Kohti älyllistä autonomiaa

Kulttuurikoulutuksen leikkaukset

Kulttuuriset arvo-orientaatiot (Schwartz 2011)

Kulttuuristen arvojen kartta (Schwartz 2011)

Hallitus lakkauttaa 871 kulttuuri- ja viestintäalan opintopaikkaa (kuva). Yliopistoista ajettiin alas kulttuurin, kirjallisuuden, humanismin ja filosofian tutkimus. Sosiaalista mediaa halvennetaan. - Tällaisilla toimilla nykypolitiikka estää älyllisen autonomian.

Millä oikeudella he näin tekevät? Mikä oikeus valtiolla on sanella mitä ihmiset saavat oppia ja tehdä?

Hyökkäily älyn autonomiaa vastaan kertoo itsessään hyökkäilyn syyn. Viestintä, kulttuuri, autonomia ja äly ovat aikamme poliittinen oppositio. Oppositio ei löydy eduskunnasta. Toisin- ja uusinajattelu muhii kulttuurissa ja viestinnässä. Poliittinen valta tukahduttaa tämän muhinnan. Kuunnelkaa Jukka Gustafssonin puheita, myös rivien välejä. Keskuskauppakamarin Penttilä hyökkää sosiaalista mediaa vastaan (HS 14.10.). Ruotsin EK vaati humanisteille pienempää opintotukea kuin muille. Joensuun autokauppias (Laakkonen) vaati filosofit ajettavaksi pois yliopistosta.

Vapauden saarekkeiden (taidekoulut, muotoilu, luonnonvara, kulttuurin tutkimus) lakkauttamisessa ei ole kyse vain yksittäisistä opinaloista. Kyse on elämänmuodon syvimmistä perusteista.

Oheiset kuvat auttavat hahmottamaan asiaa (Schwarz). Kuvat perustuvat tieteellisiin tutkimuksiin ympäri maailman siitä millaiset kulttuuriorientaatiot eri maissa ovat vallalla. Ulottuvuuksien vastapäitä ovat hierarkia vastaan tasa-arvo, autonomia vastaan juurtuneisuus, hallinta vastaan harmonia (sopeutuvuus).

Millainen kulttuuriorientaatio vallitsee Suomessa ja mihin suuntaan sitä nykypolitiikalla ohjataan? Suunta on kohti lisääntyvää hallintaa ja hierarkiaa. Nykypolitiikka etäännyttää meidät älyllisestä ja tunneautonomiasta, siinä ohessa myös tasa-arvosta. Nykypolitiikkaa on madaltavaa barbaaripolitiikkaa.

Vapaa kulttuuri ja viestintä (ml. sosiaalinen media) ovat älyllisen autonomian ja tunneautonomian mahdollistajia. Juuri näitä Suomen valtio nyt kuristaa. Pitäisi toimia päinvastoin: laajentaa autonomian alueita, yhteiskuntaa läpäiseviksi asti. Suomen ja Euroopan talouskriisinkin syyt ja ratkaisut löytyvät autonomian puutteesta ja sen uudelleen elvyttämisestä. Nykyinen talouspolitiikka on tuhon politiikkaa.

Autonomian sanastoa ovat: laajakatseinen, vapaa, luovuus, utelias, jännittävä elämä, elämästä nauttiva, monipuolinen elämä, mielihyvä (katso kuvio). Tasa-arvo on mekaanisempi ja manipuloinnille altis. Ovatko tasaprosenttiset palkankorotukset ja veronalennukset tasa-arvoa? Olkoon katseemme siis autonomiassa, vapaudessa, ihmisarvossa sinänsä (das Ding an sich).

Palikoitu ja rehvakas valta - koulutuksen ohjailu

Menossa oleva hyökkäily autonomiaa vastaan on poliittinen näytelmä. Miten spektaakkelin käsikirjoitus on laadittu? Valtio katsoo oikeudekseen mestaroida ihmisten oppimista ja jopa ylintä tutkimusta. On säädetty nippu lakeja: peruskoulu, lukio, ammatillinen, yliopistot. Lakeihin on ripoteltu pykäliä, miten valtio luvittaa tai ei-luvita oppimista. Täytäntöönpanosta annetaan asetus, lukee lakien lopussa. Palikoinnin kirkkain kruunu onkin tämä: asetus koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta (987/1998). Siis asetus, huomatkaa. Asetuksen nojalla hallituspuolueet kylmän harkitusti tuhoavat vuosikymmenten mittaan Suomeen syntyneitä vapauden saarekkeita. Operaatiosta tehdään valtaisa spektaakkeli, joka lannistaa yksittäiset toimijat ja ihmiset.

Eduskunnan erityiskeskustelu kesu-suunnitelmasta vaikutti olevan ennalta laaditun käsikirjoituksen osa. Autonomian näkökulmasta keskustelu oli suorastaan haitallinen. Yhteen ainoaan sivulauseeseen oli livahtanut sanat "opiskelija saa myös itse määrätä, mitä hän elämällään tekee".

Kaksi edustajaa tivasi työelämäennakoinnin pohjatietoja ("musta laatikko") myös eduskunnalle kerrottavaksi. Ministeri Gustafssonilta (sd) ei pohjatietoja herunut, sen sijaan hän sanoi rehvakkaasti: "Suomi on sillä tavalla, miten minä sanoisin, tuttu maa, esimerkiksi ministeriön virkamiehille, meille yhteiskunnallisille toimijoille, poliitikoille, kyllä me aika hyvin nämä alueelliset vahvuudet tiedämme".

Nykysuomi on salatun virkamies- ja poliitikkovallan temmellystä. Valtapiirinsä levittämisen he kätkevät erityisesti sanaan "työelämä". Jokaisesta olisi tultava teiskolainen metallinkäpristäjä.

Sisäsiittoinen, itseriittoinen, suljettu äly

Nykyvaltio kaventaa älyllisen autonomian etujoukkojensa yksinoikeudeksi. Muun väestön osaksi jää "oikeus työllistyä" (Gustafsson). Valtio on asettanut työryhmät investointien houkutteluksi (Eloranta), viennin kasvattamiseksi (Alahuhta) ja pääomarahoitukseen (Stadigh). Eduskuntaan putkahti start up -tiimi. Periaatteessa se voisi olla jopa kansalaislähtöisen autonomian asialla, mutta käytäntö viittaa muuhun: verovapaus bisnesenkeleille, verottoman pääoman sisäsiittoinen kierto, ilmeisesti veroparatiisi. Entä ketä starttaa Aalto-yliopisto - Sanomayhtiötä. Kehä kiertyy umpeen: valtio tuhoaa koulutuspolitiikallaan kansalaisviestinnän, samaan aikaan Aalto ja valtio syöttävät ideoita ja tukeaan sosiaalimedian toiselle tuhoajalle, Sanomayhtiölle. Barbaaripolitiikkaa.

Autonomiaverkosto?

Voisiko Suomeen syntyä autonomia-verkosto? Ensityönään se voisi koota valtakunnallista tukea valtion nyt uhkaamille taidekouluille ja vastaaville, syventää itsepuolustuksen perusteluja. Nyt poliittinen valta ohjaa nämä opinahjot puolustautumaan yksin ja erikseen, jopa toisiaan vastaan. 

Löytyisikö autonomiahenkeä eduskunnasta?

• Demarit: kun kuuntelee Gustafssonia, Tuppuraista, Peltosta ja Kantolaa, niin toivoa ei ole, pelkkää teatteria ja työelämää.
• Perussuomalaisten puheista huokuu ajoittain älyä, moraalia ja tunnetta: Mäntylä, Juvonen, ties tulkoon Kivelä, Heikkilä, Turunen, Joutsenlahti.
• Kokoomus: ylenkatseellista ivailua vailla poikkeusta, synnyttää pakokauhun.
• Keskustassa vilpittömiä (ylenkatsottuja) ajattelijoita: Puumala, Kalmari, Vehkaperä.
• Vasemmisto(liitto) on mennyt pelehtimiseksi, syö jopa omat lapsensa.
• Vihreät: kadotettu tulevaisuus, vetovoima herrojen lahkeissa roikkumiseen on liian vahva.
• Mustajärvi: järkevä ajattelija.

Tiivistäen

• kulttuurinen orientaatio ymmärryksen lähtökohdaksi
• kulttuuri ja sosiaalinen viestintä on aikamme poliittinen oppositio
• nykypolitiikka ohjaa yhteiskuntaa kohti hierarkiaa ja hallintaa, etäännyttää älyllisestä autonomiasta sekä tunneautonomiasta
• politiikan (myös valtion) lähtökohdaksi on asetettava ihmisten autonomia, edellyttää hallituksen vaihtumisen. 

Lähteitä, lukemistoa:

Shalon H. Schwartz: Kulttuuriset arvo-orientaatiot. Limor kustannus 2011.

Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kesu-suunnitelma.

Poliitikot taidekoulutuksen tiennäyttäjänä. Taide 2/2011.

Eduskunnan keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisestä 20.10.2011.