Politiikan esseet - juhani kahelin Saada aikaan älyllistä liiikettä- siinä blogini tarkoitus.

HS:n päätoimittaja Kaius Niemen kolumni horjahtelee

"Riippumaton media” ei vaalien alla nosta minkään puolueen näkyvyyttä ohi muiden. Lehdet käsittelevät ”yhteiskunnan olennaisia perusasioita”. Näin kehuu päätoimittaja Kaius Niemi HS-kolumnissaan vaalipäivänä 14.4.

Kriittinen kommentti on paikallaan.

Niemi puhuu ”demokratian kestävyysvajeesta” ja ”edessä olevasta tyhjiöstä”. Mistä tyhjiö syntyy? Niemen mukaan siitä kun väestö ikääntyy eivätkä nuoret äänestä yhtä paljon kuin iäkkäämmät. Tuskin asia noin suoraviivaisesti etenee. Eikö tuo ole pelottelevaa spekulointia. Sitä paitsi demokratiaahan sekin on olipa ihmisten iät mitä tahansa. Eri-ikäiset päättävät äänestämisestään vapaasti. Kaius Niemelle iäkkäämpi väestö näyttäytyy mörkönä, epäihmisinä. Oikeaa demokratiaa Niemen mukaan kai olisi hänenikäistensä tai nuorempien äänien massa. Arvelen, että taustalla häämöttää myös liike-elämän (Sanoma, HS) liiketoimintaetu; nuoret on helpompi taivuttaa asiakkaiksi ja mediatuotteiden maksajiksi.

Niemi puhuu ”markkinoista” tarkoittaen ääniä vaaleissa. Lipsahtava sanonta paljastaa kuinka HS ja Sanoma näkee demokratian ja vaalit markkinapelinä.

Keskeisinä yhteiskunnallisina toimijoina (ja demokratian takeena) Niemi mainitsee ammattiyhdistysliikkeen, kirkon, urheilu- ja nuorisoseurat ja puolueet, joskin viime mainitut toivottomia. ”Riippumaton media" turvautuu olemassaolevaan, on pysähtyneisyyden linnake. Ay-liikekö on ”keskeisessä roolissa”? Eivätkö juuri työmarkkinajärjestöt ole kaapanneet poliittisen demokratian. Ne ovat määränneet sosiaalipolitiikan sisällön, eläkepolitiikan sisällön puolen vuosisadan ajan, tuhosivat kansaneläkejärjestelmän, mitätöivät Sata-komitean jne. Kirkko taas on läpi vuosituhansien ollut hyväosaisten vallanpitäjien puolella.

Niemi halveeraa kansalaisten spontaaneja vastarintamuotoja. ”Tyhjiötä ovat täyttämässä Ranskan keltaliivien kaltaiset päämäärättömät protestiryhmät”, Niemi kirjoittaa.

Niemi kehuu median keskittymistä ”yhteiskunnan olennaisiin perusasioihin”.  Jääkö jotain olennaista huomaamatta?

Vaalien alla olen eri tilaisuuksissa järkyttynyt millaista demokratian unohtamista ja ylikävelyä esiintyy mm. ilmastopuhunnan nimissä. ”Kaikki keinot on otettava käyttöön”,  sanoi nuorvihreä puheenjohtaja pari päivää sitten tv:ssä. Mitä ovat ”kaikki keinot”? Kuuluuko niihin ihmisten jujuttaminen, ohjailu, huomaamaton pakottaminen tai peräti pakko ja väkivalta. Erikoista kielenkäyttöä. Toinen vihreä puhui "isosta kuvasta". Eroaako tällainen kielenkäyttö 1930-luvun demokratianvastaisista liikehdinnöistä?

Jopa tieteessä leviää demokratian näkeminen ongelmana. Huomatkaa, siis tieteessä. Viittaan Akatemian PALO-projektiin. Valtio-opin professori Kaisa Herneen ymmärsin eduskuntaluennossaan hoputtavan asiantuntijoita jujuttamaan tyhmää kansaa, ellei muuten niin psykologista tunnemanipulaatiota käyttäen.

Ihmisten mielialoja leimataan populismiksi. Tähän syyllistyvät tiede, yliopistojen populismitutkimus sekä HS-kolumneissaan mm. Sixten Korkman.

Kuuluuko "yhteiskunnan olennaisiin perusasioihin" se että EU on tekijänoikeuspolitiikallaan tuhoamassa sosiaalisen median alustoja, uudistuvaa demokratiaa? Vaikeneeko Helsingin Sanomat näistä kehityskuluista?

Älyllinen keskustelu ja poliittinen keskustelu eivät sovi samaan pöytään, sanoi eräs puoluejohtaja tv:ssä. Huonosti näyttää älyllinen keskustelu löytävän tietään myöskään laatumedian ja sen päätoimittajien teksteihin.

 

linkki Kaius NIemen kolumniin:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006070210.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Riippumaton media ei vaalien alla nosta minkään puolueen näkyvyyttä ohi muiden".

Suomessa ei ole riippumatonta mediaa. On vain avoimesti riippuvuutensa näyttävää mediaa ja sitä piilottelevaa mediaa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Olen samaa mieltä, että niin kauan kuin ns. populistiset puolueet ja aatteet käyttävät demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia ja -menetelemiä, ei ole syytä olla huolissaan. Niistä puheista sen sijaaan pitää olla huolissaan, joissa tieteen tai jonkin ilmiön - kuten ilmastonmuutoksen - nimissä halutaan ohittaa demokraattiset menetelmät. Näin kävi 30-luvulla ja sen pitäisi soittaa hälytyskelloja kansalaisille, jos tällaiset puheet lisääntyvät. Tällaisiin puheisiin ja ulostuloihin pitää puuttua välittömästi sosiaalisen median kautta. Valtamedian kautta se tuskin onnistuu.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kun Sixten Korkman puhuu taloudesta, valtakunta pysähtyy kuuntelemaan, johdatteli FST:n toimittaja Korkmanin haastattelua, siksipä:

Vanha kartanokulttuuri on ladannut kirkkoslaavin tohtori Halla-ahoon suuria odotuksia valituista valituimpien erityisyyden säilyttämiseksi kieliperustalla aateliston varsinaisten erivapauksien tultua puretuksi yksilön vapautta rajoittavina valistusajan ihmisihanteiden myötä myös kaukaisessa Suomessa. Voitaneen olettaa, etteivät maahanmuuttajien lapset pääse peruseiralaisten kanssa samoihin luokkahuoneisiin

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Niin, ehkäpä K.Niemi ei ole tutustunut valtatiedonlevitteissä kovinkin suositun kansallispopulistisen poliittisen liikkeen perustajan tieteelliseen työhön. T.Soini kertoi jo gradussaan "SMP:n esimerkki osoittaa, että se voittaa vaalit, jonka ehdoilla ja teemoilla vaalitaistelu käydään." (lainannut ajatuksen J.Clemens:ltä (Polls, Politics and Populism; 1983).

Tässä suhteessa Niemen edustama median lohko on tehnyt oman osansa ja tuskin ihan vain tuottamuksellisesti vaan ihan tieten ja tahtoen. Luulenpa hyvinkin Niemen tuntevan soininsa. He kääntävät oikeutetusti tyytymättömien ihmisten huomiota mihinkään vaikuttamattomaan älämölöön eli ohjaavat äänestäjiä vallan valitusosastolle jotta vallanrakenteet ja -haltijat eivät vaarannu.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Kolumni", pilari, voi olla vapaasti ajatellen vaikkapa tuolin jalka, joko päätoimittajan valta horjahtelee? Sitä uusi ajatus saa aikaan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kuuntelin Ylen ruotsinkielisen radio Vegan aamuhartautta. Puhuttiin hyvin kauniisti totuuden puhuja Jeesuksesta ihmisen vapahtajana. Onko jotain tekemistä kielen kanssa? Suomenkielisiä valmennetaan kohtaamaan Jumalan valtakunta isänmaan sankarikummuissa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ihmisarvon jakamattomuudesta seuraa että sen puolustamista ei voi jättää yksinomaan kirjanoppineille. Mutta heidän blogejaan on hyvä kommentoida koska ylisukupolvisiksi itseään kutsuvat lukevat niitä.

Niinpä kirjoitin dosentti Arto Luukkasen blogissa HS:n päätoimittaja Kaius Niemen keksineen jossakin Afganistanissa päin liikkuessaan alkaa neulomaan villapaitoihin koristeeksi pommikuvioita. Ensimmäisen paidan hän ojensi kuvaajan ikuistaessa hämmentyneelle ra(u)hanturvaaja Martti Ahtisaarelle.
”Pommeja kullatuilla siivekkeillä sisällissodalle, hopeaa talvisodalle, pronssia jatkosodalle.”

Pian uutisoitiin Demokraatissa, että rauhanneuvottelija Hussein al-Taee, 35, on nimetty SDP:n ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleihin Uudeltamaalta. Al-Taee työskentelee neuvonantajana presidentti Martti Ahtisaaren perustamassa konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Pommikuvat sopivatkin kuvaamaan Ahtisaarta sillä hänhän demonstroi S.Milosevic:lle Belgradin tulevaa kohtaloa jollei hänen tuomaansa Washington:n ultimaatumiin suostuta pyyhkäisemällä yhdellä kädenliikkeellä pöydän tyhjäksi hänen edessään.

Angolaankin jäi ruumiskasoja hänen soviteltuaan eteläafrikkalaisten kanssa angolalaisten asioita.

Kaikki mikä siis liittyy CMI:hin on lähtökohtaisesti epäilyttävää eikä sovi yhteen ihmisarvon kanssa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ehkäpä pitäisi lopettaa puhuminen ihmisarvosta ja alkaa puhumaan ihmiselämän arvokkuudesta, joka ei ole kauppatavaraa.

Englanniksi arvokkuus dignity, ei value of man, ruotsiksi värdighet, ei människovärde.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #9

Mielenkiintoinen kysymys.

Toisaalta "arvo" tarkoittaa (kielitoimiston) sanakirjamerkityksessään:
1. se minkä perusteella jtak pidetään merkityksellisenä, hyvänä, arvokkaana tms., merkitys, kantavuus. Mainos-, uutisarvo. Tunnearvo. Arvonsa säilyttävä keksintö. Vain tosiasioilla on pysyvä arvo.
2. us. mon. arvokas, merkitsevä asia. Elämän tärkeimmät arvot. Kauneus-, kulttuuriarvo. Korvaamattomia taidearvoja. Kaikkien arvojen uudelleenarviointi.
3. kunnia, arvokkuus, arvovalta, vaikutusvalta. Ihmisarvo. Arvonsa tunteva. Olla arka arvostaan. Jkn arvon mukainen, arvolle sopiva. Arvoa alentava, loukkaava. Arvossa pidetty [= arvostettu] taiteilija, koulu. Isänmaallisuus oli taas arvossaan. Asettaa t. kohottaa jku, jk oikeaan arvoonsa. Hänen arvonsa on noussut silmissäni. Antaa arvoa toisten mielipiteille kunnioittaa, arvostaa toisten mielipiteitä. Jättää loukkaus omaan arvoonsa sivuuttaa merkityksettömänä, harkitsemattomana, mielettömänä tms.
4. arvoaste; arvonimi, titteli. Oppiarvo. Tohtorinarvo. Sotilasarvoltaan kersantti. Saada kauppaneuvoksen arvo.
5. käypä hinta. Maatilan, irtaimiston arvo. Rahan arvo eli ostovoima. Kauppa-arvo. Nimellisarvo. Auton jälleenmyyntiarvo. Osakkeiden arvo nousee, laskee, pienenee, suurenee. Taulu myytiin alle todellisen arvonsa. Tavaroita 50 euron arvosta.
6. suureen t. luvun suuruus, numero, luku. Liki-, maksimiarvo. Itseisarvo. Mittarin asteikosta luetut arvot. Yhtälön x:n arvot.
7. Arvon us. iron. arvoisa, kunnioitettava. Kas, arvon herrat suvaitsevat lopulta saapua! .

Toisaalta "arvokkuus" taas johdatellaan sanaan "arvokas":
1. suuri-, kallisarvoinen, kallis, tärkeä. Arvokas taulu. Teos on kirjallisestikin arvokas. Arvokas neuvo.
2. arvossa pidetty, arvonantoa nauttiva, kunnioitettava. Arvokkaita vieraita. Vanha, arvokas sanomalehti.
3. arvokkuutta osoittava, juhlallinen, vakava. Arvokas käytös. Kirjoituksen arvokas sävy. Arvokkaan asiallinen.
4. paljon maksavasta, hinnakkaasta paremmin: kallis.

Ja määrittelepä k.o. sanakirja myös "ihmisarvon":
ihmiselle ihmisenä ja yksilönä kuuluva arvo. Loukata toisen ihmisarvoa.
(BtW: mitenpä on tullutkin sanakirjailijoille mieleen esimerkittää hakusana vain negatiivisella)

Kun noita mutustelen, päädyn melkeinpä arvioimaan meidän "ihmisarvomme" anglosaksien "[human] dignity" -ilmausta paremmaksi. Sisältämään paremmin perustavaa laatua olevaa arvoa ja arvossapitoa kuin jälkimmäisen. Molemmat näyttäisivät mahdollistavan myös vaihtoarvon mittaamista sanan puitteissa mutta eivät pakota siihen. Toisaalta olisi hyvä todellakin keskittyä ihmis e l ä m ä n arvostamiseen sillä kuoleman jälkeen meillä kullakin lienee vain muistoarvo. Tokikin merkityserot ovat hiuksenhienoja kuten arvostuksiin liittyvät asiat usein ovat. Ja lisäksi ne ovat vielä arvottajan aivoituksissa, hyvinkin hankalasti sanoilla perusteltavissa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #11

Huomasin kääntäessäni "ihmisarvoa" italiaksi tai englanniksi tarjottavan latinalaispohjaista "dignita".

Myös suomenruotsalaiset toivoisivat loppupuolellakin elämän voivan olla arvokasta, vaikka maksaisivat "människovärdeä" Attendolle.
Attendo (ital.) odotan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #13

Latinan "dignus" on todellakin "arvokkuus" ja "arvo". Juurenaan "dek-" joka on tarkoittanut kai arvoasteikosta saatua tai otettua virka-arvoa kirkossa t.m.s. hierarkiassa. "Hinta" taas on "pretium" josta juontavat niin "pris" kuin "price". Myös "appretio" on samaa juurta.

Ruotsalaisten "värde" -sanan juuri löytynee muinaispohjoismaisesta sanasta "verð" joka on tarkoittanut arvokasta. Sitä ei pidä sotkea meidän muinaisugrilaiseen "vero" -sanaamme joka eri sukulaiskielissämme on merkinnyt milloin ateriaa, korviketta, paikkaa t.m.s.

Meillä taas on oma, indoeurooppalaisesta eroavaa kieliperhettä oleva kielemme jossa "arvo" juontunee muinaisugrilaisesta "ar" -sanasta (t.m.s.) joka vepsäläisenä on "arv", vatjalaisena "arvo", virolaisena "aru". Unkarissa se tunnetaan muodossa "ar". Sen merkitys on niin hinta kuin myös ajatella ja arvioida. "Arvokas" taas on edellisestä periugrilaisella loppuliitteellä "-kas" täydennetty. Minulla olevat etymologiset sanakirjat eivät löytäneet "arvokkuudelle" alkuperää arvon ja arvokkaan ulkopuolelta enkä sellaista netistäkään pikaisella etsimisellä löytänyt..

Minusta olisi kovin mukavaa jos ihmisen arvo olisi hyvinkin ja loppuunasti ajateltu juttu. Silleesti ihan itse arvioitu ja ymmärretty eikä muilta kopioitu. Silloin harvempi varmaankaan ilkeäisi odotella siitä maksua.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ukrainassa ei läntinen kielen pakko-opetus Suomimalliin taida olla enää muotia, vaikka bisnesarvot siitä hyötyisivät?

Maatuskat olivat nostaneet idässä banderollit ylös vaatien inhimilliseen arvokkuuteensa vedoten oikeutta omakieliseen hallintoon Kiovan parlamentin päätettyä ukrainankielen olevan ainoa myös Donbassissa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Täällä puheena ollut italialainen kulttuurikritiikki kehottaa käyttämään kansan omasta kielestä löytyviä ilmaisuja uudistamaan korruptoitunutta ajattelua.

Somessa silmään osunut uusilmaisu kutsuu suomalaisen poliitikon käyttäytymistä kiehnäämiseksi vallan (ruotsalaisen) läsnäollessa.

"Kiehnääminen" siis korvaa Sartren käyttämän "inhon", jota hän kutsui tunteeksi jonka kokee nähdessään läntisen ihmisen luopuneen arvokkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun kääntymällä lampaaksi.

Kiehnäsikö Kekkonen tai Koivisto, entä nykyiset?

"Hyväkään sopeutuminen syvästi sairaaseen yhteiskuntaan ei ole mikään terveyden mittari”

-J. Krishnamurti

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Niin, ennenmuinoin oli tapana käydä kiehnäämässä kuninkaissa Ritariselän ja Suolameren välisellä Tukkisaarella. Nyttemmin toisaalla ja toisten edessä.

Mitä Kekkoseen ja Koivistoon tulee niin molemmat taisivat heti virkaan astumisensa jälkeen käydä esittäytymässä siellä Tukkisaaren kartanolla.

Heistä ensinmainittu taisi osata myös isoisten löylyttämisen, ainakin saunassa.

Nykyisin taidetaan politiikan eturivissä suorastaan kilpailla kuka pääsee visiteeraamaan Pennsylvania Avenuella ja ihan portaille asti kättelemään talon kulloistakin isäntää. Siinä näytetään olevan kovinkin n.s. mielin kielin. Koivisto taisi päästä ihan Teksasiin pyssyleikkimään, melkein lehmipojaksi asti.

Kiehnääminen Brysselissä lienee ihan "business as usual" koska muita kieliä ei juuri osata.

Kiehnääminen lienee suomalaisen poliitikon ydinosaamisaluetta. "Reptilia non olet" voisi ehkä latinalainen muotoilla.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Aina on kysytty mistä tulen, kuka olen, minne menen. Vastausta on haettu, ja tarjottu ylempää kysymättäkin.

Kiehnäämistä on ollut ennenkin: suomettumista, rähmälläänoloa. Kekkonen kiehnäsi virassa ollessaan Brezhnevin, ja vapaalla Wallenbergien seurassa, ajatushautomoiden valvoessa/yllyttäessä piispa Henrikin perillisinä.

Uutta on tiedon vapaus netissä. Jokainen on oma ajatushautomonsa. Timo Soini käy Nykissä ajatushautomoissa vannomassa uskovansa rahaan. Suurkiehnääjä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #17

Suurkiehnääjän arvo annetaan vain yhdelle kerrallaan, joten entistä ulkoministeri Tuomiojaa kutsuttaneen kissahöperöksi kiehnäämisen ydinalueella.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/13/kenen-kis...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #17

Totta, kiehnääminen lienee opittu jo kauan ennen kun sitä alettiin tulen keksimisen jälkeen harjoittaa leirinuotioilla. Valtaa on aina kannattanut yrittää miellyttää ja suurempaa valtaa erityisesti. Siinähän tuntee itsensäkin vallan vallakkaaksi vallan völjyssä. Niin kauan kun mahtuu edes niiden pöytien liepeille joissa päätöksiä tehdään. Niistä taas joutuu pois jollei ole vallan kanssa samaa mieltä eikä sitä enää hyödytä.

Mutta materia meitä varjelkoon niiltä jotka omaa itsenäisyyttään toitottaakseen erityisesti pyrkivät riitautumaan inhokkiensa kanssa. Se vasta vaarallista on, sivullisille. Etenkin kun sitä tehdään isoisempien selän takaa turvaksi luullusta.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Suojelijan, pelastajan, opettajan, luottamuksen ym. millä nimellä kukin ilmiötä kutsuukin petettyä juutalaiset, valituista valituimpina itseään pitävät, idealistit lähtivät hakemaan korvaavaa ilmaisua kansan perinteisestä kielestä, koska kansa oli niin sisäistänyt suojeluopin, ettei sitä haluttu pelästyttää kertomalla suojelijan kuolleen, Että kulissit olivat kaatuneet.

Korkean viran haltija Timo Soini yhä julistaa melkeinpä päivittäin uskovansa Hänen olemassaoloon kaiken kokemansa kuohunnan jälkeenkin! Samoin kuin Mikael Pentikäinen joka saatuaan potkut HS:n päätoimittajan paikalta menetettyään luottamuksen, väitti siihen päälle kirjoittamassaan kirjassa Luottamus kaiken perustuvan luottamukseen. No, muistavatpa median päätoimittajat pitää suunsa supussa.

Kutsutaan siis ilmiötä kiehnääjäksi. Sellaista ihmettä Suomen kansan ei tarvitse pelätä. Se korostaisi kaiken poliittisen olevan ihmisjärjellä ymmärrettävää ja myöskin päätösten sillä perusteltava. Luottamus on vain yksi versio absoluutista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset