Toimiko Mari Kiviniemi omin luvin?

Mitä Euroopan taloudelle pitäisi tehdä. Neljä ranskalaisekonomistia julkaisi aiheesta manifestin. Samaan aikaan Mari Kiviniemi yhtyy Saksan, Ranskan, Britannian ja Hollannin EU:lle osoittamaan kurikirjelmään. Oliko Kiviniemellä valtuuksia, kysyy europarlamentaarikko Carl Haglund.

Viiden maan kirjelmä (kuva 2) vaikuttaa viattomalta ja teknisluonteiselta. Sen merkittävyys alkaa aueta, kun vertaamme sitä ja ranskalaisekonomistien manifestia (kuva 1) toisiinsa.

 

10 väärää oppia sekä Manifestin kritiikki ja ehdotukset 

Ekonomistien manifesti kiistää väitteen pääomamarkkinoiden tehokkuudesta. Pääoman hinta ei toimi tasapainottavasti vaan kuplia synnyttäen. Manifestin politiikkaehdotukset:

• pääomaliikkeiden verottaminen ja valvonta
• pääomaliikkeiden kiinteämpi kytkentä reaalitalouteen
• pääomakaupan tuottojen rajaaminen.
• pääomamarkkinoiden ja niillä toimivien erottelu toisistaan

Tuottavatko finanssimarkkinat talouskasvua? Aitojen tuottojen ja tuottavien investointien löytäminen on yhä vaikeampaa. Tilanne johtaa velkoihin, kiinteistökupliin, fiktiiviseen varallisuuteen, kestämättömään kulutukseen. Ehdotukset:

• yritysten sisälle on eri sidosryhmille taattava vastavoimat (siis talouden demokratisointi, täysin vaiettu näkökulma Suomen "elvytyksessä" )
• suurten tulojen verotuksen voimakas kiristäminen
• yritysten finanssimarkkinariippuvuuden vähentäminen
• julkinen luottopolitiikka

Osaavatko markkinat arvioida julkisten talouksien selviytymistä. Manifesti:

• luottoluokitusten ei saa antaa vaikuttaa esim. valtioiden korkoihin
• luokitukset läpinäkyviksi
• Euroopan keskuspankille isompi rooli finanssimarkkinariippuvuuksista vapauttajana  

 

Onko julkisen velan syynä liikakulutus? Manifesti:

• Julkiset velat, niiden alkuperät, velkojat ja velkojen määrät auditoitava avoimesti

 

Onko julkisia menoja leikattava julkisen velan hoitamiseksi? Manifesti: pitkällä aikavälillä julkinen talous edistää kasvua. Leikkaukset EU-maissa samanaikaisesti pahentaisivat lamaa ja aiheuttaisivat lisää julkista velkaa.

• sosiaalimenojen taso täytyy pitää yllä tai jopa kasvattaa
• varsinkin koulutus-, tutkimus- ja investointimenoja lisättävä

Onko julkinen velka taakka seuraaville sukupolville? Manifesti lähestyy asiaa toisin. Tehdyistä veronalaennuksista ovat hyötyneet rikkaat, nämä ovat sijoittaneet veroilta säästyneitä varoja tuottavasti mm. julkisten alijäämien rahoittamiseen. Verojen tasaava vaikutus on kääntynyt ylösalaisin rikkaiden hyväksi.

• välittömiin veroihin on palautettava voimakas uudelleenjakava progressio
• yritysten verovähennyksiä on karsittava

 

Valtiot ja keskuspankki on alistettu finanssimarkkinoille. Manifesti:

• Euroopan keskuspankin saatava rahoittaa suoraan valtioita kohtuukorolla
• finanssimarkkinoiden merkityksen vähentäminen
• mahdollisesti julkisen velan uudelleenstrukturointi

Väite: EU suojelee sosiaalisen Euroopan mallia. Manifesti: rakennereformit ja Lissabonin sopimus eivät ole olleet demokraattisia eivätkä ihmisiä kokoavia. Sosiaalinen Eurooppa on jäänyt tyhjäksi sanaksi. Vain kilpailun ja finanssien Eurooppa on vahvistunut. EKP:n riippumattomuus politiikasta sekä kasvu- ja vakaussopimus ovat epäluottamus demokraattisesti valituille hallituksille.

• kilpailupolitiikan sijasta on luotava periaatteita Euroopan sosiaalisen edistyksen harmonisoinniksi
• pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuvuus EU:n ja muun maailman välillä on kyseenalaistettava ja korvattava sopimuksilla

Väite: euro on suoja kriisejä vastaan. Manifesti: varsinkin Saksa kohdisti kriisin taakan väestöön (työvoimaan) ja palkkoihin, hyötyi kriisistä muiden kustannuksella, seurauksena on ylijäämiä yhtäällä, alijäämiä toisaalla. Tasakorkoisuus mahdollisti kuplapolitiikan osassa maita. Komission ajamat sosiaalileikkaukset syventävät kriisiä ja luovat jännitteitä maiden välille. Koordinaation puute ja solidaarisen EU:n budjettipolitiikan poissaolo ovat luoneet tilaa spekulaatioille euroa vastaan. Ehdotukset:

• makropolitiikan koordinaatio
• eri maiden ali- ja ylijäämien tasapainottaminen
• lainoja eri maiden välille
• jos euroa hajoaa, on Euroopalle luotava uusi rahajärjestelmä  

Johtaako Kreikan kriisi Euroopan 'taloushallitukseen' vai uudenlaiseen solidaarisuuteen? Eurooppa on hylännyt keskuspankkioption tehden itsensä riippuvaksi finanssimarkkinoista. Komissio, IMF ja hallitukset himoavat rangaista Kreikkaa, pakottavat sen säästöohjelmiin ja palvelujen yksityistämiseen. Finanssikriisin alkuperät ollaan unohtamassa. Komissio ja Saksa vaativat kurisääntöjä perustuslakeihin, uusia valvojia finanssipolitiikkaan, rakennereformeja ynnä muuta. Finanssieliitit ja teknokraatit kehittelevät shokkistrategioita (VM ja Hetemäen ryhmä Suomessa). Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja talouden kysyntä heikkenee, kotitaloudet ajetaan eläke- ja terveyssäästäjiksi, elämä finanssioidaan. Hyöty tästä kiertyy samoille finanssi-instituutioille, jotka olivat kriisin syy. - Mainio esimerkki Suomesta: FK:n ja VM:n päivänvanhat (12.1.) ehdotukset eläkevakuutuksiksi, joissa tosiasiassa on kyse asuntovarallisuuden ryöstöstä pankeille ja vakuutusyhtiöille. Manifestin ehdotuksia:

• Eurooppaverot (hiilivero tai yhteisövero)
• tehokas Eurooppa-budjetti tasaamaan talouksien eroja
• julkisten ja sosiaalipalvelujen tasaaminen eri maiden välillä
• Euroopan talouden viherryttäminen halpakorkoisilla lainoilla
• finanssipolitiikkojen keskiarvo Euroopassa ei saa ole leikkaava

 

Tarvitaan aloitteellisia maita (manifesti)

Eurooppaa on kolme vuosikymmentä rakennettu teknokraattiselle perustalle. Väestöt on suljettu talouskeskustelun ulkopuolelle. Finanssimarkkinoiden tehokkuuteen uskova uusliberaali politiikka on nyt hylättävä, rajoitettava finanssien valtaa, koottava varoja voimakkaasti tasaavalla verotuksella. On palautettava demokraattinen legitimiteetti.  

EU sai alkunsa kuuden maan aloitteilla. Nykypolitiikan katastrofaalisten seurausten myötä talousdebatti hulmahtaa yli Euroopan. Myös nyt tarvitaan aloitteellisia maita. On politiikkainnovaatioiden aika.

Eurooppa on enemmän kuin talousprojekti. Markkinadiktatuurin sijasta on rakennettava demokraattinen manner. On käynnistettävä demokraattinen keskustelu. Valtaekonomistit rationalisoivat finanssimarkkinapolitiikkaa, joka tyrkyttää kilpailua joka soppeen ja hetkeen. Politiikan teoreettiset perusteet on pantava uusiksi. Vakaussopimusten ja vääräoppien tilalle tarvitaan useampia malleja (pluraliteettia).  

 

Mihin ja millä valtuuksilla Mari Kiviniemi sitoo Suomea 

Ulkopolitiikka-lehti 4/2010 kertoo Kiviniemen politiikasta näin:

• Mari Kiviniemellä ei ole suurta visiota EU:n kehittämiseksi. Ongelmia ratkaistaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Suomen linjan yksi peruspilari on pragmaattisuus.
• 3K:n politiikka: kuri, koordinaatio, kilpailukyky (Kiviniemi itse UPIn jälkilöylyissä).
• Nyt yritetään sopia valtiontalouksien valvonnan tehostamisesta sekä yhteisistä pelisäännöistä luistavien maiden rankaisemisesta.
• Yhteinen kakku ei juurikaan kasva, mutta jakajia on entistä enemmän.
• Entistä toimivampien sisämarkkinoiden luominen on päällimmäinen huolenaihe juuri nyt.
• On kiirehdittävä kilpailukykyä ja kasvua edistäviä toimia.
• En jaksa uskoa, että populismin kasvu johtuisi yksin siitä, että kansalaiset kapinoivat EU:n demokratiavajetta vastaan. Kyllä kasvualustana ovat paljon arkisemmat asiat.
• Unionin sisäisestä demokratiatilanteesta kansalaiset tuskin ovat huolissaan. Vasta tulosten ja lisäarvon Eurooppa lunastaa legitimiteetin kansalaisten silmissä.
• Meillä Suomessa EU-asioihin vaikutetaan demokraattisella tavalla, koska eduskunta on niin vahvasti muotoilemassa EU:ssa ajettavia asioita.

Kiviniemen lista on osin fraseologiaa. Silti näemme heti, että se ( = Suomen politiikka) eroaa olennaisesti ranskalaisekonomistien ehdotuksista. Ranskalaisten olennaiset osiot puuttuvat Kiviniemen listasta (esim. sosiaalinen ja tasa-arvoistava Eurooppa).

Viiden maan kirjelmä EU:lle, missä budjetin rajaksi vaaditaan aluksi 2,9 % ja vuodesta 2014 alkaen inflaation määrä eli nollakasvu, näyttää teknisluonteiselta, viattomalta. Kuitenkin tämä vaade estää ranskalaismanifestin ehdottaman politiikan.

Määrällistäkin rajausta olennaisempi on kirjelmään kätketty pyrkimys varojen uuskohdennuksiin. Piilotavoitteena on suunnata EU:n varat entistä enemmän elinkeinoelämää palvelevaan tutkimukseen. Muista kohteista jouduttaisiin leikkaamaan. Itä-Euroopan maat ovat jo olleet vihaisia kirjelmän johdosta, mikä on erittäin ymmärrettävää. Menemällä mukaan röyhkeään ja itsekeskeiseen politiikkaan Suomi hajottaa EU:ta sisältä käsin (onko tämä hyvä vai paha!).

Onko EU:n menojen jäädytys oikeasti Suomen hallituksen, eduskunnan ja suuren valiokunnan linja, kysyy europarlamentaarikko Carl Haglund (HS 18.12.2010, kuva 3).

Jos Kiviniemi allekirjoitti kurikirjeen "omin luvin", niin eroaako tämä periaatemielessä paljoakaan Paavo Lipposen omavaltaisista lupauksista Bushille Irakin sodan suhteen. Niiden lupausten jälkilöylyissä ratkaistiin silloiset eduskuntavaalit (Lipponen / Jäätteenmäki). Onko Kiviniemi-gate alkamassa?

Jos Kiviniemi allekirjoitti kurikirjeen "omin luvin", niin eikö olisi oikein, että viimeistään eduskuntavaalien jälkeen pääministerinä olisi joku muu, olkoon kuka tahansa. Suomi ansaitsee pääministerin ja hallituksen, jolla on yhteiskunnallisesti innostavaa sanottavaa eikä pelkkää lukkarinkeppiä. Lipevä hymy ei riitä ministerille.

Sitä paitsi: Kiviniemen ihmiskuva on alentava. Kiviniemelle eurooppalaiset ovat syöttöporsaita, jotka ovat tyytyväisiä tai vinkuvaisia sen mukaan millaista suurusta kuppiin milloinkin kaadetaan. Voi näitä Perikleen aikoja.

 

Talouskriisin lopputulema: kuriyhteiskuntako?  

Kuria, uusvalvojia, kehyksiä ja länkiä hoetaan nyt joka suuntaan, kunnille, valtioille ja EU:lle.

EU-komission tyrkyttämiä valvojia Suomi on pian pullollaan. Talousneuvostokin, maailman turhin ja epäeettisin. Eikö sitä vieläkään ole lakkautettu? Komission käskystä Talousneuvosto mietinnöi uutta asiantuntijaneuvostoa valvomaan kuria. Kuka on asiantuntija? Kuria on Suomessa valvottu hajautetusti, Talousneuvosto sanoo. – Niinpä onkin, niin hajautetusti että akateeminen körttikansa vaikenee, ei ole Suomessa yhtään 'ranskalaisekonomistia'.

Sauli Niinistön ehdottama viisaiden neuvosto, samaa sarjaa kuin oli EU:n viisaiden neuvosto ja Suomen brändiryhmä. - Tosiaan, Jorma Ollila kolmannen kerran asialle.

Varokaa VTV:tä, julkaisi tiukat kestävyys- ja kehysukaasit. Tämä eduskunnan neutraali ja epäpoliittinen virasto, verovaroista kustannettu.

 

EU:n tutkimuspolitiikka?

Suomi on siis mukana suhmuroimassa EU:n varoja omaa elinkeinoelämää palvelevaan tutkimukseen. Mitä on tämä tutkimus? Valaisevan kuvan siitä antaa Mari Kiviniemen saatekirjoittama raportti 'Suomen tutkimus- ja innovaatiopoliittiset linjaukset vuosille 2011 - 2015'.

Tieteenpäivien avajaispuheessa 12.1.2011 professori Ilkka Hanski tuomitsi valtioneuvoston linjaraportin jyrkin sanoin vain elinkeinoelämää hyödyttävänä innovointina. Tarvittaisiin oikea tiedeministeri, kaksi innovaatioministeriä riittää jo, hän sanoi. Hanskin tuomio Suomen ja sitä myötä EU:n tutkimuspolitiikalle oli pitkään aikaan riemastuttavin politiikan "arviointi" tiedemaailman toimesta. Auetkoon uusi ura oikealle tieteelle, hävitköön innovaatioministerit, pekkariset ja virkkuset. 

 

Ajan henki, UPI ja akateeminen sivistyneistö

Ranskalaisekonomistien kirjelmän - vaikka oltaisiin eri mieltäkin - pitäisi hätkähdyttää Suomessa. Suomen "älymystö" on kuin kirkonmäelle kokoontunut körttikansa. Tutkijat ja virkamiehet imivät hartaina Mari Kiviniemen sanat "hyvässä seurassa ollaan", kun hän UPIn jälkilöylyissä 21.12. selosti Eurooppa-neuvoston kokousta mainiten ohimennen kurikirjelmän. David, Angela, Nicolas, Mark ja Mari.

Ulkopolitiikka-lehdessä Teija Tiilikainen ratkeaa riemusta. "Pääministerin asema on vahva, hänen sormiensa läpi kulkee tärkein, on oltava aloitteinen, kurinalainen, pitää vakuuttaa kansalaiset ja markkinat, ennen kaikkea Kiviniemi ajan hengen mukaisesti tähdentää sisämarkkinoita ja EU:n globaalia tehtävää." - Alkaa kaivata Raimo Väyrystä takaisin UPIn johtoon, edes hiukkanen analyysiä.

Jos Kiviniemen globaalisaatio on ajan henki, niin olkoon ranskalaisekonomistien kulttuurieurooppa tulevaisuuden henki.

EU on tienhaarassa. Eteneekö EU kiinalaista harvainvaltaa kohti vai sosiokulttuurista Eurooppaa kohti? Jos nykyhallituksen, kiviniemineen kaikkineen, annetaan huseerata vaalien jälkeen, niin Euroopan ja Suomen tie on Kiinan tie. Hyvästi antiikin sivistysmieli, hyvästi perustutkimus, hyvästi aineen ja avaruuden taa kurkottava etsivä mieli, hyvästi demokratia, hyvästi kulttuurikansalaisuus, hyvästi innostus ja elämisen ilo.

Ranskalaismanifestin kirjoittajat työskentelevät Ranskan tiedeakatemiassa, Sosiaalikorkeakoulussa, Taloustieteiden tutkimuskeskuksessa ja Attacin tieteellisessä neuvostossa, yksi heistä on Taloustieteen seuran puheenjohtaja. Voisitteko kuvitella että Suomen Akatemian, Helsingin yliopiston, Tiedeakatemian, Tieteellisten Seurain valtuuskunnan, UPIn, Valtiotieteellisen Yhdistyksen tai Kansantaloudellisen Yhdistyksen keskuudesta löytyisi ainekset vastaavanlaiselle Manifestille? Ei ikinä, ei ikinä, ei ikinä.

Suomessa akateeminen sivistyneistö on yliopistolailla, tutkimuslinjauksilla, pätkätöillä, yritysyhteistyöllä, rahoituskriteereillä, palkkausjärjestelmällä ynnä muulla niin alistettu ja nöyryytetty, että itse kukin on kadottanut rohkeutensa, yhteishengen, kuvittelukyvyn, ihmiskuntaperspektiivin. Kaikki he veisaavat samaa virttä, varsinkin ekonomistit, nämä kianderit, korkmanit ja hetemäet.

 

Lukemistoa

Manifesto of the appalled economists.

Riikka Söyring: Manifestin suomennos (osin).

Ulkopolitiikka 4/2010. Pääkirjoitus ja Mari Kiviniemen haastattelu.

Viiden maan kirjelmä EU:n komisiolle 18.12.2010.

VNK:n tiedote 17.12.2010 (Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus vuosille 2011-2015).

Tutkimus- ja innovaationeuvosto: Tutkimus- ja innovaatiopoliittinen linjaus vuosille 2011-2015.

VNK:n tiedote 16.12.2010: Keskustelunavaus finanssipolitiikan kurinalaisuuden lisäämiseksi.

Suomi tukee vaatimuksia menokurista. HS 18.12.2010.

Ulkopoliittinen instituutti, UPI: Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt 21.12.2010.

VTV:n tiedote 12.1.2011: Kehysmenettely ei nykymuodossaan riitä turvaamaan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa.

Olli Kivinen: EU:n mielistelypolitiikka ajoi karille. HS 11.1.2011.