Mikä kääntää länsimaisen tuhokierteen?
Toisen maailmansodan jälkeen länsimaiden johtajisto pelkäsi kommunismin leviämistä. Tartuntavaaraa vastaan luotiin kevyitä estoja, Suomessa mm. lapsilisä, kansaneläke, kouluja ja yliopistoja. Yhteiskunnassa vallitsi joltinenkin yhteistunne.
Parin viime vuosikymmenen aikana kehitys on kääntynyt ja revennyt täysin holtittomaksi. Yhteistunne ja vuorovaikutus kansanryhmien väliltä on kadonnut. Eliitit ovat käyneet tunnottomiksi, eivät näe etuuksiensa olevan uhattuja millään tavoin, he suorastaan rehvastelevat.
Politiikan toimijat on kytketty mukaan, tavallaan lahjottu: hyvät etuudet, politiikan ammatillistuminen, hämäävä retoriikka ("perusturvan korotus") sekä raaka vallankäyttö (Kataisen hallituksen muodostaminen).
Yhteiskunnan rakenteet on säädetty betonoimaan eriarvoisuutta: palkkaerot, työeläkejärjestelmä, osakeyhtiön vastuurajat ynnä muuta. Ohessa pari kuvaa kehityksestä Suomessa 1990 alkaen.
USA:ssa The Economic Collapse -blogi on koonnut tilastoja, jotka kertovat amerikkalaisten putoamisesta köyhyyteen. Tässä Taloussanomien hyvä uutisointi blogin jutusta.
New York Times'n kolumni Our Fantasy Nation.
Ja vielä suomalaisnäkemyksiä siitä millä palkalla 'jungnerit' arvioivat selviytyvänsä.
Kysymys kuuluu, mikä voima palauttaa takaisin aiempien vuosikymmenten sosiaalisen suhdanteen, joka loi yhteiskuntiin yhteistunnetta ja mukaanottavia rakenteita. Kataisen hallitukselta tätä on vuorenvarmasti turha odottaa.
Entä edustuksellisen politiikan oppositio tällä hetkellä? Ei hyvältä näytä. Timo Soinilta on kadonnut sosiaalisten kysymysten tunto, tosin sitä löytyy puolueen muutamilta muilta edustajilta. Keskusta on häilyväinen ja ajelehtiva, lipsahtaa herkästi kuri- ja kasvupolitiikan puolelle (Kiviniemen kolme koota).
Mikä on siis vastaus otsikon kysymykseen?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ei mikään muu kuin totaalinen tuho, eikä sekään välttämättä. Nykyinen kehitys on pitkälti seurausta globaalisaatiosta. Paluuta takaisin yhteiskuntaan jollainen Suomi oli 80-luvulla ei ole. Enjoy the ride!
Esität polttavia kysymyksiä. Sen tiedän, että Kataisen on siirryttävä sivuun ja hänen puolueensa ehdottomasti, ennen kuin voidaan aloittaa tuhoisan kierteen korjaaminen. Jotakin merkittävää on ensin tapahduttava, että muutos koalitiossa voidaan tehdä.
Eduskunnassa on terveitäkin ääniä ja onneksi useammassa puolueessa. Ensimmäisenä itselleni tulee mieleen VR:n Markus Mustajärvi.
Pahaa pelkään, että pohjamutien kautta pitää mennä. Kantapään kautta oppiminen on todennäköisempää kuin hyvän sään aikana tapahtuva.
Politiikan on palattava politiikkaan: sananmukaisesti, yhteisten asioiden hoidon.
Ei mikään muu kuin se että länsimaisen konservatismin lippulaiva, USA, romahtaa (vrt. itä-blokki ja Neuvostoliitto 1990-luvulla).
Se mikä mahtaisi olla se tapa jolla romahdus tapahtuisi, ne syyt miksi se ei tapahtuisi ja näiden molempien mahdolliset seuraukset - siinäpä mielenkiintoista spekuloitavaa kaikille Telluksen asukeille afgaanisotilaasta ja iranilaisen ydinvoimalan työntekijästä saudiprinsessaan ja Yhdysvaltain presidenttiin.
Länsimainen elämäntapa perustuu vieläkin niin paljon öljylle ja muille fossiilisille polttoaineille, että löisin vetoa sen puolesta että USA:n romahdus joko tulee tai ei tule riippuen siitä mitä energiamarkkinoilla tapahtuu. Fossiilisten polttoaineiden markkinoiden hallinta jakaa kortit nykyisenkaltaisessa globaalissa kapitalismissa.
"Markkinataloustunut" Kiina käyttää yhä suuremman osan maailman energiavaroista. Saudi-Arabian oma öljynkulutus kasvaa ripeästi, ja "arabikevään 2011" jälkeen siellä on tuskin paljon poliittista liikkumavaraa nostaa kotimaan hintoja ja yrittää rajoittaa kansallista kulutusta. Jos tämä palapeli alkaa kehittyä siihen suuntaan että taloudellisesti heikentynyt mutta sotilaallisesti vahvin valtio USA ei pysty tyydyttämään tuontienergian tarpeitaan ilman että USA:n teollisuus ja kotitaloudet riutuvat pahoin, niin - aika mielenkiintoisia aikoja saattaa olla edessä.
Maailmanlopun kaavailut velkakriisin ja muun virtuaalisen finassitalouden takia ovat verrattuna taloussotaan energiasta "much ado about nothing".
Talouskasvu ja hyvinvointiyhteiskunta ovat tyhjiä sanoja, jäänteitä. Todellinen talouskasvu ja hyvinvointiyhteiskunta olivat konkreettisia 1945- 1980, kun maan tasalle tuhottua eurooppaa rakennettiin uudelleen. Ihmisillä oli yhteinen agenda, rakentaa tuhottu uudelleen sellaiseksi, ettei vuosien 1939-45 tragedia uusiutuisi enää koskaan. Työn tekemisellä oli konkreettinen tarkoitus; rauha olisi status quo.
Mikä on nykyajan päämäärä? Helppo, ylellinen elämä ja pröystäilevä taloudellinen ylivertaisuus muihin nähden? Jos ja kun valtaosa palkansaajista juoksevat em. määreet ainoana porkkananaan, onko ihme että Prozak-reseptien määrä kasvaa samassa suhteessa? Tämän hullunmyllyn sivutote on ollut se, että ns. tavallinen duunari on ajettu tilanteeseen, missä rehellinen työnteko ei yksinkertaisesti enää riitä, eikä kannata. Vaikka et rikkauksia edes havittelisi, vaan perustoimeentuloa.
Siellä missä on kohtuutta, on kaikkea riittävästi. Miten on mahdollista, että nykyajan yltäkylläisyydessä mikään ei riitä? Siksi, että elämme maailmassa joka perustuu kasvavalle kuluttamiselle. Kysymys: Miten on siis mahdollista, että ihmisten henkinen hyvinvointi oli huomattavasti terveempää silloin, kun talouskasvu perustui säästämiseen, ei pröystäilevään pannaan-kaikki- haisemaan talousajatteluun?
Me elämme vapaan pudotuksen maailmassa. Vapaapudotus tuntuu kevyeltä ja vapaalta, mutta maa lähestyy kiihtyvää vauhtia. Putoaminen ei siis satu, se äkkipysäys tekee häijyä... Koska pohjatonta kuilua ei ole.
Mikä siis kääntää länsimaisen tuhokierteen? Ei ainakaan viisaus, vaan täysin itse aiheutettu katastrofi. Emme ilmeisesti oppineet historiasta mitään.
No Kari laittoi hienosti koko homman pakettiin. Kiitos tästä.
Hyvä kuvaus reunalle joutumisesta ja putoamisesta, niin kuin on Juhanin alustuskin. Mutta varsinainen kysymys jää vielä auki. Siinä on oikeastaan kaksi osaa. Mitä tapahtuu maahan törmäyksessä? Ja kun siitä jotenkin selvitään, miten uusi talous olisi rakennettava, jotta seuraava putous ei olisi niin raju?
Jonkinlainen malli tästä on jo olemassa. 1920-luvun rikastumiskausi Yhdysvalloissa johti 30-luvun lamaan ja köyhyyteen myös Euroopassa. Se tarjosi kasvualustan poliittisille ääriliikkeille, erityisesti kansallissosialismille, joka alkuun näytti olevan hyvä ratkaisu ainakin Saksan talouden ongelmiin. Ei kuitenkaan ollut. Lopullinen maahan törmäys tapahtui maailmansodan muodossa.
Se oli niin raju ja vanhoja voimia hävittävä, että uudistuminen oli mahdollista. Olennainen muutos oli politiikan demokratisoituminen, minkä seurauksena valtiovallat alkoivat enenevästi pitää myös köyhistään huolta. Meille kehittyi hyvinvointivaltio.
Hyvinvointivaltio on kansallinen projekti, joka vaatii verotuksellisen perustan. Talouden globalisoituessa ja verokilpailun kovetessa sen ylläpitäminen on käynyt kuitenkin vaikeaksi. Kun samalla kapitalismin sisäinen taipumus kapitaalin keskittämiseksi on kasvattanut rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, mitä yritetään tasoittaa massiivisella velalla, kaikki ovat kuilun partaalla.
Kokemuksen perusteella tiedetään, että köyhyys ja syrjäytyminen tulee lisääntymään ja se antaa kasvualustan poliittisille ääriliikkeille. Väkivaltaisuuksia on odotettavissa, ehkä jonkinlainen sota.
Nyt olisi ymmärrettävä, että ratkaisu ei tule olemaan poliittisen ohjauksen lisäämisessä, ei edes jonkinlaisen maailmanhallituksen muodostamisessa. Ne pyrkimykset muodostuvat aina jollain tavalla kommunismia tai fasismia muistuttaviksi. Ratkaisuksi ei enää käy kansallisten politiikkojen demokratisoiminenkaan, koska se on jo tehty.
Suunnan muuttamiseksi on talouden sisäinen rakenne demokratisoitava. Ensin se edellyttää markkinatalouden idean ja tarkoituksen uudelleen arvioinnin. Nykymarkkinatalous eli kapitalismi on muodostunut kansallisista kasvupyrkimyksistä ja siitä syystä siinä vapaus ymmärretään yritysten vapaudeksi tuottaa, myydä ja vallata markkinoita. Kuluttajiin nähden tämä on kuitenkin vapautta ylhäältä päin ohjata taloutta.
Markkinoiden demokratisointi tarkoittaa sitä, että ne tulevat aidosti kuluttajien tarpeiden ohjaamiksi, alhaalta päin ohjautuviksi. Menettely on sama kuin politiikassakin. Kun poliittiselle demokratialle on välttämätöntä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, niin markkinoiden demokratialle on olennaista yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus. Se puolestaan edellyttää sitä, että kaikki markkinoita koskevat tiedot ovat julkisia. Ja sitä, ettei markkinoilla kenelläkään ole yksinoikeuksia mihinkään, siis ei patentteja eikä tekijänoikeuksia. Ja sitä, ettei rajatulla vastuulla yrittämistä, siis osakeyhtiöitä, ole olemassa. Jne. Suuria muutoksia jo teorian tasolla. Se kuitenkin osoittaa sen, ettei aatteellisuuden aika ole välttämättä ohi. Aito markkinatalous on tähän päivään aivan yhtä vallankumouksellinen aate kuin demokratian aate oli aikanaan.
Minun veikkaukseni on, että jos ja kun tästä jotenkin selvitään, se tapahtuu aidon markkinatalouden aatteen avulla.
Kyllä, olemme haasteiden edessä, mutta niiden voittaminen ei ole mahdotonta; se mikä on laitettu ylös saadaan myös alas - jos näin halutaan. Globalisaatio on toki osaltaan syy ja seurauskin, mutta globalisaation taakse on myös helppo verhota itsekkäät ja rahanahneudelle perustuvat teot ja motiivit.
Tarvitsemme aivan uudenlaista poliittista ajattelua tai toisin päin vanhojen käsitteiden mieltämistä uudella tavoin, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhanaikainen oikeisto/vasemmisto -jako on ensiksi vietävä kaatopaikalle. Esimerkiksi tästä toteaisin, että sosiaalinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys (eli perhe, kunta ja isänmaa) eivät ole yksinomaan vasemmiston omistamia ”aineettomia oikeuksia”, eikä niiden funktion ja päämäärän eteen toimiminen toteuta pelkästään "vasemmistolaista aatemaailmaa", vaan pikemminkin näin meneteltäessä voidaan entistä paremmin turvata sopivan vapaan markkinatalousjärjestelmän toiminta ja estää ennen kaikkea eri ääri-ilmöiden valtaan pääsy kaikkein tehokkaammalla tavalla. Toisin sanoen nämä käsitteet, sosiaalinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys, sopivat kaikille nykyisille poliittisille suuntauksille lähtökohdiksi ja tavoitteiksi, eli oikeiston/vasemmiston tavoitteet yhtyy viime kädessä toisiinsa.
Toisena esimerkkinä esittäisin, että jos uusliberalismi, eli valtion ja kansalaisen tai yrityksien välisen suhteen minimointiin johtava aate, usein ns. laissez-faire, toteutettaisiin, se johtaisi siihen lopputulemaan, että kansalaiset ja yritykset joutuisivat joka tapauksessa hankkimaan esim. turvapalveluita yksityiseltä sektorilta meikeläisen järjestelmän mukaisen valtion sijaan. Käsittääkseni johtava markkitalousmaa, eli USA, ei ole puhtaasti tällainen laissez-faire –valtio, jos huomioidaan sen budjetin ja julkisen sektorin suuruus, mutta USA:ssa on kansalaisten, eli verovelvollisten luonnollisien henkilöiden, käytännössä pakko ottaa yksityisiä erilaisia meikeläiseen sosiaaliturvaan ainakin ajatuksellisesti rinnastuvia vakuutuksia, joiden kokonaisvaikutus johtaa osapuilleen vastaavaan taloudelliseen kustannukseen kuin meikeläinen ansiotuloverorasitus. Siten taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta ei ole mitään järkeä tavoitella edes USA:n kaltaista järjestelmää. Lisäksi muistettava, että tiettyjä toimintoja, kuten turvallisuus, on jopa vaarallista ulkoistaa yksityiselle sektorille demokraattisessa valtiossa.
Ihmiset tarvitsevat paljon valistusta ja käytännössä selvää muutosta nykypolitiikaan. Koska vanhat, perinteiset puolueet ovat yrittäneet parantaa maailmaa jo vuosikymmeniä ja koska nämä ovat aiheuttaneet nykyiset haasteemme, suositan kaikille rohkeutta myötävaikuttaa siihen, että uusi konkreettinen poliittinen vaihtoehto, Perussuomalaiset, saisivat näyttää kykynsä ja taitonsa muutoksen aikaansaamiseksi. Ensi askeleen muutoksen aikaansaamiseksi voi tehdä Presidentin vaaleissa äänestämällä Timo Soinia!
"Perinteinen vasemmisto" (SDP, Vas, Vihr) on näiden ongelmien edessä neuvoton niin kauan kuin se ei politiikassaan huomioi velkaantumisen kasvun katkaisemisen tärkeyttä. Näin on erityisesti Suomessa.
NWO jyrää. Poliitikot pelkäävät. Media vaikenee. Kellään ei ole visiota. Talous romuttuu niinkuin Saksassa ennenkuin Hitler, pelastaja, huudettiin kuninkaaksi. Se oli kenraaliharjoitusta tulevalle antikristuksen hallitukselle.
En häpeä Raamattua, vaikka ette hyväksyisi salaliittoteorioita. Jeesus on ainoa turvamme.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 9 kommenttia