Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Urbaania populismia Helsingin Jätkäsaaressa - kuvasto

  • Rantaelämää Helsingin Jätkäsaaressa (kuva ei ole lavastettu)
    Rantaelämää Helsingin Jätkäsaaressa (kuva ei ole lavastettu)
  • Jätkäsaaren Betoni
    Jätkäsaaren Betoni
  • Urbaania populismia Helsingin Jätkäsaaressa - kuvasto
  • Tähän kolme kerrosta lisää, päättivät SRV ja Helsingin kaupunki.
    Tähän kolme kerrosta lisää, päättivät SRV ja Helsingin kaupunki.
  • Naapurit käsikopelolla. Parvekkeet hankaa vastakkain. Tilallista asumisväljyyttä.
    Naapurit käsikopelolla. Parvekkeet hankaa vastakkain. Tilallista asumisväljyyttä.
  • Vuotava talo. Kupruileva tapetti.
    Vuotava talo. Kupruileva tapetti.
  • Sarjallisuus
    Sarjallisuus
  • A bidge over troubled street (silta yli synkän kadun)
    A bidge over troubled street (silta yli synkän kadun)
  • Minimoitua asumista. (Elämän sisältö?)
    Minimoitua asumista. (Elämän sisältö?)
  • Merimaisema Lauttasaaren suuntaan
    Merimaisema Lauttasaaren suuntaan
  • Ryhmärakennettua yhteisöllisyyttä. Verhottu.
    Ryhmärakennettua yhteisöllisyyttä. Verhottu.
  • Sörnäisten siirtovankilako?
    Sörnäisten siirtovankilako?
  • Tekokumpujen takana voi olla meri (isovallit sivummalla)
    Tekokumpujen takana voi olla meri (isovallit sivummalla)

Ohessa kuvastoa Helsingin Jätkäsaaresta kesältä 2016 ja 2017. Katso ja nauti.

 

Helsingin kaupunki satsaa Jätkäsaaren uuteen kaupunkiympäristöön noin 700 miljoonaa euroa, kertoo projektinjohtaja Outi Säntti.

 

Mari Vaattovaara: ”Ekonomistit ja rakennusteollisuus päättävät meidän asumisesta ... nyt rakennetaan kiireellä kaupunkia, joka ei ole kestävä."



Asuntomessujen toimitusjohtaja Harri Tuomaala Helsingin kaupungin nettisivulla: ”Suomi on jo nyt asumisessa ja elämisessä maailman kärkimaa. Jätkäsaari on kiinnostava urbaani asuinalue, jonka erityispiirteitä ei näe ohi ajamalla tai edes kävelyllä.

 

Jätkäsaari-tapahtumassa on kestävän kaupunkikehityksen seminaari, kertoo Hgin kaupunki.

 

Kaupungin nettisivu:
Yhteisöjen rooli vahvistuu: porukat rakentavat ja korjaavat asuntoja ryhmissä ja tulee lisää ryhmärakentamisen palveluja.
(Oheisessa kuvassa Jätkäsaaren ryhmärakennettu talo harmaine verhoineen, ulkopuolisilta suljettu.)

 

Purkakaa ankea Jätkäsaari heti, neuvoi saksalainen Art-lehti.

 

Helsingin kaupunki: ”Tavoitteena on tuoda merellistä kaupunginosaa paremmin esille”.  - Mutta miksi näkymä aavan meren suuntaan kätketään korkean vallin taakse? Entä kuva 'merimaisemasta' Lauttasaaren suuntaan (ohessa).

 

Helsinki rahastaa kaavoituksella ja tonteilla. Kuka maksaa tämän rahastuksen? Sen maksavat velkojensa alle nuutuvat asukkaat. Eikö tämä ole ihmisten hyväksikäyttöä, mafiamaista ja laitonta. Näin perustelee Osmo Soininvaara kaupungin harjoittamaa rahastusta, yleistä maantapaa Suomessa: ”kenelle kuuluu maankorko ... maankorko kuuluu minusta aivan ehdottomasti kaupungille. ...maankoron konfiskoimista kunnalle...

 

”Nolla asuntoa, nolla euroa tuloja Helsingille”, sanoi Otso Kivekäs Hgin valtuustossa 29.8.2018. Kaupunki siis hankkii jättimäiset, suurelta osin perusteettomat ja laittomat tulot ihmisten asumisella. Valtuustosalia myöten tätä hoetaan moraalisena pakkona. Mafiamaista toimintaa jota harjoittaa kaupunki.

 

”Jätkäsaaren kaltainen liikennesumppu”, mainitsi Ville Jalovaara Hgin valtuustossa 29.8.2018. (Tiettävästi sadat rekat jyrää parvekkeen alta päivittäin laivaan ja laivasta ulos.)

 

Euroopan Keskuspankin ja Suomen Pankin rahankylvö liike-elämälle (”määrällinen elvytys”, quantitative easining) yhtyneenä kaupungin ja sen johdon rajattomaan ahneuteen mahdollistaa Jätkäsaaren kaltaisen kuplarakentamisen. Vaihtoehto EKP:n ja SP:n politiikalle olisi ollut ja on ns. aurinkoraha tai kansalaistulo ihmisille.

 

 

Uusi asuntomessutapahtuma Jätkäsaaressa (linkki).


Mari Vaattovaara: Suomalaisia miniasuntoja kauhistellaan jo ulkomailla. HS 20.8.2018.


Osmo Soininvaara: Kenelle kuuluu maankorko?


Salla Jokela: Kuka määrää kaupungin identiteetin?


Pasi Toiviainen: Myytti tiiviistä ekokaupungista.


Lisää kuvia Jätkäsaaresta facebookissani. Kuvat olen ottanut itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Suomesta löytyy kaupunkirakentamisen alalla todella vähän mitään kunniallista viimeisten vuosikymmenien ajalta. Suomen suurella maaseudulla tilanne on suuria kaupunkejakin katastrofaalisempi. Hämmentävää on se, miten hiljaa kansa on ja tyytyy siihen, mitä ylhäältä annetaan ja maksaa itsensä kipeäksi ala-arvoisesta asuinympäristöstään, johon se on tuomittu elämänsä ajaksi.

Käyttäjän Lauri-PekkaAlanko kuva
Lauri-Pekka Alanko

Kansalle riittää, että saa autopaikan asfalttipihalle, valitettavasti.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Minusta miniasunnot ovat pääkaupunkiseudulla ihan ok. Yhden ihmisen oman asumisen tarve tulee tyydytettyä pienemmällä rahalla, eikä tarvitse monen muun suurkaupunkilaisen tapaan asua vielä aikuisenakin kimppakämpissä, kuten Lontoossa on esimerkiksi ihan yleistä.

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Olet ilmeisesti sitä mieltä, että ihmisarvoiseen elämään riittää se, että on paikka sängylle, muutamalle vättämättömyystavaralle ja ehkä peseytymiselle ja aamiaisen laittamiselle?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Höh, ihmisarvoko kadoksissa?? Nuorena sinkkunaisena nautin joka päivä omasta 16-neliön vuokrayksiöstäni Urheilukadulla Helsingissä. Siihen kuului vielä normaalinkokoinen kylpyammekin. Keittiö oli toki miniversio, mutta yksi iso ikkuna koko huushollissa antoi valoa ja iloa joka nurkkaan. Asennekysymys.

Enpä siellä juuri muuta syönyt kuin paistoin munakkaita ja keitin vieraillenikin monet kahvit lämpöisten pullien kera. Ei sitä paljoa ihminen tarvitse muuta kuin oman rauhan, jonka kyllä hyvin sietää, kun saa hyvän sängyn ja kunnon pöydän tuolin viereen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Palataanko yhteiskeittöihin ja kommuuneihin, nämä olivat Neuvostoliitossa suosittuja.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Soininvaara, Sauri, Sinnemäki, Amos Rex (kungen), rakennusoikeudet

Median huoneentaulu:

-Ettei yksikään joka seniorikieltä diggaa, himmaile, vaan svengaa täysillä.

Siinä on luottamus, luottamus, luottamus. Siinä on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Siinä on kaikki. Elämä on ihmisen parasta aikaa. Allsång på Skansen. Valtaa uhkuva ylipormestari.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Muutama viikko sitten Kruununhaka-seura järjesti esittelykierroksen kymmenkuntaan taloon Kruununhaassa (US-blogini aiheesta). Joissakin taloissa oli aikoinaan ollut yhteisiä tiloja: keittiö, ehkä ruokailutila, pesula ym. Kaikki ne olivat jääneet pois käytöstä. Johonkin tyhjentyneeseen tilaan piti rakentaa sauna mutta tekemättä oli jäänyt. Sentään pihan kaunistelusta oli muutamassa talossa innostuttu.

Nyt yhteisten tilojan ideaa markkinoidaan uutena Jätkäsaaressa. Kuinkahan siellä käy vuosien mittaan.

Itse asumassani kiinteistössä on uudehko pesulahuone, kolme pesukonetta ja kuivatushuone. Ne ovat erittäin suositussa käytössä. Kerran kysyin voitaisko pitää talkoot pihan siistimiseksi. "Yksin saisit puuhata", oli vastaus.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Mitä mahtaakaan tarkoittaa ihmisen nopeutuva ekologisen maiseman muokkaaminen, jonka lopulta väitetään tuhoavan meidät...kun elämä kuitenkin pysyy riippuvaisena maapallon biologisista ja geokemiallisista järjestelmistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Geokemia

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Varmaan menen sivuun Liisa Polameren hyvästä kysymyksestä, mutta minua askarruttaa sana kaupunkiekologia. Monesti "kaupunkiekologian" nimissä sanottu kuulostaa arveluttavalta. Se ei katso yhteiskunnan kokonaisuutta ja kaupunkia ulkoa vaan hyppää suoraan kaupungin sisään ja sisältä käsin johtaa milloin mitäkin pakkoja yli koko yhteiskunnan (tai maapallon). Esim. "tiivistämisen" käsite otetaan liian kaikenkattavana ja itsestäänselvänä. Tällaista teoretisointia kohtaan olen epäileväinen, tieteellinen epäilijä.

Tämä pohdiskelu sai taas eilen uutta pontta kun huomasin että Helsingin yliopiston uusi rehtori Jari Niemelä on kaupunkiekologian professori, ja myös WWF:n puheenjohtaja. Hänet on pantava erityisseurantaan. (Muuten, kilpailija Liisa Laakso kyseenalaistaa rehtorin valinnan asianmukaisuuden.)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Karut ja tiiviit kaupunkimaisemat herättävät kysymyksiä...et mennyt ollenkaan sivuun.

Hyvä kun laitoit Helsingin yliopiston uuden rehtorin, Jari Niemelän erityisseurantaan.

Jokaisen kansalaisen tulisi lukea varsin kattava teos, Kuudes sukupuutto. Se saa parhaassa tapauksessa, kovapäisimmänkin ansioituneimman filosofin, poliitikon tai grynderin ajattelemaan asiaa erilaisista näkökulmista.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #11

Olen aina arvostanut vihreidenkin joskus ajamaa tiivistä kaupunkia joka jättää ympärilleen enemmän luonnollista, luonnonmukaista ja luonnonvaraista tilaa kuin harvaanasutut pientaloghetot.

Mutta en haluaisi yhdistää tässä suhteessa adjektiiveja "karu" ja "tiivis". Käsittääkseni tiiviin ei tarvitse olla karua. Sellaiseksi se kuitenkin näyttää muodpostuvat liian suuria kokonaisuuksia kerralla suunniteltaessa ja toteutettaessa sekä "havainnekuvin" markkinoitaessa. Tästä kai on käytetty nimeä "aluerakentaminen". Viihtyisempää on syntynyt pienempinä paloina ja pidemmän ajanjakson aikana suunnitellen ja toteuttaen, sillee kerrostaen.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

#12

"Mutta en haluaisi yhdistää tässä suhteessa adjektiiveja "karu" ja "tiivis"."

Assosiaatio syntyi blogin kuvista, erityisesti 16 - neliöisen ampiaispesämäisen talon rakentamisen vaikutuksista ympäristöön. Ajatus vertautui ihmisen käden aiheuttamaan hiilijalanjälkeen avaohakkuualueiden biodiversiteettiin.

"Viihtyisempää on syntynyt pienempinä paloina ja pidemmän ajanjakson aikana suunnitellen ja toteuttaen, sillee kerrostaen."

Jos ymmärrämme tämän samalla tavalla, niin Tapiola olisi malliesimerkki ihanteellisesta rakentamisesta ihmiselle ja muulle luonnolle, jos sen alkuperäinen, Heikki von Hertzenin ajatus hyvästä asuinympäristöstä säilytetään.

Toisaalta, tänä päivänä, minne ovat kadonneet pihapuussa pesineet sepelkyyhkyt, puukiipijä, oravat, rusakot...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Itse ajattelin, myös noiden kuvia katseltuani, ettei karuus ei tule tiiveydestä eikä viihtyisyys väljyydestä.

Asun ihan n.s. vanhan Tapiolan kupeessa ja olen aina pitänyt sitä ylimarkkinoituna hömppänä. Epäonnistunut yritys yhdistää mainostettu mukaluonnonläheisyys muka kaupunkilaisuuteen. Siellä on menetetty molempien hyvät puolet saavuttaen kummankin ongelmia. Toki pahempiakin aluerakentamisen "kukkasia" on saatu aikaiseksi.

Tällä hetkellä "tapiolalainen" elämänmuoto tarkoittaa liikkumista yksityisautolla kun palvelut on "liiian" kaukana ja nimbyttelyä tiivistämistä vastaan.

P.s. Meidän pihallamme temmeltävät niin rusakot kuin oravatkin. Pikku heiluhännät jopa suuttuvat jos heitä ajaa pois keittiön pöydältä. Samaten sepelkyyhkyjä näkyy ja etenkin kuuluu. Kuin myös fasaaneja ja kettu miltei säännöllinen vieras. Mutta näin kepin kanssa taapertava huonojalkainen voisi arvostaa lähikauppaa ja muita palveluja lähellä. Aikaisemmin oli sentään Elannon hautauspalvelu kadun toisella puolen mutta sekin muutti pois kun sitä kohta tarvitsisi.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Itse ajattelin, myös noiden kuvia katseltuani, ettei karuus ei tule tiiveydestä eikä viihtyisyys väljyydestä."

Koen eri tavalla. Luonnon arvostajana, minulle karuus tuo mieleen luonnon puutteen ja ahtauden.

Olen asunut alkuperäisen Tapiolan alueella kolmessa eri paikassa yhteensä montakymmentä vuotta. Asun parhaillaankin. Arvostan erityisesti alueen väljyyttä ja vihreyttä. Kruununhaastakin aikanaan pidin, mutta kaipasin enemmän luontoa.

Näyttää siltä että ne sepelkyyhkyt, oravat, rusakot ym ketut, ovat siirtyneet sitten sinun pihamaillesi. Aiemmin oman ikkunani alla saattoi nähdä nuo kaikki yhtä aikaa...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ei tiivis rakentaminen vie luontoa vaan väljä. Kun rakennetaan väljästi ja huonosti niin talojen väliin jäävät laajat alueet täytetään parkkipaikoilla koska väljästi rakentaen palvelut ovat liiian kaukana nykytallaajalle. Loput täyttyy villiintyneillä pusikkoraiskioilla.

Mutta jos rakennetaan todella tiiviitä yhdyskuntia, luonto voi olla paljon lähempänä asumuksia. Etenkin jos tiiveys luo riittävän asukaspohjan palveluille ja hyvin toimiva julkinen liikenne karsii yksityisautoilua.

Toinen äärimmäisyys on haja-asutus jossa asutaan niin harvassa, että luonto mahtuu ihan aikuisten oikeasti asumusten väliin. Silloin ollaan aidossa maalaismaisemassa.

Ihmisten mieltymykset kuitenkin vaihtelevat eikä sitä suomalaisten klisheistä unoelmaa eli isoa omakotitaloa isolla puutarha kaupungin keskustassa ja järven rannalla voi saada kuin äärimmäisen harvat.

Arviointiakseli ei siis ole "väljä ja hyvä - tiivis ja karu" kaikille vaan niitä on monta: "hyvä - huono", "väljä - tiivis", "karu - monimuotoinen". Arkkitehtuuria monilta ajoilta katseltuani olisin vakuuttunut, että pystytään rakentamaan toisaalle tiivisti hyvää ja monimuotoista ja toisaalla väljästi karua ja huonoa mutta myös muunalisissa yhdistelmissä on onnistuttu.

Kyse lienee suunnittelun mittakaavasta. Jos suunnitellaan kerralla liian laajoja alueita niin monimuotoisuus kärsii rakennetaan tiiviisti tai väljästi. Etenkin kun arkkitehdeillä ja muilla suunnittelijoilla on tapana katsella alueitaan kovinkin korkeasta perspektiivistä ajatellen massoittelun kaltaisia termejä. Siis asioita joita tavallinen tallaaja ja asukki ei koskaan näe eikä koe. Suunnittelijat eivät laskeudu tavallisten ihmisten tasolle jos heillä on kerralla suunniteltavana yhtä taloa suurempi kokonaisuus ja senkin kanssa on vaikeaa. Ei heillä ole siihen mahdollisuuksiakaan rikä välineitä. Havainnekuvat ovat kokkojä yksinkertaistuksia ja niissä paistaa aina aurinko, tosin usein kosmoksen lainalaisuuksia uhmaten milloin mistäkin.

Kyllä rusakoita, oravia ja monen sortin lintua on pörrännyt koko sen 20 v. jonka olemme tässä Tapiolan keskustan ja moottoritien välissä asuneet. Ketut ovat kuitenkin uusin tulokas vaikka jäljistä olen niitä epäillyt jo aiemmin. Naapurintäti epäili nähneensä lumikonkin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Arviointiakseli ei siis ole "väljä ja hyvä - tiivis ja karu" kaikille vaan niitä on monta: "hyvä - huono", "väljä - tiivis", "karu - monimuotoinen".

Tämä on selvää. Esitin aimmemmin ainostaan mielipiteen omasta kokemuksestani asuinympäristöstä, jossa viihdyn. Mutta yleisemmin, yhdyskuntasuunnittelussa olisi huomioitava kokonaisuus, arkkitehtooniset ratkaisut sekä yhteiskunnalliset ja jopa globaalit kysymykset.

Täällä pohjoisemmassa Tapiolassa, ennen golfkentän rakentamista, olen nähnyt myös peuroja ja suden syömässä saalistaan tavanomaisella lenkkipolullani. Se lähti jolkottaan kohti, mutta pysähtyi parin metrin päähän ja kääntyi.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #18

Olen samaa mieltä, että yhdyskuntasuunnittelussa olisi otettava huomioon kokonaisuus ja sen koostuminen monista eri seikoista. Tosin kokemus on osoittanut, että silloin kun suunnittelijat suunnitteelvat n.s. aluerakentamista, siis suuremman alueen rakentamista kerralla, seuraukset ovat kammottavat tai ainakin järkevän toiminnan, johon lasken mukaan myös viihtyvyyden, kannalta hyvin huonoja.

Olisi siis syytä ottaa huomioon ratkaisujen kestävyys luonnon kannalta, yhteiskunnalliset asiat ja ihmisten viihtyvyys. Mutta käytännössä päälimmäisenä on kaupallisten toimijoiden edut ja seuraavaksi tulee arkkitehtien taiteelliset kotkotukset.

Erityisen tärkeää olisi yhdyskuntasuunnittelua ohjaavan lainsäädäännön ja kaavoituksen saaminen ihan oikeasti tolkkuihinsa. Ensimmäisenä pitäisi kieltää kaikki ostoshelvetit ja pakottaa kauppaketjut järjestämään logistiikkansa niin, että asiakkaita ei pistetä hoitamaan sitä omilla yksityisautoillaan. Seuraava askel olisi ohjata rakentamista olemassa olevan joukkoliikenneverkostoon tukeutuen.

Toki on arkkitehteja jotka ovat pystyneet toiminnallisesti järkeviin ratkaisuihin samalla kun esteettiset arvot ovat kohdallaan. Valitettavasti sellaiset ovat poikkeuksia normiin kun valtavirta on henkilöitä jotka eivät näyttäisi osaavan tai jos osaavatkin, grynderit jyräävät heidät.

Yleensä ottaen ihmiset tuntuvat kokevan viihtyisiksi alueet joissa on eri aikoina ja erilaisiin tilanteisiin rakennettua kerroksittain eikä liikennettä ole järjestetty sen ehdoilla. Muistelen italialaisten tehneen vuosia sitten tutkimuksen jonka mukaan ihmisten viihtyvyys korreloi käänteisesti autoliikenteen sujuvuuden kanssa. Se toki pätenee vain paikoissa joissa on vielä "kivijalkapalvelut".

Oma haluni olisi asua tiiviisti rakennetussa vilkkaassa kaupungissa jossa on lähipalvelut talojen kivijaloissa lähellä ja siellä täällä puistoisia aukioita. Luontoa (harvoin) kaivatessani olen valmis hieman matkustamaankin, mielummin joukkoliikennevälineillä.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Osallistuin eilen (1.9.) Helsingin Jätkäsaaressa kahden korttelin esittelykierrokselle (vihertaloksi kutsuttu ja eri-ikäisten kortteliksi kutsuttu). Onhan niissä - ainakin nyt uutena - kiintoisia viritelmiä. Iso kattoterassi heinikoineen voi olla hyvä oleilutila aurinkoisina kesäpäivinä. Entä kun istutukset rupsahtaa tai innokkaat hoitajat muuttaa talosta pois? Talvella katto kai peittyy lumeen. Konekasteltu köynnös läpi kaikkien kerrosten epäilytti, kuinkahan pitkään tuo toimii. Ja oliko niin että asukkaat eivät saa siihen koskea. Onko tämä omakohtaista viherosallisuutta?

Talojen sisätilojen ilme särähti:

Näki että talot on tehty halvalla ja ahtamalla. Kapeat portaikot, kapeat käytävät, yksitoikkoiset seinät, asunnoissa pienet vitivalkeat huoneet, parvekemaisemana kivikylä. Ahdistavanoloista. Onko tämä sairaala, ajattelin. Tuskin tänne haluaisin.

Ei löydy nykytaloista 100 vuoden takaisia avaria komeita portaikkoja jotka luovat leimansa koko taloon ja ylentävät mielen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset