Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Vapaa mieli Helsingin yllä muinoin - miten kruunun haka muotoutui

  • Pukki - Lammas - Tiikeri - Puhveli - Pantteri - Karhu
    Pukki - Lammas - Tiikeri - Puhveli - Pantteri - Karhu

Kruunun haka oli lehmien laidun ja hevosten kirmailutanner. Taloja kallioiden laelle alkoivat rakentaa ruiskumestari, merimiehen leski, rakennusmestarit, arkkitehdit. Ihmisten leikkisä luovuus ja vapaa mieli sai vielä liihottaa. Kruunu tai senaatti ei kahlinnut toisin kuin kaavoittajat ja lautakunnat nykyään. Syntyi taloja ja pihoja joita tänään voi ihailla mutta jotka joutuu etsimällä etsimään.

Kruununhaka-seura ja talojen asukkaat esittelivät talojensa tarinoita neljän tunnin kierroksella.

Ruiskumestarin talolla on ikää 200 vuotta - Helsingin vanhin paikallaan seissyt puutalo. Noina aikoina tiedettiin mihin talo kuuluu rakentaa: kalliolle. Yhä tänään pihan keskellä pilkistää kallion laki. Toisin tehdään tänään. Laajasalossa kallio räjäytetään talojen tieltä, tilalle rautaverkko. Suomen tarina kaartaa kallion laelta takaisin syvänteeseen. Espoossa ihmiset ängetään tunneliin jottei meri häikäise silmiä. Alaspäin on kaupunkien mieli. Nimillä kyllä pelehditään - Kruunuvuorenselkä, Kruunuvuorenranta, Kruunusillat, Kruununhaka. Paitsi että kruunulla ei enää ole vuorta. Turhaan kaupittelette kruunurannan asuntoja. Kuka syvänteeseen muuttaisi.

Merimiehen leski oli rakennuttanut ruiskumestarin talon viereen monikerroksisen kivitalon. Tänäänkin se hyvänä seisoo. Kuinka tuollaisia temppuja tehtiin 1800-luvulla? Merimiehen leski?

Leikkisän mielen näyte löytyy Puhvelin korttelista Kruununhaassa. Kadulle se ei näy, mene sisäpihalle. Talon rakensivat arkkitehdit, Lars Sonck mainittiin. Talo on U:n muotoinen kuten muutkin esitellyt talot. Kymmenen vuotta Puhvelin taloa rakennettiin. Kolme puoliympyrän muotoista ulkonemaa sisäpihalla tekee talosta leikkisän. On alapiha ja on yläpiha, taisi olla tornejakin. Talon väliseinien paksuudeksi kerrottiin puoli metriä, ulkoseinien paksuudeksi mainittiin metri tai puolitoista. Eihän taloa väräyttäisi edes Naton pommit. Kerroksia viisi mutta silti asuntoja vain 17, keskikoko 250 neliötä, suurin asunto 550 neliötä. Ei, en ihaile suuruutta vaan talon leikkisyyttä, moni-ilmeisyyttä, sisäpihan kodikkuutta. Talosta huokuva vapaan mielen lento on Helsingistä ja kaupungeista tuhottu. Jätkäsaaresta, Kalasatamasta, kaupungeista ylipäänsä on tehty yksitotisia vankiloita, synkkiä taloja limikkäin ja päällekkäin, asunnot vankisellejä, parvekkeet toisissaan limi.

Muoto seuraa funktiota, tätä he ovat jankanneet viimeiset 100 vuotta (funktionalismi). He eivät tiedä mitä ovat ihmismielen funktiot. Ihminen ei ole kulmikko eikä laatikko. Kaavoittajat ja laatikkopiirturit vääristävät ihmiset oman ahneutensa ja valtansa jauhokkeeksi. Massaa, massaa, massaa, lisää massaa, massaa, massaa - siinä heidän kuvittelukynsä.

Ikinä en olisi keksinyt Karjalan vaakunaa Elisabethin kadun ylätornissa. Talon ulkoseinästä puolikas on graniittia, toinen puolisko betonia, saumassa konkurssi. Karjalaisten yhteisö talosta piti tulla, keittiöineen, pesuloineen, kaikkineen, eri-ikäisille. Tätä taloa tsaarin ohrana vahtasi mutta jäi toiseksi. Terroristit - tänään heitä kutsutaan jääkäreiksi - tulivat taloon metsänistuttajiksi verhoutuneena, oikeasti matkustaakseen Tornion kautta terroristien leirille Saksaan (terroristeja suhteessa valtioon, esivaltaan). Nämä kansalaistottelemattomat ja tsaarihallinnon kannalta rikolliset poistuivat talosta takakadulle ohranan vahdatessa Liisankadulla. Kunnes yksi terroristi joi itsensä junassa niin humalaan, että unohti repun junaan ja reitti paljastui.

Toinen talo Elisabethin kadulla, moni-ilmeinen sekin, sisäpihalta nähtynä. Rakentajana rakennusmestari, siihen ei tarvittu arkkitehtitoimistoa, ei lautakuntaa, ei Swecoa, ei rakennuslupaa. Lenin ja Maxim Gorki tapasivat talossa toisensa. Kruununhaka - se onkin ollut tottelemattomuuden pesä, aikansa ainopennanen. Missähän talossa Kekkonen täällä vieraili, omaa kumoustaan hoitamassa.

Monen talon yhteydessä vilahti kirjailijoiden, näyttelijöiden ynnä muiden nimiä, Paasilinna, Kilpinen, Linnus, vaikka ketä. Pantterin korttelissa taloaan esitellyt asukas taputti itselleen kun sai kerrottua että sukupuussaan oli ollut eduskunnan oikeusasiamies, kahteenkin kertaan. Kuulijat eivät tajunneet taputtaa. Yksi talo oli kerran ollut kenraaleja täynnä, hirmuisesta Haartmanista alkaen.

Neljän tunnin kierroksen pääsanoma: mielen vapaus.

Kruununhaassa mielen vapaus on kukkinut joskus, ei kaikkialla mutta siellä täällä. Vapaan mielen jälkiä on tänään vaikea löytää ja havaita. Jäljet ovat hautautuneet tylsän rakennusmassan alle, kaupungin ahneuden ja ylimielisyyden alle. Myös oma mielemme on turrutettu vankilamaiseen fyysiseen ympäristöön. Emme osaa muuta enää edes kaivata ja kysyä.

Kuuntelin kirjailija Donna Leonia Akateemisessa. Venetsia on menetetty, Venetsiaa ei enää ole, hän sanoi. Venetsian tuhoaa 33 miljoonaa turistia joka vuosi. Oikeita asukkaita on 55 000. Heille kaupunki on sietämätön ja kuollut. Venetsiaa ei enää pelasta mikään koska kaupungin johto kieltäytyy suitsimasta turismia. Donna Leon muutti itse pieneen salaiseen sveitsiläiskylään.

Helsinki, Suomi, kaupungit ja kunnat kulkevat täsmälleen samaa polkua kuin Venetsia, Barcelona ja Amsterdam. Helsingin johto kiljui kesällä riemusta kun yhtenä päivänä kaupungissa kävi 16 000 risteilijäturistia. Senaatintorilla turistilla on 5 minuuttia aikaa pakollisen selfiensä ottoon. Torin laidat pörisee laivaturistien busseja. Kulttuurin mieli?

Suomea tai maailmaa ei tuhoa muuttoliike, ei maahanmuuttajat vaan turistien ahnehdinta. Lapin tunturitkin, tunturinäkymät Kaunispäästä alkaen tuhotaan turistien tieltä. Donna Leonin lailla pakopaikkaa on alettava etsiä tänään. Pyhän joen töyräältä se ehkä löytyy.

Vapaa leikkisä mieli on Suomesta, rakentamisesta ja ihmisiltä tuhottu. Kalliot poroksi.

 

Donna Leon ja Venetsian tuho. Yle 15.8.2018.

Mari Vaattovaara: Helsinki ei ole kestävä. HS 20.8.2018.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Sama juttu kaikkialla. Kun saaristossa katsoo vanhoja kalastajakyliä tulee mieleen, että sellaista ei saisi enää rakentaa. Liian lähellä vettä. Merelle ei rakennus saa näkyä. Jos saa, väritys määritellään tarkasti ja siihen pitää olla Elyn ja museoviraston puoltava kanta.

Itse istun kunnan teknisessä lautakunnassa, yhteensä yhdesän henkeä, pohtimassa virkamiehen esitystä siitä saako lahonneen venevajan tilalle rakentaa uuden. Rakennuslautakunnassa tiirailevat värikarttoja, onko rakennuksen keltainen luvassa määritellyn sävyn keltainen vai pitääkö asettaa uhkasakko talon uudelleenmaalamiseksi. Tuon talon ullakkoa ei saa muuttaa asuinrakennukseksi koska ikkuna-ala ei riitä eikä sellaista voi tehdä muuttamatta julkisivua. Entä täyttääkö tuon vanhan koulun puinen sisäovi palovaatimukset jotta siellä yrittäjä saa myydä pitsaa?

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Pari lainausta Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaaran HS-haastattelusta (linkki yllä):

”Ekonomistit ja rakennusteollisuus päättävät meidän asumisesta. Pienissä asunnoissa on kalleimmat neliöt ja parhaat voitot. Suomeen on tulleet sen takia jo kansainväliset kiinteistösijoittajat”, Vaattovaara sanoo.

Kaupunkiprofessori palauttaa mieliin hyvinvointivaltion visionäärin, sosiaalipoliitikko Pekka Kuusen 1960-luvulla esittämän varoituksen, ettei asuntotuotantoa pitäisi rakentaa hetkellisen kysynnän mukaan. Kuusi myös ennusti, että 1980-luvulla olisi päästy ”yli kaksiokauden”.

Toisin kävi: ”Helsinki kasvaa kovaa vauhtia. Nyt rakennetaan kiireellä kaupunkia, joka ei ole kestävä”, Vaattovaara sanoo.

”Köyhille rakennetaan hellahuoneita. Pelkään, että meille tulee huono-osaisuuden kasaumia.”

Vaattovaara pitää virheenä, että valtio tukee yksiöiden rakentamista. Rakennusteollisuus kiittää: ”Se on hyvätuottoista hommaa”, Vaattovaara sanoo.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Länsi- Pasilaa rakennettaessa tehtiin massiivisia louhintatöitä. Kalliot piti saada mataliksi. Alettiinkin kysellä, eikö suomalainen insinööri ja arkkitehti osaa rakentaa kalliolle, olihan paikalla ollut puutaloja jo kauan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset