Kriisitaloustieteestä oppia myös Suomelle
Tunnettu japanilaisekonomisti Richard Koo esittää uuden tulkinnan Euroopan kriisistä. Amerikkalaisprofessorit Roubini ja Mihm kuvaavat kapitalismin kriisejä, myös nykyisen kriisin syitä ja ulospääsyä kirjassa Kriisitaloustiede. Suomesta puuttuu vastaava kriittinen talousymmärrys.
Richard Koo: on väärin syyttää Euroopan ylivelkaisia maita
Eurokriisistä on helppo syyttää ylivelkaisia maita, Kreikkaa ja Irlantia. Richard Koon mukaan tämä on väärä tulkinta ja epäoikeudenmukaista, minkä takia myös kriisitoimet menevät pieleen. Heikoimmat euromaat ollaan uhraamassa, niiltä vaaditaan mittavia julkisen talouden kiristystoimia. Kriisi on yhtä paljon Saksan sekä euron rakennevirheiden syytä.
Kriisin kolme syytä Richard Koon mukaan ovat 1) EKP:n yhden koon korkopolitiikka, sen taustalla olivat Saksan talousvaikeudet, 2) pankkeihin pakkautui ylimääräisiä säästöjä syötettäväksi korkeapaineella asunto- ja kulutusluottoina reunamaihin, 3) eri maiden ylijäämät ja alijäämät, jotka johtuivat kohdista yksi ja kaksi.
Velkajuhliin reunamaita houkuttelivat EKP:n korkopolitiikka ja saksalaispankit. Reunamaiden ulkoiselle velkaantumiselle, siis saksalaispankkien riskinotolle ei ollut pienimpiäkään pidäkkeitä. Velkajuhlien avulla nimenomaan Saksa sai oman taloutensa tolpilleen. Se on hyötynyt eniten eurosta.
Suomi ilakoi ja hyötyy, niinkö
Suomessa ilakoidaan siitä, että Suomi hyötyy Euroopan kriisistä alhaisina korkoina. Richard Koon analyysin valossa tätä voi pitää itsekeskeisenä ja epäeettisenä asenteena.
Mari Kiviniemen kanta "tämä ei ole Suomen etu" (koskien eurobondeja) on osittaisoptimointia, samaa tasoa kuin "Suomen kilpailukyky".
Itsekeskeisen hyötymisen sijasta on suuntauduttava eettiseen analyysiin Euroopan ja maailman tilasta. Oma hyötyminen tai muiden kansakuntien syökseminen kurimuksiin pinnallisen ja yksipuolisen analyysin nojalla ei ole oikeutettua. Suomea johdetaan epäeettisesti ja epäfilosofisesti.
Roubinin ja Mihmin Kriisitaloustiede
Roubinin ja Mihmin valokeilassa on globaali maailma ja ihmiskunta. Heidän analyysinsä talouskriisien syistä on varsin yhtenevä ekonomisti Koon kanssa.
Talouden kriisit syntyivät kapitalismin myötä 1600-luvun alussa. Satojen vuosien ajan kriisit etenivät melko ennustettavasti. Kriisi kehittyy vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Vuonna 2007 alkanut kriisi ei ole poikkeus. Vuosikymmeniä jatkunut vapaiden markkinoiden fundamentalismi loi olosuhteet romahdukselle.
Talouden kuplien edellytyksenä on löysä luoton lähde sijoittajille. Maailmantaloudessa hölskyi sijoituskohdetta etsivää rahaa. Keskuspankit kasvattivat asuntokuplia, grynderit rakensivat aina vaan uusia lähiöitä. Luokittajat, palkitsijat ja bonustajat korruptoivat talouden.
Nykysotkun perimmäinen vastuu on Yhdysvalloilla, erityisesti Bushin uhkarohkeilla veronalennuksilla ja asuntokuplan rahoituksella. Verojen alennukset kasvattivat valtion alijäämiä. Yhdysvallat kaivoi itsensä syvään kuoppaan. Siitä on tullut maailman suurin velallinen. Sillä ei ole enää samaa painoarvoa kuin 1970-luvulla. Se on altis samoille kriiseille, jotka iskivät kehittyviin talouksiin 90-luvulla. Yhdysvallat seuraa Britannian polkua, jonka valta ja valuutta heikkenivät vuosikymmenten mittaan. Punnan syrjäytymiseen kului 80 vuotta. Dollarin päivät voidaan laskea vuosissa, ei vuosikymmenissä.
Kiinaan kasautui suuria säästöjä, koska maan bkt:stä vain 36 % tulee kulutuksesta (Yhdysvalloissa 70 %) ja koska Kiinalla ei ole sosiaalista turvaverkkoa, työttömyysvakuutusta, terveydenhoitoa eikä kulutusluottoja. Ylijäämien sijoittaminen globaaliin talouteen, joka on hukkumassa ylikapasiteettiin, ei olisi ollut pelastus, niinpä niitä virtasi USAhan. USAn velkojat eivät halua tappioita dollarin heikkenemisestä (setelirahoitus ja US-inflaatio).
1930-luvun laman jälkeen maailman rahoitusjärjestelmä jotakuinkin vakautui kahdeksaksi vuosikymmeneksi. Nyt maailman rahoitusjärjestelmä on laho. Vaihtotaseet pitäisi tasapainottaa järjestyneesti. On luotava uusi varantovaluutta. Onko se SDR? Mitä roolia eurobondeille jää (joita Suomi siis vastustaa)?
Pystyvätkö suuret taloudet työskentelemään yhteiseksi hyväksi, Roubinin kirja kysyy.
Kirjassa vastausta haetaan myös ihmisen ja reaalielämän tasolta. Miljardit ihmiset pitäisi yhdentää globaaliin työvoimaan. Kiinassa ja Intiassa on 2,5 miljardia ihmistä, muissa kehittyvissä maissa 2 miljardia lisää. Maailman jännityspisteet ja taseongelmat hoituvat suhteessa tähän yhdentymiseen. Tulojen ja vaurauksien erot on ratkottava, muuten syntyy levottomuuksia. Kiinaan on luotava sosiaaliset turvaverkot, työttömyysvakuutus ja terveydenhoito. Turvaverkkojen ja eläketurvan on kuljettava ihmisten mukana. Talouskuplien taajuutta ja tarttuvuutta on vähennettävä.
Yhdysvalloissa tämä Roubinin kirjan mukaan tarkoittaa progressiivista verotusta. Bushin tekemät veroalennukset on peruttava, jätettävä jatkamatta. Yhdysvallat on tienhaarassa, sen on saatava vajeensa kuntoon ja säästöt kasvuun.
Yksikään rahaliitto ei ole kestänyt ilman budjetti- ja poliittista liittoa. Yhdysvalloissa kriisejä voidaan ratkoa liittovaltion tasolla. Euroalueella ei tällaisia mekanismeja ole (siis vielä). EU:n jäsenmaat eivät jaa verotaakkaa kuten tekevät Yhdysvaltain osavaltiot.
Entä globaali taso? Kiina ja Yhdysvallat päättävät kahdestaan, niinkö? G8 tai G20? Eikö YK ole luontevin, eettisin ja oikeudenmukaisin foorumi.
Entä globaalin kansalaisen taso? Turvaverkko ja perusturva kulkee ihmisen mukana, liikkuipa hän missä päin maailmaa tahansa. Maailma ilman rajoja - mikä globaali visio!
Euroopan polut
Mitä polkuja Euroopalla ja yksittäisillä mailla voisi olla edessään? Mitä eväitä Richard Koon ja Roubinin analyysit antavat Euroopalle?
- erota EU:sta
- euro ja EU hajoaa sisältä käsin
- yhdenmukaistettu liittovaltio kuten USA
- eettinen, ihmiskunta- ja historialähtöinen talousymmärrys, kriisien hallinta
- uusi Eurooppa, joka on muuta kuin nykyinen EU, ei kilpailusuhteessa ihmiskuntaan
Kriisitaloustieteen opetus Suomelle
Suomen valtion "kestävyysvajeen" syy on paljolti sama kuin Yhdysvalloissa: uhkarohkeat tuloveron alennukset (8 miljardia, sanoo Backman). "Kestävyysvajeen" ratkaisu on paljolti sama kuin Roubinin suositus Yhdysvalloille: veronalennusten peruuttaminen.
Faktarintama Suomessa - VM, Etla, Teknologiateollisuus, Hetemäki, Sailas jne - pelottelee kansaa "kestävyysvajeella", omii niinsanotun oikean tiedon. Pelottelu ja syyllistäminen on epäoikeudenmukaista samalla tavoin kuin Richard Koo näkee Kreikan ja Irlannin syyllistämisen.
Maailma tarvitsee globaalia eetosta ja syvempää ymmärrystä, ei osittaisoptimoivia Sailaksen ja Kiviniemen faktoja.
Talouden kriisien taustalta löytyy aina taloutta koskevan demokratian puute, tänään se ilmenee finanssien hallinnan heikkoutena. Peruslääke nykykriisiin on talouden demokratisointi. Siitä avautuu toisenlainen politiikka kuin VM:n sosiaalileikkaukset.
Suomessa on hoettu osaamista pari vuosikymmentä. Uutta osaamista tarvitaan, se on oleva ymmärrystä maailman tilasta ja kehitysprosesseista. Tässä suhteessa esim. Aalto-ideologia on katastrofi, osittaisoptimoija, Suomen pärjääminen, tuotekehitys. Yliopistollinen kysymyksenasettelu Suomessa on vajonnut alas.
Lähteet
Nouriel Roubini ja Stephen Mihm: Kriisitaloustiede. Terra Cognita 2010.
Eurokriisi ei ole vain tuhlaajamaiden syytä. Taloussanomat12.12.2010.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Robert Reichin uusi Aftershock täytyisi ettiä koriin Akateemisesta, jos löytyy.
Hei, Juhani.
Täysin sattumalta tuli tässä kahvitauolla vastaan toinen talousjärjestelmän analyysiä käsittelevä kirjoitus, joka kerrankin valaisi mitä oikeastaan on tekeillä (joskaan en ehtinyt sitä tähän hätään verifioida).
Olisitko ystävällinen ja vilkaisisit referaattiani osoitteessa
http://www.uusisuomi.fi/raha/107556-%E2%80%9Dyllattava-isku%E2%80%9D-%E2...
Ystävällisin terveisin,
J.
Digieuro - YaC"On luotava uusi varantovaluutta"
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Ehkä ongelmana on kuitenkin eri korporaatioiden, instituutioiden ja eliittien vaikeus nitoa yhteen tavoitteitaan. Niiden välillä lienee paljon ristiriitoja ja epäluottamusta. Kansalla olisi voimaa, mutta kansa ei kollektiivina ole erityisen älykäs ja kauaskatseinen. Se on kuin nukkuva jättiläinen, joka herää vain kovassa kriisissä ja tyytyy sellaiseen ratkaisuun, joka toimii joten kuten ja vähän aikaan.
Juha, lainasin tekstiäsi täällä:
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55116-teollisuus-kampanjoi-huoltos...
Hmm..sanoisin että jos kriisitaloustieteestä haluaa oikeata tietoa niin kannattaa kääntyä Southamptonin pankkitieteen professori Richard Wernerin puoleen. Werner on seurannut Japanin sählinkiä vuodesta 1990. Tilanne siellä ei ole lainkaan hallinnassa vaikka korkotaso on ollut liki 0% pian jo 15 vuotta. Japanin vienti on kuitenkin aina vetänyt heidän onnekseen.
Tässä Werner videolla:
Osa 1. http://www.youtube.com/watch?v=qfX_rNOeTXw&feature=player_embedded
Osa 2. http://www.youtube.com/watch?v=dortdhx9WFs&feature=player_embedded
Wernerin pääajatuksia:
http://www.qfinance.com/macroeconomic-issues-viewpoints/understanding-an...
Poiminta: "The solution is simple: fiscal stimulation, in the form of purchases of nonperforming assets from banks, and public purchases of bank equity, should be funded either by the issuance of government money (such as Kennedy’s 1963 “United States Notes,” to give a graphic example), or, failing that, undertaken directly by the central banks, for their own account. In both cases, national debt and interest liabilities will not increase, but credit creation will. Growth will not collapse. This also makes sense from a moral hazard perspective. The tax payer is not responsible for the current mess, the central banks are — so let them pay."
Tässä vielä pari mielenkiintoista videota joista jokunen lisäsalaisuus selvinnee:
1.http://www.youtube.com/watch?v=Ky3k1Tc1w08
2. http://www.youtube.com/watch?v=mUjBLLzYPGg&feature=player_embedded
3. http://www.youtube.com/watch?v=QU0XiklHPMc&feature=player_embedded
"1930-luvun laman jälkeen maailman rahoitusjärjestelmä jotakuinkin vakautui kahdeksaksi vuosikymmeneksi."
Se vakautuminen:
"Vuoden 2000 toukokuussa kansaivälinen valuuttarahasto julkaisi raportin nimeltä "Maailmantalous 1900-luvulla" johon kuuluva käyrä-se oli painettu hyvin pienellä tekstillä, ehkä siinä toivossa, ettei kukaan huomaisi sitä-että vuosien 1950 ja 1973 välinen ajanjakso oli ylivoimaisesti 1900-luvun menestyksekkäin. Tälle aikakaudelle olivat luonteenomaisia pääoman kontrolloiminen, kiinteät vaihtokurssit, voimakkaat ammattiliitot, laaja julkinen sektori ja se, että hallituksen rooli kysynnän säätelyssä hyväksyttiin yleisesti. Todellisen bruttokansantuotteen keskimääräinen kasvu asukasta kohti oli kautta maailman 2,9 prosenttia-täsmälleen kaksi kertaa suurempi kuin sen jälkeinen keskiarvo.
Myttiä, että kahden vuosikymmenen liberalisointia on seurannut nopea taloudellinen edistys, varsinkin kehitysmaissa on vaikea saada kumotuksi. "Harvat taloustieteilijät ja vielä harvemmat journalistit ovat katsoneet asiakseen nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä tullaan epäilemättä rekisteröimään historiassa 1900-luvun huomattavimpana taloudellisena epäonnistumisena suuren laman ohella" kirjoitti Mark Weisbrot. Siitä huolimatta, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmapankin aineisto on täysin yksiselitteistä. Latinalaisen Amerikan ja Karibian bruttokansantuote kasvoi vuodesta 1960 vuoteen 1980 70 prosentilla asukasta kohti; seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana se kasvoi vain 7 prosenttia. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa kasvu oli noin 34 prosenttia 1960- 1970-luvuilla; vuosien 1980 ja 2000 välillä ansiot asukasta kohti itse asiassa laskivat 15 prosenttia. Vaikka mukaan otettaisiin Etelä-ja Itä-Aasian nopeasti kasvavat taloudet, niidenkin kasvu asukasta kohti oli vuosina 1980-2000 alle puolet edellisten kahden vuosikymmenen keskiarvosta. Ja kuten arvata saatta, sellaiset "sosiaaliset indikaattorit" kuin elinikä, lukutaito, lapsikuolleisuus ja koulutus ovat huonontuneet entisestään."
http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/04/22/naomi-klein-the...
Uutisten mukaan Amerikka jatkaa veronalennusten linjalla. Se on tämän hetken taloudelliseen tilanteeseen erityisen huonosti sopiva ratkaisu, poliittinen valinta ja suora seuraus siitä, että demokraatit hävisivät täytevaalit. Omapa on asiansa, kyllä, mutta seuraukset ovan maailman laajusia. Todennäköisin seuraus on talouden tilapäinen elpyminen ja entistä syvempi lama. Amerikassa siis rakennetaan talouden kaksoisveetä oikein ponnella.
Näitä juttuja on mukava lukea. Siihen se jääkin.
Järki ei nimittäin auta. Vaikka maailmasta löytyy kriittistä talousjärkeä, sillä ei ole mitään merkitystä. Käytännön päätökset tehdään ruutuja tuijottaen ja harhaisia numeerisia indeksejä seuraten.
Peliä ei pysty puhaltamaan poikki. Se romahtaa jos jokin rako syntyy. Se kannattaa itse itseään vain niin kauan kun se kannattaa.
Poliitkot ovat oma lukunsa. Kuka ottaa tosissaan jonkun valtiovarainministerin talousymmärryksen? Kuka uskoo siihen että ministeriön virkamies toimii yhteiseksi hyväksi?
Keskustelupalstoilla parhaat älyt käyttävät kykynsä toistensa nokkimiseen. Ideologisen tunnustautumisen ohessa ja lisäksi.
Enpä usko että maailmanlaajat ajatusharhat tuosta vaan nurkista nostelemalla tuulettuisivat. Kyllä tämä koneisto nyt jauhaa hamaan loppuunsa asti. Köyhien alasajoa seuraa vain kiristyneempi kilpailu jäljellejääneiden kesken, ja seuraava sosiaaliryhmä joutuu tulilinjalle.
Koska kilpailun on tarkoitus loppua? Koska taloudessa aletaan erottaa päämäärät ja keinot?
Tämän nykyisen talousjärjen puitteissa ei koskaan. Kilpaillaan viimeiseen mieheen. Viimeinen saa kaiken. Eli ei mitään. Siinä keinot ja päämäärä lopulta yhtyvät.
Ihminen on viisas, sanotaan. Ainakin se osaa huiputtaa itseään niin että itsekin uskoo omat tilinsä. Mutta tilit tulevat vetämään sen viimeisen viivan sen viimeisen ihmisen yli.
"Näitä juttuja on mukava lukea. Siihen se jääkin..."
Tulee mieleen eräänä syynä ahneus. Sen loppuhan tulee yleensä ikävässä muodossa. Eikös jokaisen velanottajan pitäisi varautua velan takaisinmaksuunkin jollakin tavalla.
Velkarahahan pyörittää kaikkea talouselämää. Jos jollakin ei ole velkaa niin se on huonoa taloudenpitoa ja verottajakin on käsi pitkällä pyytämässä osaansa "voitosta". Siksipä on pakko ottaa aina velkaa.
Hupaisaa on että talousgurumme Katainenkin käytti sanaa "voitto". Ehkä se oli popularisointia ellei kansalaiset ymmärrä sanoja kate, ylijäämä, jne.
Kriisitaloustieteiden näkökulmaa tässä on varmasti syytä valottaa. Sekin on totta, että analyysit ainakin vaikuttavat pinnallisilta, sillä yksi toisensa jälkeen esitetty väite tuntuu kieriskelevän tuskissaan, kun sitä aletaan raapimaan pintaa syvemmältä. Mielenkiintoisia kysykymsiä kuitenkin herää myös tämän artikkelin pohjalta.
Tässä artikkelissa todetaan: "Yksikään rahaliitto ei ole kestänyt ilman budjetti- ja poliittista liittoa. Yhdysvalloissa kriisejä voidaan ratkoa liittovaltion tasolla. Euroalueella ei tällaisia mekanismeja ole (siis vielä). EU:n jäsenmaat eivät jaa verotaakkaa kuten tekevät Yhdysvaltain osavaltiot."
Ensimmäinen kysymys on, että kuinka monta rahaliittoa on ollut olemassa ilman budjetti- ja poliittista liittoa? Olen sen verran maalikko, että en tiedä. Ainoa jonka tiedän on EMU. Jos muita on ollut, niin mielelläni niistä kuulisin ja myös siitä mikä on ollut niiden kohtalo. Jos muita ei ole ollut, niin argumentti ei sinällään kerro vielä oikeastaan kovinkaan paljon ehkä ainoastaan arvion eurosta.
Toinen kysymys koskee, toteamusta, "Yhdysvalloissa kriisejä voidaan ratkoa liittovaltion tasolla." Jos kerran Yhdysvalloissa kriisit voidaan ratkoa, niin miksei ratkota? Toinen pointti on, että minkälaisia kriisejä sillä tasolla voidaan ratkoa? Nyt vaikuttaa siltä, että tosiasiassa Yhdysvaltojenkin ratkaisukyky on vähintään ongelmissa. Se ei ole pystynyt estämään talouden velkaantumista ja toisaalta tuotannollisten investointien maastapakoa. Pelkällä palvelutoiminnalla en usko maan nousevan vaan juuri päinvastoin. Yhdysvaltojen infrastruktuuri rapautuu ja sen toimimattomuudesta tulee talouskasvun este.
Tällaisella maalikolla on sellainen paha tuntemus, että tiedossani ei ole yhtään ainoata kansantaloutta, jonka nousu olisi onnistunut ilman oleellisia infrastruktuurin uudistuksia ja panostuksia. Uskon, että tässäkin tilanteessa tarvittaisiin näkemystä siitä, minkälaista uutta infrastruktuuria olisi syytä alkaa rakentaa, jotta kilpailukyky olisi kunnossa 10-20 vuoden päästäkin. Pelkät satsaukset helposti siirrettäviin ja katoaviin palveluihin eivät maata pelasta, vaikka niidenkin on oltava kunnossa. Kysymyksiä on paljon, mutta hyviä vastauksia paljon vähemmän.
Rahajärjestelmien tutkiminen kannattaa aloittaa Preussin-Ranskan sodan jälkeisen ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen järjestelmän, kultakannan, piirteistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultakanta
Käsitykseni mukaan dollarin alamäen on jatkuttava. Kun yhdysvaltalainen kansantulo tulee rahattomille markkinahintaisemmaksi kuin yleislänsieurooppalainen euron kautta, tulee tuosta dollarin alamäestä eurokriisi.
Yhdysvalloilla on poliittinen pelivara pienempi samaan tapaan kuin Kiinalla, kun taas EU:lla on varaa nollakasvuun ja deflaatioon.
Länsisaksalaisten pitäisi maksaa koko Euroopan rahaunionista niin uskomaton hinta, että kärsivällisyys alkaa loppua. Toisaalta koko D-markkainen rahaunioni on saksalaisen laskettavan ja tarkan taloudenpidon seuraus, joten maksajaosoitekin on aivan oikea.
Vaihdetaan euron nimeksi liira ja annetaan mennä dollarin mukana pienellä viiveellä hallitusti. Tämä kuitenkin johtaisi Ranskan ja Saksan eroamiseen EMU:sta, koska se turmelisi näiden maiden korporativismin hintasuhteiden muutoksella.
"Talouden kriisien taustalta löytyy aina taloutta koskevan demokratian puute, tänään se ilmenee finanssien hallinnan heikkoutena. Peruslääke nykykriisiin on talouden demokratisointi."
Kiitos erittäin ansiokkaasta kirjoituksesta.
On tärkeää tuoda ymmärrystä myös boxin ulkopuolelta.
Demokratian luonteeseen sisältyy pari voittamatonta ongelmaa:
1 se pystyy jakamaan jakamaan vähemmistöltä (pakko?!)otettua hyvää mutta enemmistön puutteen jako ei enää onnistukaan.
2 huutoäänestys ei muodosta erityisen osaavaa päätöspohjaa
Totta.
Demokratian mahdollinen vahvuus lienee päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääntymisessä, mikä on olennainen arvo. Päätöksenteon läpinäkyvyys mahdollistaa paremmin päätöksen korjaamisen... Se onko päätökset enemmistön tai vähemmistön edun mukaisia ei kuluu demokratian "takuuseen".
Demokratia on ongelmallinen myös siinä että se tarkoittaa eri kulttuureissa eri asioita ja ei ole siirrettävissä 1:1 kulttuurista toiseen samoin vaikutuksin.
Kansakunnan sivistyksen mitta viime kädessä on siinä miten se pitää heikoimmista huolta.
Ns. Uudenlaiset rahoitusinstrumentit, joita investointipankkiirit tarjosivat erilaisille rahastoille ilman ohjeistusta keskuspankeilta,ovat
selkeä näkökulma ymmärtää nykyisiä talousvaikeuksia.
Samoin myös ns. pörssivedonlyönti , jossa tietyin ehdoin toteutunut esim.
muutos taloustilanteeseen tai muu vastaava skenaario,tuo Tuoton.
Kummassakin esimerkkitapauksessa riski muodostuu siitä että on epätodennäköistä että sovittu Tuotto toteutuu.
Jos rahasto sijoittaa investointipankkiirin neuvomaan CDO - nippuun ja tuotoksi luvataan yli kymmenen Prosenttia, niin riskinä on että tuotto
toteutuu ehdolla että Velalliset pystyvät hoitamaan velkansa.
Yleensä näet kyseiset niput pitivät sisällään velkaobligaatioita.
Jos taas pörssivedonlyöjä sijoittaa esim. Dollarin arvoon suhteessa Euroon heinäkuun 20.päivänä ja rajana on että sinä päivänä 1Euro on 1.75 Dollaria ja sen toteutuessa Tuotto on sovitun suuruinen , on havaittavissa että Tuotoksi voi muodostua suuri Prosentti , mutta riski on myös suuri.
Velat eivät muuttuneetkaan saataviksi rahaston kannalta ,mutta nipun myyjä sai itselleen siitä elannon.
Ja joku nokkelampi pörssivedonlyöjä kaltaisineen aiheuttaa pankeille
rahaliikennettä jonka lopputuloksena on epäluottamus ja seurauksena etteivät pankit lainaa kun eivät voi ennakolta tietää vastuitaan.
Kahelin tarjoaa Suomella vanhaa sosdemmien lääkettä eli veronkoro-
tuksia. Kaipa ne voisivat tyydyttää huonommin tienaavien kateutta, mutta EU-aikaan Puolan ja Viron pojat voivat täällä tienata puolivuotta maksamatta veroja minnekään.
Euroalueen inflaatio kiihtyy, mutta euro ei lähene dollaria. Ainoa keino näin saadun liikarahan poistamiseen inflaation hidastamiseksi on verotus.
Eiköhän globaalin finanssikriisin ja talouslaman parantaminen pitäisi aloittaa niiden lähteistä? Ketkä homman eskaloivat? Rikkaimmat pankkiirit USA:ssa. Kriisi eskaloitiin tahallaan myymällä 1 500 - 2 000 mrd. dollarin bondit ympäri maailmaa. Osassa oli reaalista taustaa edes jotenkin, noin 500 mrd. dollarissa ei mitään.
Nämä tahot pitäisi ensin saada vastuusteen ja korvausvelvollisiksi. Jälkiä voidan korjailla, mutta se ei auta mitään, kun maailman rikkaat ovat päättäneet, että omaisuus jaetaan jälleen uusiksi.
Lisäksi kaikkien pankkien omistajat pitää saada kantamaan normaali omistukseen liittyvä vastuu. Ei sellaista peliä kuin Koiviston Suomessa tehtiin 1990-luvun alussa, että annetaan avoin piikki ja kaiken roskan maksavat veronmaksajat.
Pelkkä demokratia ei auta mitään, koska ei äänestäjältä voi odottaa globaalin rahatalouden hallintaa. Ei sitä ole profiilla tai ministereilläkään. Mutta maailmasta löytyy varmasti poliittisia päättäjiä, joilla on riittävä tieto siitä, miten homma tulee rakentaa uudelleen.
Tottakai Kreikka on ensisijaisesti syypää ahdinkoonsa ja siellä oleva ''maan tapa''.
Tottakai finanssikiisi on pitkän kehityksen tulos ja lähtöisin maailman talousmahdista. Kun realitaloudessa on ongelmat kasaantuneet ovat rahoitusmarkkinat pitäneet kasvun käsitettä yllä, kunnes kupla puhkesi.
Tottakai Kreikkaakin lainoittavia pankkeja täytyy tukea. Onko syypää sitten luototajan tai luototetun tai luottojen arvopapereina myyneen kauppiaan.
Päättäjät syypäitä, enemmän tai vähemmän ostettuja. Valvonta ja pelisäännöt.
Muutama sana Suomesta. Me olemme menossa Amerikan tietä. Kovaa vauhtia.
Me emme sodi Irakissa vaan meillä on oma eläkeläisten armeija, joka tulee käymään kalliiksi.
Kun poliisi eläköityy ja tilalle pitää palkata uusi, onko se tosiaan voimavara. Minun laskuopin mukaan siinä julkistalouden maksuosuus kasvaa eli palkansaajan maksut. Sanotaan että työttömyys vaarantaa ralouskasvun. Eikö eläköitymisen mekanismi ole aivan sama, paitsi että eläkeläinen maksaa enemmän.
Niinpä minä en usko että vanhus on voimavara tälle yhteiskunnalle kansantalouden näkökulmasta. Kun väestö ikääntyy, askel lyhenee ja tuottavuus laskee.
Suomi meni eurolaivaan vaikeassa tilanteessa. Sama koski monia muitakin maita. Euro oli pakkoliitto.
Vaan mitään ei opittu, Lissabonin strategia jäi sanoiksi. Talousuudistusten sijasta politiikot ovat tehneet sitä mitä kansa haluaa.
Nyt ollaan siis tässä.
Miksi ihmeessä kaikki syyttää kapitalismia talouden ongelmista? Meillähän ei ole missään päin maailmaa edes kapitalistista valtiota. Kaikki tän planeetan maat ovat vain jonkinlaisia sosialistivaltioita. Myös USA on siis tuollainen. Ja sosialismi epäonnistuu aina. Tuo ei ole ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni vaan myös täysi fakta. Meillä on historian saatosta niin paljon esimerkkejä tuosta, että täytyy ihmetellä miksi sitä edelleen yritetään. Ilmeisesti ihmiset eivät todellakaan opi virheistään.
"Miksi ihmeessä kaikki syyttää kapitalismia talouden ongelmista?"
No siksi, että pankkikriisi on luottokriisi ja poliittinen luottamuskriisi, joka johtuu roskalainoista eli kapitaalista, tässä tapauksessa rahapääomasta.
Sosialismi on valtiokapitalismia. Kapitaalittomia yhteiskuntia ovat keräily- ja metsästystaloudet luolamieskaudella.
Liira, Markka ja Drakma saivat vakautta rahaliitosta. Nyt kun markkinoiden usko Euroon on heikentynyt, niin vanhan kaavan mukaan tarvitaan uurra rahaliittoa, uutta verta. Euron ja Ruplan liitto toisi valtaisaa vakautta seuraaviksi vuosiksi. Jos vielä toinen kriisivaluutta, Dollari saataisiin mukaan.
Mitä sitten tehdään kun verotus on maailmanlaajuisesti harmonisoitu ja käytössä on vain yksi maailmanvaluutta, kiinalainen.
Se onkin kova poliittinen valinta eurooppalaisille johtajille.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 24 kommenttia