätti Vihreä puolueen ja kääntyi demariksi kirjoittaen aluksi EU:n talousasioista muutaman kirjan unohtamatta mainita tavantakaa Björn Wahlroosia.

Sellaisesta isot pojat tykkäävät joka harrastaa oikeita asioita. Tuntee ainakin termit.

Tarvittaisiin ajatusta uskonnon vaikutuksesta piiloagendana nykyisen sdp:n toimintaan unohtamatta muutaman vuoden puoluejösenyyden voimalla sdp:n päälehden päätoimittajaksi valittua Oulun piispan poika Mikko Salmea.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos katutason tallaaja katsoo eduskuntataloa edestä päin, se näkyy korkealla ja eduskunnan tutkimus jossakin näkymättömissä vielä korkeammalla, koska suomalaisia johdetaan yläpuolelta, eikä edestä, kuten on väitetty.

Esitettyäni kirjassani "Rooma opettaa" (6/2015) eräitä provokatiivisia väitteitä, järjestetiin (8/2015) Kansalaistorilla eduskunnan edessä suuri mielenosoitus "Meillä on unelma" vastustamaan kansanedustaja Olli Immosen jotakin ajatusta.

Aikaisemmin Immonen oli toiminut teollisuusvartijana, minä valtion keskushallinnon vahtimestarina. Tämä on oleellista ymmärtää miten suomalaisia luokitellaan, so. karsinoidaan.

Esim. väitin, että "Rooma citta aperta = avoin kaupunki jonka vetovoima piilee sen asukkaissa. Ruotsissa ajatellaan melko lailla samalla tavalla. Jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat individualisteja, icke nationalist. Sen sijaan Suomessa kaikki on kansallista, toisin sanoen "natsionalist": teatteri ja kirjallisuus, Runeberg ja Klinge, Kolbe ja Sofi, sekä kaksi kansallista kieltä."

Tämän seurauksena Paavo Väyryselle perustettiin oma Kansallispuolue johon minun kuviteltiin menevän mukaan, jotta minut olisi voitu Hesarissa leimata uusnatsiksi.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Roomalaisten "Citta aperta" on varsin uusi keksintö. Aiempia aikoja ja nykyisyyttäkin kuvannee latinankieliset ilmaukset "extra muro" ja "intra muro". Niitä olen kuullut roomalaistenkin käyttävän.

Taitaapa moneenkin kulttuuriin kuuluvaan kansainväliseen avoimmuuteen liittyä kuitenkin oman erityisyyden ja erinomaisuuden korostaminen, joskus jopa nurkkakuntalaisuuteen saakka. Roomassakin niin, että roomalainen on oikea roomalainen vasta asuttuaan molempien vanhempien puolelta seitsemässä sukupolvessa Kaupungissa. Jopa helsinkiläiset ovat armollisempia ja avoimempia muutokselle hyväksyessään vain kolmessa polvessa asuneita joukkoonsa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #13

Ymmärtääkseni jopa natsit kunnioittivat "citta apertaa" jättäen tuhot tekemättä Rooman valloitettuaan. Luulisin ilmaisun synnyn liittyvän juuri tuohon.

https://en.wikipedia.org/wiki/Rome,_Open_City

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #14

Epäilenpä, että natsit eivät tuhonneet Roomaa, ensimmäistä valtakuntaa, koska pitivät omaansa kolmantena. Sillä siis oli hyvin vähän tekemistä avoimmuuden ja sen kaltaisen kansallisuustunteen puuttumisen kanssa. Natsithan osoittivat jo nimeään myöten olevansa kansallisia ja elivät hyvinkin sen mukaan tuhoten muita hyvinkin kansainvälisiä kaupunkeja, m.m. hyvin itsetuhoisesti oman pääkaupunkinsa.

Mutta totta, ilmaus "citta aperta" syntyi juuri tuosta tilanteesta Rönkön mainitsemassa R.Rossellinin samannimisessä elokuvassa.

Toisaalta Rooma on myös F.Fellinin "La dolce vita:n" kaupunki - ja paljon muuta, ikuinen kun kuulemma on.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #15

Kiitosta kuulunee natseja enemmän italialaisille vastarintamiehille jotka välttääkseen tuhoisan kaupunkisodan avasivat kaupungin portit.

Historian kiemuroihin kuuluu sekin etteivät monetkaan italialaiset halua kuulla tänäänkään olevansa sosiaalidemokraatteja, so. Mussolinin kollaboraattoreita, kun taas meillä tannerilaisia pidetään mitä suurimpina isänmaanystävinä, mutta meillä olikin eri vihollinen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #16

Historiassa todella kiemuroita riittää ja myös II Maailmansodassa. Sen alussahan me olimme Mussolinin kanssa samalla puolella, myös meidän tannerilaisemme. Italialaiset vain antautuivat vuotta meitä aikaisemmin vaikka Mussolini ja hänen "salolaisensa" eivät milloinkaan. Heistä viimeiset kukistettiin vasta huhtikuussa 1945.

Natsit laskettiin melko rauhassa moniin kaupunkeihin ilman kaupunkisotaa, m.m. Pariisiin jonka liittoutuneet saivat myös takaisin ilman kaupunkisotaa. Ei se ole mikään kansainvälisen anti-nationalistisen kapunkipolitiikan merkki. Sellaisia kannattaa etsiä, jos haluaa, rauhanajan elämästä ja suhtutumisesta erilaisuuteen. Sellainen on esimerkiksi nykyinen Berliini vaikka siellä vasta armotonta kaupunkisotaa aikoinaan käytiinkin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Karsinoinnista vielä: opiskeltuani vahtimestarin työn ohella ylioppilaaksi valmistuin aikanaan ekonomiksi Helsingin kauppakorkeasta, ja pääsin (kutsuttiin?) virkamieheksi kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Legendaarinen kansliapäällikkö Bror Wahlroos opasti nuorempia ystävällisesti olematta luulemasta itsestään liikoja, sillä vasta toimistopäällikkötasolta ylöspäin voisi kuvitella ymmärtävänsä Etelärannan tason asioita.

Elämäni suuri leimautuminen oli tapahtunut yo- keväänä -72 kun Suomen Sosialidemokraatti lehden toimittaja Anu Linnanahde käveli yllättäen työpaikalleni vesihallitukseen Pohj.Espa 37, laittoi mukanaan tuomansa valkolakin päähäni, napsautti kuvan, jututti vähän ja laittoi lehden etusivulle isolla otsikolla, että vahtimestari kirjoitti 5 ällää!

Maalaispoikana en ollut ollut minkäänlaisen poliittisen toiminnan kanssa missään tekemisissä.

Rehtori arveli minua yritettävän häpäistä!

Sittemmin olen aika lailla miettinyt juutalaisten leimaamista toisen opettajani toppuuteltua intoani iltakoulussa sillä itäsuomalaisen on lopulta hyvin vaikea menestyä Helsingissä. Vaikka ei kai se niin vaikeaa ole kunhan ymmärtää tarvittavan asennetta, resursseja kuulema toki löytyy.

Näitähän nyt tulee mieleen sopivasti Nikas Herlinin muistoksi. Nimittäin kymmenisen vuotta sitten sain Anneli Jäätteenmäeltä kutsun seminaariin Keskustan puoluetoimistolle. Englanninkielisissä alustuksissa pohdittiin Itämeren suojelua Matti Vanhasen, Ilkka Herlinin ja erään EU-tyypin johdolla.Tunnelma oli hyvin outo. Miksi olin siellä? Ikäänkuin väärässä paikassa. Minuthan oli leimattu ihan muihin porukoihin.

Loppujen lopuksi Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi ovat parhaiten todenneet julkisuudessa, että ei koskaan tule paluuta suomalaiseen politiikkaan. Kiviniemi onkin näköjään pestattu Kaupan valiokuntaan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tänään kysellään miksi sisällissodan riemuvuotta on juhlittu rauhallisesti puolibolsujen kielellä vaikka kouluissa kaikille opetetaan ruotsia jota ilman ei voi ymmärtää Suomen historiaa?

Koska Paavo Väyrynen sai puolueen, Erkki Tuomiojalle perustettiin yhdistys Historioitsijat ilman rajoja. Onnistunut historia on hyvässä hoidossa.

PS. valta on elävien ihmisten kielessä, diskursseissa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

-Bolshevistinen rauhallisuus = kansankulttuurin hiljainen hautautuminen elävältä

Uudella helikopteriperspektiivin ilmaisullaan Juha Sipilä vakiinnuttaa paikkaansa suomenkielisen ilmaisun historiassa.

-Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

Tätä presidentti Koiviston muistosanoiksi sanottua lausetta Timo Soini ylisti syvällisimmäksi mitä suomenkielellä kyetään ilmaisemaan.

Jossakin on sylttytehdas.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Epäilenpä, että bolsheviikit olisivat aikanaan kokeneet J.Sipilän pilkkaavan heitä. Onneksi eivät joutuneet kokemaan vielä tätäkin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Väyrynen sai puolueen, Tuomioja yhdistyksen ja Soini ulkoministerin viran minipuolueella.

Ettei yhdenkään mieltä pahoitettaisi. Minkä teet yhdelle pienimmistä, teet myös minulle. Över öga.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset