Piristävä puhe eduskunnassa (Arja Juvonen) - tervetuloa tarinapolitiikka
Liimauduin kuuntelemaan Arja Juvosen eduskuntapuhetta 20.12.:
"Etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen kertoo kirjassaan Vanhuuden ylistys kansakoulunopettajaltaan kuulemansa tarinan eettisen tunteen heräämisestä: Vanhusta pidettiin nurkassa ja ruoka-aikaan hänelle tarjottiin vain jätteitä puukiposta. Samaan aikaan muu perhe aterioi ruokapöydän ympärillä syöden kunnon ruokaa. Perheen lapsi oli vaistonnut tilanteen ja kysynyt, syövätkö isä ja äitikin sitten vanhoina nurkassa jäteruokaa puukiposta. Lapsen herännyt eettinen ajattelutapa ja omatunto olivat herättäneet myös vanhemmat tajuamaan hyvän kristillisen etiikan mukaisen kultaisen säännön "Tee toiselle se, minkä toivoisit myös itsellesi tehtävän". Vanhemmat olivat pyytäneet vanhukselta anteeksi ja ottaneet hänet takaisin ruokapöytään muiden ihmisten rinnalle."
Tarina jäi mietityttämään. Olenko minä tuo vanhus tai ruokaileva isä vai tuo kyselevä lapsi? Onko ruokapöytä yhtä kuin nykypolitiikka? Onko jossain myös kartanonomistaja?
Arjan tarina jättää tilaa kuulijan pohdinnalle mutta se myös viiltää.
Arjan puhe on jouluevankeliumi.
Eduskunnassa intetään hirveästi, leijataan tilastoissa, keskiarvoissa ja prosenteissa. Harvoin eläydytään yksilön tuntemusten tasolle tai käytetään esitystapaa, joka johdattaa pohtimaan yhteiskunnan inhimillistä olemusta. Tarina ja muu taide on keino avata politiikkaa koskettavuuden kautta. Kunpa eduskunta olisikin taidekunta.
Tunti Arjan puheen jälkeen eduskunnassa oli taas fanaattinen intos päällä, tällä kertaa ympäristöpolitiikasta. Fanaattisuutta oli puolin ja toisin, myös keskustalla, mutta ehkä enemmän ympäristöpoliitikkojen riveissä. Ville Niinistö, Johanna Karimäki, Oras Tynkkynen, miksei Susanna Huovinenkin ovat sokaistuneet vihreän kapitalismin visioon. Kuitenkin nykymaailma on niin häilyvä ja onnahteleva, että edes ilmaston nimissä ei kannattaisi kiinnittyä sokeasti yhteen näkökulmaan, yhteen analyysiin, yhteen politiikkaan, yhteen sopimukseen (Durban) ja kieltää muiden kysymyksiltä arvo kokonaan. Siitä ei ole pitkä matka fanatismiin. Fanatismia ei tarvitse etsiä Lähi-Idästä eikä Afganistanista, lähempääkin löytyy.
Uuden vuoden lupaukseni olkoon: herramentaliteettia vastaan, olkoon se sinistä, vihreää tai pikkupunaista.
Kuunnellaan koskettavia tarinoita.
Arja Juvosen puhe eduskunnassa 20.12.2011:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_90_2011_vp_1_68_68_p....
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Perheen lapsi oli vaistonnut tilanteen ja kysynyt, syövätkö isä ja äitikin sitten vanhoina nurkassa jäteruokaa puukiposta.
Tarina menee oikeasti näin, taitaa olla Topeliuksen juttuja---kvgkvg..lainattu Suoli24stä:
Joka vanhuksia halveksi, lukekoon Maamme kirjaa ja Suomen itsenäisyyden historiaa. Vanha tarina Köyhästä Istukas-Pekasta taitaisi sopia nyky-Kangasalan nuorison mielestä oikein hyvin, ellei vanhuus heitäkin joskus kohtaisi!-
Tarina kertoi ison talon entisen rengin Istukas-Pekan istuneen uunin loukossa syömässä muilta jääneitä ruoan tähteitä puulusikalla.
Talon pikku poika alkoi veistellä iltapuhteella jotakin, ja talon isännän kysyessä mitä pikku poika veisteli, vastasi poika isännälle: "Isä, kun sinä tulet vanhaksi, niin minä tässä veistelen sinulle jo puu-lusikkaa jolla sinä vuorostasi saat syödä ruoan tähteitä nurkassa tällä puu-lusikalla!"
Vanhan, tänne joskus muuttaneen mustan miehen mietteitä: se olla sivistysmaa, joka huolehdi vanha sotilas, huolehdi äiti ja lapsi, anta käydä koulu köyhänkin, anta oppia, joka haluta lukea, otta siltä, jolla olla liika ja anta sille, jolta puuttu välttämätön, estä turha tappelu ja viedä roisto vankila.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 2 kommenttia