Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

Helsingin kirjamessuilla "haastattelijoina Kallion lukiolaiset"

Montako kertaa arvelette otsikon maininnan löytyvän Helsingin kirjamessujen tapahtumaluettelosta?

Löytyy 60 kertaa. Siis 60 kertaa.  

Montako kertaa haastattelijoina mainitaan piispat? Ei kertaakaan. Ei, koska he eivät enää haastattele. Tila ei heille riittänyt. ”Kirkolliset piirit ovat loukkaantuneet Helsingin kirjamessujen järjestelyistä”, otsikoi HS. Piireillä on täysi syy loukkaantua, muillakin piireillä.

Neljän päivän ajan kokonainen lava on varattu yhden ainoan koulun joillekuille oppilaille, siis 60 kertaa. Muut väet - rumat, juntit, piispat ja körtit - pysykööt poissa. Pääsy messuille on varattu sonjille ja ronjille. Tämä on Suomen kulttuurin kuva, sellaisena kuin Helsingin kirjamessut ja ohjelmajohtaja Ronja Salmi sen haluaa esittää. Helsingin kulttuuripiirien, television, ylioppilaslehden, imagoiden suosikki Salmi panee toimeen kustantajien tahdon, kertoo hän itse.   

Tutkin messujen ohjelman rivi riviltä, nimi nimeltä, moneen kertaan. Odotin ja odotin, milloin päästään asiaan. Kas, ei päästykään, samaa ultrabrata viime tappiin asti, harvoin poikkeuksin.

Tänä vuonna kirjamessut ryöppyää pintahelsinkiä. Tämä ilmenee monella tavalla. Helsinkiä teennäisesti korostavaa on jo pelkästään se että esiintymislavojen kirjailijanimet - Eino Leino, Aleksis Kivi, Mika Waltari ym - on vaihdettu kaupunginosien nimiksi. Kirjailijanimet olivat aidosti kirjallisuuslähtöisiä, sisältöihin viittaavia ja ihmisiä neutraalisti kokoavia. Nyt joudut surfaamaan Helsingin heimoissa: senaatintori, esplanadi, fiskehamnen, punavuori, kruununhaka. Messuista on tehty helsinkiläisyyden mainos. Karkottavaa. Jätänkö tyystin menemättä messuille. En ole töölö. En ole blåbärslandet. Kallio on syysliukas, iljanteinen.

”Tapahtuma uudistuu säännöllisin väliajoin”, selittää ohjelmajohtaja Salmi. Tarkoittaa siis että yksi ainoa koulu esiintyy 60 kertaa. Moni koulu ei esiinny kertaakaan. Helsingissä sokaistutaan yhteen napaan, siihen omaan, jokaikisessä asiassa.

Piispat korvataan Helsingin apulaiskaupunginjohtajilla, jatkaa Salmi. Anni Sinnemäkeä, Sanna Vesikansaa, Pia Pakarista, Nasima Razmyaria joudut kuulemaan aina ja kaikkialla. Arkipolitiikan puhuntaa, korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikka uskonnoton olen, kuuntelisin mieluummin piispoja. Löytyykö messuilta enää rauhallisen syventymisen ja ajatusten pulpunnan paikkaa, riitelevien näkemysten säihkettä?

Emme ole ultria, sellaisiksi emme tule. Liverköön Sinnemäki. Kirjallisuus kadottaa hitaan pohdiskelun. Kannattaako messuille uhrata aikaa, samaa messua neljä päivää?

Mitä on kirjallisuus? Tönimistä, väistelyä, piiloon etsiytymistä. Känny käteen, verho kiinni.

Helsingin kirjamessut ajelehtii, yrittää löytää itsensä milloin mistäkin. Kaupallisuuden ollessa pääasia sisältö voi heilua miten vaan. Jan Erolan aikana ideana oli bisnes, aamiaisesta alkaen, hinta 40 euroa. Erolan vuosina kehitin itselleni panssarin, opettelin kulkemaan messukäytävän päästä päähän silmät ja korvat suljettuina, siten säilytin mielenrauhani ständien babattelulta. Oli hyvä että ohjelmajohtaja vaihdettiin, mutta miten kävi. Ilman vähäisintäkään häpyä Salmi hokee messujen kaupallisuutta joka käänteessä. Siinä saa mennä kirkon väet, pannaan räpit suoriksi, pienentyy mun ympär elonpiiri, hippala heijaa.

Johtajuutta olla pitää. Unohtakaa turhakkeet, kirjat ja aatteet, musa laulamaan, sointu soljumaan. Milloin lähtee seuraava juna.

On kirjamessut Turussakin. Siellä en vihastu, enemmän päinvastoin. Jokaisen kulman takana on tietopiste joka houkuttaa pysähtymään, onko täällä tuotakin, Lintulan luostarista alkaen, mummot eivät tuputtaudu, eivät pidä meteliä, huivi päässä seisovat ollen valmiina vastaamaan jos joku jotain kysäisee. Olo on kodikas, pursuaa hiljaista vetovoimaa. Vaikka on Turussa pahaakin oloa, kuulemma tieteestä tehdään viihdettä. - Näin, suunta alas.

Mikä on Helsingin kirjamessujen vetovoima, sisällöllisessä mielessä? Joku vuosi sitten venäläiskirjailijoita oli iso joukko, puhuivat antaumuksella, omakohtaisesta kokemuksesta, Venäjän ilmapiiriin peilaten, nuoren kolmikon puheet muistan yhä tänään, kirjoitin heistä parikin blogia. Tänä vuonna teemana on USA. Onko niin että kolme kirjailijaa on saatu ylittämään meri (Clement, Samartin, Lockwood), toki myös sarjapiirtäjä, eihän ankka saa unohtua. Kiintoisia tyyppejä sinänsä mutta missä kaikki muut ovat? He jotka kertovat USAn tarinaa.

Messut tukehtuu puheeseen väärästä puheesta, epätotuudesta kuten he sanovat. On seuria, vihmaa, koivusta, nikkasta, lappalaista, kaikki on nuotiolle koottu. En ota heidän puheitaan vakavasti, en jaksa edes kuunnella. Seurien puheet ovat jumalattoman pinnallisia. Luulevat tietävänsä mikä on totta ja mitä on todellisuus, se yksi ja ainoa. Se on naivia uskomista, sopisivat piispoiksi. Minä uskon mieluummin loogikkoprofessori Sara Negriä joka sanoo että älä usko mitään mitä ei voida johtaa jostain. Fakta on epätosi vaikka tarkistajat kuinka tarkistaisivat.

Helsingin kirjamessuilta on turha etsiä - Ronja Salmen aikana varsinkaan - syrjäkulman tietäjiä ja taitajia. Tein satunnaiskokeen: löytyykö Taija Tuominen messujen esiintyjäluettelosta? Ei löytynyt. Ylen Aamutv häntä sentään jututti (23.10.), aiheena oli Taijan matka ja asuminen Amerikan intiaanien reservaatissa. Ollapa Taija messuilla, en jättäisi väliin. Yksi syrjäkatse, ties ainoa, osui silmään. Professori Markku Ruotsilan kuvaus Amerikan ruosteseutujen ihmisistä, Sydänmaiden kapina. Kapina, sydänmaa, reservaatti - tätähän on Suomi, muualla paitsi kirjamessuilla. Kumma kun ohjelmajohtaja Salmi ei ole heittänyt Markku Ruotsilaa ulos, piispojen seuraksi. Täytyy olla lipsahdus, ensi vuonna asian voi korjata.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Tarkoitus on kaiketi saada nuorempaa väkeä kirjamessuille. Tästä blogista päätellen se saattaa jopa onnistua.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kymmenen vuoden kuluttua kansankielinen kulttuuri on hautautunut hiljaisesti elävältä, koska "must read suoraan hevosen suusta" politiikka johtaa siihen.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Kirjojen ja lukemisen ystävänä pysyn kaukana tällaisilta markkinoilta! Kirjoja saa luettavaksi kirjastoista ja tietokirjoja omaan käyttöön voi ostaa halvalla vaikkapa Adlibriksestä. Tällaiset "haastattelut" eivät anna mitään lisäinformaatiota.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kirjamessut lienevät kustantajille tarkoitettu tilaisuus? Silloin se on myös heidän näköisensä? Tarkoitus on myydä mahdollisimman halvalla tehtyä mahdollisimman kalliilla. Ovat siis hinnoitelleet minut ulos messuiltaan jo vuosia sitten.

Toisaalta kyseessä on Helsingin kirjamessut joten kai joskus sekin voi ehkä mahdollisesti näkyä esillepanossa. En tosin menisi Fiskehamnin ostoshelvetistä kulttuuria hakemaan.

Uudet näkökulmat voivat virkistää, myös vuosikymmenten piispojen paatoksen. Toki siten tulee myös huteja mutta ilman niitä ei synny uuttakaan.

Kirjallisuutta siis pitää etsiä muualta. Itse olen jo aikoja sitten päätynyt etsimään sitä kirjastoista ja kirjakaupoista. Tietenkin myös divareista, sillä eihän enää osata; ennen oli kaikki paremmin, läski oli valkoista, kesät lämpimiä ja talvisin kunnon hiihtokelit sekä julkaistiin parempia kirjoja.

P.s. Onneksi osasivat sentään laittaa myös Kiuas-kustantamon samaan joukkoon piispojen kanssa. Piispat voinee joskus hetkeksi päästää sisätiloihin mutta natseja ei. Näkee sen älämölön ikkunastakin ja räntäsateet lauhduttavat kovimmankin uhon.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Toisaalta on myös vastakirjamessut jos Suomen messut -konsernin kaupallinen tarjonta ei kelpaa tai haluaa rinnalle muuta. Tilaisuus järjestetään ensiviikonloppuna Rauhanasemalla Pasilassa. Järjestäjinä lienevät Mustan kanin kolo ja Aseistakieltäytyjäliitto. (https://varjokirjamessut.wordpress.com/).

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Pitääkö tuolla tavalla haukkua - oli kuulemani kommentti.

Niin, no. Onhan se haukkumistakin jos niin lukee.

Toisaalta kirjallisuus tai kirjallinen tyyli? Eikö siihen istu myös ärtymys, voimaperäisyys, ehkä satiirinen, ironinen, myös fiktiivissukuinen sävy tai mitä liekään........

Oli miten oli.

Sanokoon viisaammat, niitähän messukeskus on huomisesta alkaen täynnä. Floor is yours.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Arvostan että kirjamessut haluavat uudistua eikä toistella vanhoja kaavoja. Se on ikävää jos joku närkästyy siitä.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Asia ei ole ollenkaan noin yksinkertainen. Millaista kirjallisuutta maailmassa ylipäänsä tai eri maissa tai eri väestöryhmien piirissä tarvitaan tai kaivataan. En väitä mutta kysyn painottuuko esim. suomalaiskirjallisuudessa tai noissa messujen ohjelmassa höppänöityvä kirjallisuus.

Maailmalla on lukuisa joukko tai lukematon joukko kirjoittajia jotka käsittelevät vaikkapa Intian sosiaalista ja kulttuurista tilannetta valaisevalla ja samalla myös kriittisellä tavalla. Olkoon esimerkkinä Arundhati Roy. Kuka olisi Suomen Roy tänään? Kirjamessujen päävieraaksi mainittu Clement lienee jotain sellaista.

On löysää puhua ylimalkaisesti että uudistuminen on hyvä ellei samalla mietitä MITEN uudistuu. Uudistuminen voi olla myös paha asia.

Suomessakin puhutaan yhteiskunnan kahtiajakautumisesta tai joidenkin väestöryhmien vieraantumisesta ja tunteesta olla yhteiskunnan ulkopuolella.
Israelilainen historioitsija Harari pitää ihmiskunnan kenties suurimpana ongelmana sitä että kasvava osa ihmiskuntaa kokee itsensä tarpeettomiksi.

Käsitteleekö kirjallisuus (kirjamessuineen) tämäntyyppisiä kysymyksiä? Eipä juuri siltä vaikuta.

Messujen päätavoite on myydä kirjoja olkoon niiden sisältö miltei mitä tahansa. Tuo on surkeaa kulttuuria.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kahelinin viimeinen kappale kertoo oleellisen kirjamessuista. Nämä tämän syksyn messujen kujeet eivät siinä suhteessa muuta mitään aiempien vuosien menosta. Ei vaikka viime kerralla piispat olivat sisällä ja Helsingin kaupunginosat ulkona. Ja jos nämä tämänvuotiset koukut eivät tuo riittävästi saalista, ensi vuonna taas jotain muuta mutta tuskin monimuotoisempaa eikä ainakaan "vaikeampaa" kirjallisuutta. "Helposti juotava" on perimmäisenä teemana niin kirja- kuin viressä olevilla viinimessuillakin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos Ruotsissa väkeä tulisi kirjamessuille samassa suhteessa kuin Suomessa, paikalla olisi 200 000, Italiassa vastaavasti miljoona. Ei mahdollista, individualistien maissa. Suomalaisia jotkut sanovatkin poroiksi.

Tähän viestiin olen saanut lähes 90-vuotiaalta kansanihmiseltä FB:ssä peukutuksen!

Sattuivatko porot laumana tukkimaan tiesi?, muistaakseni Kahelin kerroit äsken käyneesi Lapissa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Itse asiassa vanha vitsi virolaisten meille poroilusta perustuu käännösvirheeseen. Vironkielen sana "põder" tarkoittaa hirveä ja sitä he leikkisästi käyttävät myös meistä. Heidän kielellään poroista puhutaan nimellä "põhjapõder".

Olemme siis heille metsissä koikkeloivia luupäitä kun he itse ovat sivistyneitä eurooppalaisia. Lienee poroa osuvampi kielikuva, onhan hirvi vanha suomalainen totemieläin, eikä tule approprioitua lappalaiskulttuuria.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jokainen määkivä hirviporo on hirveää kuultavaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Eipä ihme jos dosentit haluaisivat elää jossakin menneisyydessä! En näet löytänyt netistä hyvää katsausta McGarthyismistä, joten käänsin googlen avulla Wikipediasta (engl.):

"McCarthyn aikakauden aikana satoja amerikkalaisia syytettiin kommunisteiksi tai kommunististen sympatiaattoreiksi; heistä tuli aggressiivisten tutkimusten ja kyseenalaistusten kohteita hallituksen tai yksityisten teollisuuslaitosten paneeleissa, komiteoissa ja virastoissa. Tällaisten epäilyjen ensisijaisia kohteita olivat valtion työntekijät, viihdeteollisuustoimijat, tutkijat ja ammattiyhdistysaktivistit.

Epäilyksiä uskottiin usein epäluotettavista tai kyseenalaisista todisteista huolimatta, ja henkilön todellisten tai oletettujen vasemmistoliittojen tai uskomusten aiheuttama uhka oli joskus liioiteltua. Monet ihmiset kärsivät työpaikkojen menetyksestä tai urakehityksen tuhoamisesta; jotkut vangittiin. Suurin osa näistä rangaistuksista johtui myöhemmin kumotuista oikeudenkäyntiä koskevista päätöksistä; laeista, jotka julistettiin myöhemmin perustuslain vastaisiksi; irtisanomiset syistä, jotka julistettiin laittomiksi tai toimimattomiksi, tai ylimääräisiksi oikeudellisiksi menettelyiksi epävirallisina mustalistoina, jotka myöhemmin yleisesti tuomittiin."

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Saamme älyllistä keskustelua eduskuntaan, jos roomalaisen oikeuden professori Kekkos-tason Jukka sinne valitaan:

"Korruptio hyödytti rikkaita

Rikkaat ja mahtavat roomalaiset hyödynsivät mielellään oikeusjärjestelmän heikkouksia hyötyäkseen itse köyhän kansanosan kustannuksella. Reettori Libaniuksen mukaan oli normaalia, että rikkaat eivät kaihtaneet täysin perättömiäkään syytöksiä havitellessaan esimerkiksi jonkun köyhän maanviljelijän hedelmällistä maapalstaa.

"Jos köyhä ei alistu painostukseen, tarvitaan vain sana tai kaksi, ja sotilas ilmestyy pihalle kahleiden kanssa. Köyhä pidätetään ja heitetään tyrmään", Libanius valitti. "

https://historianet.fi/sivilisaatiot/rooman-valtak...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset